Mulla on vauva, sitä on välillä vaikea uskoa!

Vuosien lapsettomuuden jälkeen, kuukausien sairaalahoidon jälkeen kun lapsi syntyi huomattavan ennenaikaisena , on välillä vaikea uskoa, että mulla on vauva. Ihan oma vauva joka köllii meidän sängyssä päiväuniaan. <3 Vaikka se vauveli on ollut olemassa jo 4,5kk ja kotonaki reippaan kuukauden ni silti se vaan välillä "yllättää" mut. Vaikka kahtalaisesti vauva-arki on samaan aikaan niin luonnollista. Tällaistako se on- olla onnellinen? En vaihtaisi tätä hetkeä mihinkään toiseen.

 

:heart:

 

Tiedän tuon tunteen,tosin oma vauva ilmoitti tulostaan vähän turhan yllättäen. Ja syntyi sitten 2,5kk etuajassa,mutta nyt kun tota 7kk ikäistä tyttöä katselee,niin ei osaa kuvitella elämää ilman jälkikasvua,tunne on sanoinkuvaamaton Ja nyt kun tyttö alkaa olemaan jo aktiivinen,niin on uskomatonta katsella,miten pieni ihminen oppii ja kehittyy muutamassa päivässä niin paljon! <3

 

Ihana kuulla että olet iloinen

Mulla käy samalla tavalla välillä mun kissojen kanssa. Menetin ensimmäisen kissani kun olin ala-asteikäinen ja päätin että heti kun muutan omaan kotiin niin otan kissan.

Kissat on ollu mulla nyt neljä vuotta ja välillä aina oikein ilahdun kun tajuan että mun ei tarvitse haluta enää kissaa kun mulla on jo kaksi omaa ihanaa pörröistä <3

 

Meidän tyttö syntyi 3,5kk etuajassa. Ihan tulee kyynel silmään ku miettii mitä kaikkea on ollut ja mitä kaikkea ihanaa on nyt ja tulossa!

 

Meidän tyttö syntyi 3,5kk etuajassa. Ihan tulee kyynel silmään ku miettii mitä kaikkea on ollut ja mitä kaikkea ihanaa on nyt ja tulossa!

Kun vertaa sitä näkymää siellä teho-osastolla,ja katsoo lasta nyt,niin on vaikea uskoa,että sama tapaus kyseessä. Alku oli hirveä,mutta aikamoisia sisupusseja noista kehittyy!

 

Milli: Kyllä todellakin! Valokuvia ku tehojaksolta katsoo näkee tutut kasvonpiirteet mutta muuten jotenki näyttää niin vieraalta ku on niin kovin pieni ja hauras. Silloin ajattelin että miten muka siitä koskaan voisi kasvaa "normaalia" vauvaa ja tuolla tuo nelikiloinen pötkäle nyt makoilee.

 

Milli: Kyllä todellakin! Valokuvia ku tehojaksolta katsoo näkee tutut kasvonpiirteet mutta muuten jotenki näyttää niin vieraalta ku on niin kovin pieni ja hauras. Silloin ajattelin että miten muka siitä koskaan voisi kasvaa "normaalia" vauvaa ja tuolla tuo nelikiloinen pötkäle nyt makoilee.

Onneksi on niitä kuvia,koska itse ainakaan en niistä alkuviikoista muista "mitään". Mutta kuvia katsellessa näin jälkikäteen sitä ihmettelee,miten vahva sitä jaksoikin olla. Onneksi,koska romahtaminen olisi vain pahentanut tilannetta Tyttö on nyt vajaa 7kg,ja on hassu katsella,miten noin "pieni" (joka kuitenkin motorisesti taidoiltaan vastaa todellistä ikää) touhuaa jo kamalasti. Mihin katosi se 2,3kg nyytti,jonka ylpeänä kannoin sairaalasta kotiin? Tilalle tuli tuhottoman helppo lapsi,jolla vaan oli alkukankeuksia.

 

:heart: kaikkea hyvää elämäänne!

 

Kiva kuulla, että on joku jolla on samantapaiset tunteet ku mulla Meidän vauva 6 kk ja vieläkin välillä tulee olo, että koska sen vanhemmat tulee hakemaan vauvan. Ja sit tajuaa, että tuo söpöläinen on ihan oma Ja tuo vauva on sujahtanu meidän arkeen niinku ois aina täällä asunu.

 

:heart:

 

Ihana että olet iloinen Näin lapsettomuutta läpikäyvänä voin sanoa, että varmasti joskus jos lapsen saan, en voi edes uskoa sitä. Niin uskomattomalta koko ajatus tuntuu nytkin.