:ashamed:
Aika kamalaa huomata, että se vika taitaakin olla minussa, eikä niinkään miehessä, miten mie asian oon itselleni yleensä selittänyt.
Siis lähes aina kun meillä ois edes mahdollisuus mennä jonnekin, niin mie alan stressata.
"Entäs jos sitä" , "Entäs jos tätä" , "Jos lapsenvahti peruu" , "jos" , "jos" ja "jos".
Tätä mie sit vatkutan ja suren jo etukäteen niin että mies hermostuu... "Kyllä se siitä selviää, ei se auta sitä stressata yhtään nyt!" ja sit mulla palaa käämit. :ashamed:
Silloin mie tietty syytän miestä, että sen vika, kun ei anna mun stressata... vaikka ikeesti tuo mun jatkuva "varaudun kaiken varalta kaikkeen mahdolliseen" on ihan varmasti tosi ärsyttävää.
Näinpä ollen mies sit tänäänkin hermostui minuun, kyseisen stressaamiseni takia, ja sanoi musta kyllä mulle aika ilkeesti.
Ja nyt mie oon sit loukkaantuneena tiuskaissut, että "Ok, en lähtiskään sun kanssa minnekkään, en ois edes halunnut lähteä!" ja nyt mua nolottaa.
Kaduttaa vähän sekin, että mie siinä kiukuspäissäni myös ilmoitin lapsenvahdille, että mie en sit tarvii tänne ketään, kun en kertakaikkiaan edes lähde minnekkään.
Voihan video! :headwall: Miten tälläisestä stressaamisesta pääsee eroon?
Harjoittelu ei tässä auttane, kun näitä tälläisiä kertoja tulee ani harvoin, että edes voitais tuolleen yhdessä lähteä.
Aika kamalaa huomata, että se vika taitaakin olla minussa, eikä niinkään miehessä, miten mie asian oon itselleni yleensä selittänyt.
Siis lähes aina kun meillä ois edes mahdollisuus mennä jonnekin, niin mie alan stressata.
"Entäs jos sitä" , "Entäs jos tätä" , "Jos lapsenvahti peruu" , "jos" , "jos" ja "jos".
Tätä mie sit vatkutan ja suren jo etukäteen niin että mies hermostuu... "Kyllä se siitä selviää, ei se auta sitä stressata yhtään nyt!" ja sit mulla palaa käämit. :ashamed:
Silloin mie tietty syytän miestä, että sen vika, kun ei anna mun stressata... vaikka ikeesti tuo mun jatkuva "varaudun kaiken varalta kaikkeen mahdolliseen" on ihan varmasti tosi ärsyttävää.
Näinpä ollen mies sit tänäänkin hermostui minuun, kyseisen stressaamiseni takia, ja sanoi musta kyllä mulle aika ilkeesti.
Ja nyt mie oon sit loukkaantuneena tiuskaissut, että "Ok, en lähtiskään sun kanssa minnekkään, en ois edes halunnut lähteä!" ja nyt mua nolottaa.
Kaduttaa vähän sekin, että mie siinä kiukuspäissäni myös ilmoitin lapsenvahdille, että mie en sit tarvii tänne ketään, kun en kertakaikkiaan edes lähde minnekkään.
Voihan video! :headwall: Miten tälläisestä stressaamisesta pääsee eroon?
Harjoittelu ei tässä auttane, kun näitä tälläisiä kertoja tulee ani harvoin, että edes voitais tuolleen yhdessä lähteä.
meillä tuon kiukun tajuaminen ja miehen *hyvittely* ja olevinaan miehen opastuksesta stressittömään olemukseen seurasi se, että mie hetkenmielijohteesta olin samaa mieltä vauva kuumeesta miehen kans ja *naps*, nytten sitten odotellaan pikku kuutosta..
totesikin että miulla taitaa olla patologinen PMS oireyhtymä mikä ei hellitä edes raskauden aikana.. :hug: anna miehelles hali ja tehkää vaikka piknikki viltille olkkariin kun teidän lapset nukkuu..aika ihana yhteinen hetki olla hiljaa pimeessä..tai no miulle kelpais 
