muka masennus, hah!

\

Miten voi olla näin paljon "masentuneita" äitejä?? Miksi ihmeessä teette lapsia, jos olette niin väsyneitä ja masentuneita, ettette "jaksa mitään, ettekä kestä mitään"?? Eihän se ole lapselle kovin hyväksi, tuollainen äiti,joka sit mömmöissä lapsiaan hoitaa.. Ja mun mielestä koko masennus on laiskojen ihmisten keksimä tauti, saa helposti sairaslomaa, ei tarvi tehdä töitä! Lopettakaa leikkiminen ja eläkää, miksi tuhlata ainut elämä tollaseen pelleilyyn?? Mua ainaki hävettäis!

"Mömmöissä lasta hoitaa" olen nähnyt sellaistakin ja se mielestäni tarkoittaa, että on vetänyt huumeita!!
Ei tosta sun viestistä kukaan välitä, koska kaikki tajuaa, että et tiedä mistä huudat!! :attn:
"Laiskojen keksimä tauti"? Kenen keksimä sitten syöpä on? Ilkeiden ihmistenkö, kenties sinun??!
Häpeä vaan ittes puolesta, olit sitten kuka/mikä tahansa.
Ei tollaset viestit paljon hetkauta, naurattaa vaan..
Kiitos nauruista.

 

Masennus on vakava sairaus, ja sairaus siinä missä muutkin... jollei masentunut osaa hakea apua, hän voi tehdä jopa itsemurhan.Onko se muka keksitty sairaus, häh?

helppo sellaisten ihmisten on puhua, kun ei tiedä masennuksesta mitään.Se ei ole mikään vitsi. Viestin aloittaja voisi tutustua vaikka kirjastossa aiheeseen, jollei usko sairautta todeksi.

Ärsyttävää valittamista.Kukaan ei ole täydellinen, paitsi aloittaja luulee olevansa.Mutta eipä välitetä siitä. Suututtaa vaan.

ja ps. kuka #&%?$!* haluaisi olla väsynyt, ja amsentunut?Tuskin kukaan.. jokainen haluaa nauttia elämästä, ja olla tasapainossa itsensä kanssa, mutta aina se ei vain ole mahdollista.Ei se ole meidän vika jos aivomme eivät tuota tarpeeksi serotoniinia!!

 

Ihan totta Hennamaria :hug: Onhan todettu, että monet mieleen vaikuttavat sairaudet ovat itseasiassa aineenvaihduntasairauksia ja aiheuttavat fyysisiä muutoksia, siksi niihin on olemassa lääkkeitä ja lääkärit suosittelevat niihin lääkitystä ainakin määräaikaisesti. Lisäksi terapia ja sopeutumisvalmennus ovat aina paikallaan. Kuten moneen muuhunkin sairauteen. Toisilta meiltä puuttuu serotoniinin eritys, toisilta insuliinin, toisilla keho tulehtuu kokoajan-vastustuskyky puuttuu. Vastoinkäymiset eivät suoranaisesti masenna ketään ja kaikilla tosiaan ei ole sitä mersua, eivätkä kaikki edes halua sitä (toisaalta, jos oikein kovasti haluaa, niin mikä estää painamasta duunia ja säästämästä...)Mutta vastoinkäymiset, jatkuva kriisien kehä josta ei omin avuin pääse pois voivat laukaista masennuksen -ja sitä masennustakin on monenlaista, jokainen meistä voi jossain elämänsä vaiheessa käydä mieleltään tosi alhaalla (sillä sairauden ja terveyden raja on tälläsaralla todella häilyvä). Suru ei ole sairaus vaan tervehdyttävä prosessi, jos saamme tukea käydä kriisin läpi (usein ei selvitä yksin esim. lapsen kuolemasta) Voimia sairastuneille, sairaus muuttaa kaiken ja lopulta senkin kanssa voi elää: hoitaa huolella lapsia, tuottaa iloa lähiympäristölle.

 

Kylläpäs on ihmisille vaikeaa hyväksyä että masennus on sairaus muiden joukossa,on tämä silti vahvasti henkinen sairaus.Te jotka ette ole itse sairastaneet masennusta,on ihan turha tulla puhumaan.Teillä on ihan varmasti ollut aína henkisesti helppoa.Kaiken masennuksen takana on yleensä jokin pahasti ihmisen psyykettä heittävä kokemus,josta ei ehkä olla päästy yli aiemmin.Esim.lapsuuden väkivältä,raiskaus hyväksikäyttö tai jotain muuta kauheaa.Asiat vain tuppaavat nousemaan pintaan omien lapsien myötä...on ihan turhaa tulla jauhamaan miten tämä sairaus on "vain laiskojen ihmisten sairaus"
Paljon on varmasti ihmisiä jotka eivät ole syvästi masentuneita ja niiden sairaus voi tuntua pienemmältä vaivalta

 

\

\

Miten voi olla näin paljon "masentuneita" äitejä?? Miksi ihmeessä teette lapsia, jos olette niin väsyneitä ja masentuneita, ettette "jaksa mitään, ettekä kestä mitään"?? Eihän se ole lapselle kovin hyväksi, tuollainen äiti,joka sit mömmöissä lapsiaan hoitaa.. Ja mun mielestä koko masennus on laiskojen ihmisten keksimä tauti, saa helposti sairaslomaa, ei tarvi tehdä töitä! Lopettakaa leikkiminen ja eläkää, miksi tuhlata ainut elämä tollaseen pelleilyyn?? Mua ainaki hävettäis!

En olis koskaan uskonut tätä itsestäni mutta olen kyllä samaa mieltä aloittajan kanssa! On totta että en ole itse kokenut masennusta enkä tiedä ketään muutakaan joka olisi mutta tuntuu hölmöltä et yhtäkkiä kaikki on niin masentuneita ja saa hirveesti saikkua sen vuoks... Kai sitä itekki vois mennä hakeen kun ei oikein työt kiinnosta... Olenko siis masentunut...?

Masentaa jo tuo että joku ihminen jolla ei ole kokemusta masennuksesta tulee tänne russuttamaan. Miettikää ihmiset minkä vuoksi joku tekeytyisi masentuneeksi? Masennus on järkyttävä sairaus. Häpeä!

 

Minuakin mietityttää masennuksessa se että johtuuko se ihmisten elämänasenteesta vai elämäntilanteesta. Ihmetyttää että jos ihmisellä on kaikki hyvin: on työtä, hyvä mies, lapset.....ym. niin miksi silti on masentunut. Että sillekö ei tosiaan mitään itse voi? Muuttamalla asennettaan ja katsantotapaansa? Minä en todellakaan ole ap:n kannalla. Ihan vaan kaikessa sovussa yritän mietiskellä ja toivottavasti kukaan ei nyt hiilly. =) Ja sitäkin olen miettinyt että syövätkö masentuneet kenties liian herkästi lääkkeitä? Eikö niistä kuitenkin tule jollain lailla riippuvaiseksi, ja parantuuko niitä käyttämällä masennuksesta sitten koskaan. Koska eikö sen parantumisen pidä kuitenkin lähteä ihmisestä itsestään. Minä en tiedä masennuksesta yhtikäs mitään, joten ottakaa kantaa näihin mietelmiin.

 

Multa on monesti kysytty, että miks syödä lääkkeitä, kun niihin voi tulla riippuvaiseksi. Totta, toinen puoli..jos käyt terveyskeskuslääkärillä vuodesta toiseen uusituttamassa rauhoittavien reseptin, niin ehkä voi käydä. Erikoislääkärit (psykiatrit, joiden vastaanotolle ei ole kauhean helppo päästä) määräävät mielellään jotain muuta (uusiakin masennuslääkkeitä on -eivätkä tk-lääkärit tiedä aina niistä, niiden annostuksista), psykiatrit suosittavat myös terapiaa (jota pitää aina olla, kun aloittaa psyykelääkityksen), seurantaa (verikokeet, verenpaineet, henkinen hyvinvointi, perheen hyvinvointi, sosiaalinen/taloudellinen hyvinvointi) Potilaalla pitää olla itsellään aika paljon tietoa, sillä vielä nykyäänkin kuntien rahakirstujen valvojat väheksyvät mielen sairauksia, vaikka ne vammauttavat potilaan lisäksi koko perheen (ja sitten vasta tarvitaankin rahaa ja tukitoimia)
Joskus riittää lääkityksen "kuurimaisuus", joskus sairaudesta ja sen vammauttavuudesta riippuen tarvitaan pidempää lääkitystä. Kannattaa muistaa, että masennukseen saattaa liittyä muitakin mielen sairauksia, kuten vauhdikkaampia jaksoja (maniaa), jolloin ei ehkä tunne itseään sairaaksi, vaan erittäin hyvävointiseksi (vain ympäristö huomaa, ettei kaikki ole kohdallaan). Psykoosi on se tila johon suuri osa mielen sairauksista voi johtaa, kun ne menevät tarpeeksi pitkälle -silloin osa ihmisistä on vaaraksi itselleen ja toisilleen. Minun mielestäni silloin sairaalahoito on parasta. Kannattaa kuitenkin myös pohtia sellaista tilannetta, kun aivokalvon tulehdukseen sairastunut on psykoosissa, tai narkomaani joutuu psykoosiin -mieli on erittäin kiinteässä yhteydessä kroppaan! Olemme kokonaisuus, josta kannattaa pitää huolta. :flower:

 

Masentuneet tarvitsevat lääkityksen lisäksi myös terapiaa. Pelkkä nappien popsiminen ei ketään paranna. Tunnen monia, joilla on tosiaan tämä "masennus", valittavat kun keväällä masentaa, syksyllä masentaa, kellä milloinkin. Asian eteen ei kuitenkaan tehdä mitään muuta kuin haetaan saikkua ja lääkkeet. Terapiaan menemistä ei edes harkita ja sitten ryvetään itsesäälissä kun "koko maailma kaatuu päälle".
Minä itse sairastin masennuksen nuorena. Kukaan ei voi kuvitellakaan, millainen olo silloin oli. Kiitos erään ystäväni, joka ajoissa huomasi tilanteeni, hakeuduin terapiaan, jossa hoidettiin masennustani. Sain myös lääkkeet, mutta ilman säännöllistä terapiaa en olisi selvinnyt.
Lisäksi tunnen erään ihmisen, joka myös sairastui oikeaan masennukseen. Oli raastavaa läheltä nähdä tämän henkilön alaspäin vajoamisen, hän laihtui silmissä, vaipui omaan maailmaansa. Pelkkiä lääkkeitä hänellekin ensin yritettiin syöttää, erilaisia kokeiltiin, mutta vasta löydettyään oikeanlaisen lääkärin ja säännölliset tapaamiset tämän kanssa, alkoi kunto nousta. Ja tämä myös tapahtui silminnähtävästi, mutta toki pitkähköllä aikavälillä.
On siis olemassa tätä "motivaatio" masennusta, joka valitettavasti tuntuu olevan muotia nykyään, ja sitten on ihan oikeaa masennusta, sairautta, joka vaatii paljon enemmän hoidokseen kuin pelkät hyvänmielentabut.

 

\

Miten voi olla näin paljon "masentuneita" äitejä?? Miksi ihmeessä teette lapsia, jos olette niin väsyneitä ja masentuneita, ettette "jaksa mitään, ettekä kestä mitään"?? Eihän se ole lapselle kovin hyväksi, tuollainen äiti,joka sit mömmöissä lapsiaan hoitaa.. Ja mun mielestä koko masennus on laiskojen ihmisten keksimä tauti, saa helposti sairaslomaa, ei tarvi tehdä töitä! Lopettakaa leikkiminen ja eläkää, miksi tuhlata ainut elämä tollaseen pelleilyyn?? Mua ainaki hävettäis!

Tyhmä kuin vasemman jalan saapas etkä edes älyä hävetä!

 

juu-u kokemusta löytyy...
mä sanoisin asiaan näin että jokainen masentunut varmasti toivoo/on toivonut ettei olisi sairastunut.
valitettavasti joillakin masennus voi kestää useita vuosia vaikka siihen olisi millaiset avut tahansa.
masennus ei ole valinta.
itse en ainakaan tiedä ihmistä joka olisi masentunut ilman syytä,yleensä siihen on mun tuttavapiirissä ollut jokin pitkäaikaisempi ja vaikeampi asia masennuksen edellä.
mun omani johtuu useiden vuosien lapsuustraumoista ja monen läheisen poismenosta.se alkoi jo teini-iässä ja hoitoa olen tarvinnut 8v.
en tiedä koska tästä "paranen" lopullisesti...sillä kun on taipumus tulla usein takaisin.
mutta tuohon lasten "tekemiseen" sanoisin että eivät masentuneetkaan ihmiset voi ennustaa tulevaa tai elää loppuelämäänsä siten että ei voi saada lapsia jos masennus iskee jossain vaiheessa.ja tuohon saikun hakemiseen sanon että en ole hakenut saikkua sen takia kun olin vielä työelämässä.
lapsia en ole koskaan heittelle jättänyt enkä jätä.
laiskuutta mielestäni paremminkin on se jos ei hae apua.
mitään muuta en toivoisikkaan kuin että jonain päivänä voisin huomata että olen irti lopullisesti sitä.
mutta tämä on MINUN mielipiteeni ja kokemukseni.

 

\

Minuakin mietityttää masennuksessa se että johtuuko se ihmisten elämänasenteesta vai elämäntilanteesta.
Masennus johtuu aivotoiminnan häiriöistä!Masennuksessa siis selviä fyysisiä kliinisesti todistettavia oireita.

 

Minä edelleenkin tarkoitan niitä "masentuneita" jotka masentuvat huvikseen ja sen takia että saavat saikkua helposti kun työt ei maistu! Sanoin tuolla jo aikaisemmin että olen pahoillani jos joku on OIKEASTI masentunut, (vaikka MINÄ henkilökohtaisesti en ko. tautiin usko, se ei tarkoita etteikö sitä voisi olla olemassa!) ja loukkasin häntä. Ja vain mietin että ei voi lapselle olla kovin hyväksi masentunut äiti. Jos se on hyväksi niin sitten olin väärässä. Ja sitä ihmettelen,kun minulle lapsen saaminen oli MAAILMAN IHANIN ASIA, en olisi voinut mitenkään masentua niin ihanasta asiasta, niin miten joku voi jos lapsen haluaa. Minä en todella tiedä masennuksesta mitään, siksi ihmettelen asiota ja sanon VAIN JA AINOASTAAN MINUN OMIA MIELIPITEITÄNI!!! Samaa mieltä ei tarvitse olla!

 

masennus on sairaus ja juuri tuollaiset vähätteljät ja syyllistäjät vain pahentavat masentunutta Jos todella olisit masennuksen sairastanut, et kirjoittaisi noin, loukkaavaa! :/
Ei KUKAAN halua olla masentunut, minä tekisin mitä vain jotta pääsisin masennuksestani eroon. Asia ei ole niin yksiselitteinen ja eikä tuskin kukaan teeskentele masennusta

 

\

Minuakin mietityttää masennuksessa se että johtuuko se ihmisten elämänasenteesta vai elämäntilanteesta. Ihmetyttää että jos ihmisellä on kaikki hyvin: on työtä, hyvä mies, lapset.....ym. niin miksi silti on masentunut. Että sillekö ei tosiaan mitään itse voi? Muuttamalla asennettaan ja katsantotapaansa? Minä en todellakaan ole ap:n kannalla. Ihan vaan kaikessa sovussa yritän mietiskellä ja toivottavasti kukaan ei nyt hiilly. =) Ja sitäkin olen miettinyt että syövätkö masentuneet kenties liian herkästi lääkkeitä? Eikö niistä kuitenkin tule jollain lailla riippuvaiseksi, ja parantuuko niitä käyttämällä masennuksesta sitten koskaan. Koska eikö sen parantumisen pidä kuitenkin lähteä ihmisestä itsestään. Minä en tiedä masennuksesta yhtikäs mitään, joten ottakaa kantaa näihin mietelmiin.

arvaa vaan kuinka itse aikanaan mietin ja syyllistin itseäni olostani, miksi tunnen näin vaikka kaikki on hyvin! :\| Mutta asia ei ole niin yksiselitteinen ja masennus saattaa juontaa juurensa pitkältä ajalta ja monesta syystä'..
juuri tuo masennuksen kyseenalaistaminen, sai ainakin minun oloni pahemmaksi ja tuntui ettei kukaan ota tosissaan
mulle oli kova pala kun jouduin m.lääkkeet aloittamaan, mutta pienempi paha se on kuin kestää sen kamalan olon ja kohtaukset<br><br>

 

\

Minä edelleenkin tarkoitan niitä "masentuneita" jotka masentuvat huvikseen ja sen takia että saavat saikkua helposti kun työt ei maistu! Sanoin tuolla jo aikaisemmin että olen pahoillani jos joku on OIKEASTI masentunut, (vaikka MINÄ henkilökohtaisesti en ko. tautiin usko, se ei tarkoita etteikö sitä voisi olla olemassa!) ja loukkasin häntä. Ja vain mietin että ei voi lapselle olla kovin hyväksi masentunut äiti. Jos se on hyväksi niin sitten olin väärässä. Ja sitä ihmettelen,kun minulle lapsen saaminen oli MAAILMAN IHANIN ASIA, en olisi voinut mitenkään masentua niin ihanasta asiasta, niin miten joku voi jos lapsen haluaa. Minä en todella tiedä masennuksesta mitään, siksi ihmettelen asiota ja sanon VAIN JA AINOASTAAN MINUN OMIA MIELIPITEITÄNI!!! Samaa mieltä ei tarvitse olla!

kyllä minullekkin lapseni syntymät olivat maailman ihanin asia! :heart: :heart: mutta masennuksen puhkeamiseen ei voi itse vaikuttaa, ei kukaan halua olla masentunut! kuinka paljon itkin kun en täysillä kyennyt nauttimaan vauvoistani ja äitiydestäni :'(
Syyllistäminen vielä päälle tuntuu TODELLA pahalta! :\|

 

voiku saisit "kokea" muutaman päivän masennusta ni tietäisit..............

 

turha kuvitella, että viestin aloittaja sairastuisi masennukseen! se ei todellakaan ole tuollaisten ihmisten sairaus joten onnittelut vaan tuolla asenteella ja kylmyydellä ja julmuudella pärjäät hienosti!! (mikä nyt on hienosti, no ainakin sairastumatta). minulle (vaikeasti masentuneelle) kerrottiin, että juuri tunteelliset ja herkät, muista välittävät ihmiset sairastuvat herkemmin. sitä itselläänkin oli niin eri luulot masennuksesta kunnes siihen sairastuin. mieli vaan ei ole "hieman maassa" kuten luulin. se on jotain aivan muuta, minkä vuoksi voisi syödä vaikka hatullisen #&%?$!*, että siitä pääsisi eroon. yritä ymmärtää, masennus on todella vakava sairaus. miksi muuten niin moni ihminen päätyy itsemurhaan!! eikö tämä ole riittävä osoitus siitä!!!

ja vielä siitä kuka on hyvä äiti ja kuka ei. tiedoksesi, täydellistä äitiä ei ole ja hyvä jos koet olevasi hyvä äiti lapsillesi. tiedätkö, niin minäkin. minulla on tunteet ja välitän muista ihmisistä ja erityisesti lapsestani!!

voisikohan sinun elämässäsi tapauhtua jotakin niin suurta (en viitsi mainita) joka saisi sinut masentumaan tai edes tunteelliseksi?

 

hyvää tekstiä "masismamma".Voimia :flower: =) Me ollaan kaikki juuri niitä parhaita äitejä omille lapsille ja tärkeimpiä =) Nyyt 4 vuoden masistaustan kokeneena olen tuon huomannut elikkä elämä siis voittaa :/

 

Miten te vielä jaksatte jauhaa?? Olenhan jo todennut että en tiedä kyseisestä sairaudesta mitään ja tarkoitin kirjoituksessani niitä jotka MUKA masentuvat, saadakseen sairaslomaa tai sympatiaa, mut voivat oikeasti todella hyvin. Ja sanoin aijemmin että olen pahoillani jos joku oikeasti kokee sairastuneensa, ja loukkasin, en tarkoittanut pahoittaa kenenkään mieltä. Minä tosiaan olen VAHVA ihminen, mutta en kylmä ja tunteeton. rakastan lastani(ja lähimmäisiäni) enemmän kuin mitään muuta. Ja minulla on ollut paljon vastoinkäymisiä, mutta positiivisella asenteella ja ajatuksilla: kyllä kaikki järjestyy ja paistaa se aurinko lopulta risukasaankin, olen ne voittanut!

 

Siinäpä se mistä oikeasti tietää kuka on oikeasti masentunut ja kuka ei. Aika vaikea on tietää miten toinen tuntee. Minullakin on ollut masennus ja en ole ollut päivääkään sairaslomalla tämän sairauden takia. Olen elänyt alkkisperheessä ja sen vuoksi kärsinyt henkisesti koko nuoruuteni. Minulle on kerrottu että iloisesta lapsesta oli tullut kuusi vuotiaana sulkeutunut ym. ja sellainen minä sitten olen ollut melkein kolmekymppiseksi saakka; alakuloinen ihminen. Yliopistossa ollessani masennus sitten diagnosoitiin kun uskaltauduin puhumaan ymmärtävälle lääkärilleni miten minulla on jatkuva ahdistus ja se on ruennut yhä enemmän häiritsemään opintojani ja työtä jossa kävin koko ajan opintojeni ohella. Sain lääkkeet ja eroa entisen ja uuden olotilan välillä ei voi edes kuvailla. Minulla siis ssri lääkkeet ovat olleet elämäni pelastus, se tarkoittaa sitä että minun aivoissani serotoniinia erittyi aivan liian vähän ja ahdistus oli hoidettavissa. Nyt neurobiologian jatko-opiskelijana voin jo vähäisillä tiedoillani todeta että aika monet sairaudet johtuvat välittäjäaineista niiden liiallisesta tai liian vähäisestä erityksestä. Usko pois aloittaja eivät meidän aivot ja niiden aineenvaihdunta ole mitenkään erillisiä kokonaisuuksia ihmisen kehossa, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Miksi ihmeessä traumaattiset kokemukset eivät voisi laukaista masennusta, aiheuttaahan stressikin esim. sydämen rytmihäiriöitä joillekin kuka mistäkin kohdasta on heikko perimältään.

 

Provo: Miks ihmiset sairastaa? Ei saa sairastaa jos on lapsia!! Lapsiin voi tarttua ja ne voi häiriintyä! Kyllä elämää pitäis pystyä sen verran ennakoimaan, että jo nuorena opettelee sen että ei paljon tunnekuohuja ole eikä tule, ja että terveenä pysytään kun vaan kovasti halutaan!

 

Ei saa olla köyhä eikä kipeä, koska se on syntiä.

 

Terveenä ei pysy vaik kovasti haluiskin sanoo nimimerkki vakavasti sairastunut (neurologinen etenevä sairaus)

 

\

Miten voi olla näin paljon "masentuneita" äitejä?? Miksi ihmeessä teette lapsia, jos olette niin väsyneitä ja masentuneita, ettette "jaksa mitään, ettekä kestä mitään"?? Eihän se ole lapselle kovin hyväksi, tuollainen äiti,joka sit mömmöissä lapsiaan hoitaa.. Ja mun mielestä koko masennus on laiskojen ihmisten keksimä tauti, saa helposti sairaslomaa, ei tarvi tehdä töitä! Lopettakaa leikkiminen ja eläkää, miksi tuhlata ainut elämä tollaseen pelleilyyn?? Mua ainaki hävettäis!

en ole masennusta sairastanut, mutta sen verran tiedän että "luen" ap:n tietämättämyyden ja ennakkoluulot.
Kuka tietää etukäteen masentuvansa, tuskin sinäkään ap voit sitä ennustaa tai tietää että et tule koskaan masentumaan, en minäkään itsestäni voi sitä varmaksi sanoa vaikka tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin.
Ja masennusta voidaan hoitaa nykyään hyvin lääkkeillä, kunhan se masennus diagnosoidaan ja päästään aloittamaan lääkitys ja lääkitystähän jatketaan yleensä puolisen vuotta vielä oireettomana (muistanko oikein?).
siitä syystä me näemme ympärillämme ihmisiä joilla on masennusdiagnoosi, mutta jotka päällepäin näyttää terveiltä, kiitos lääkkeiden. Mutta masennus voi olla kuitenkin niin kiikun-kaakun että jokapäiväisessä kotielämässä pärjää, mutta ihminen ei jaksa työelämässä kuitenkaan.
ei pidä meidän ei-masentuneiden tuomita niitä jotka ovat vaivaansa hakeneet apua ja saaneet lääkkeet ja sairaslomaakin. saahan sitä sairaslomaa muihinkin sairauksiin eikä siitä syytellä muita tai ainakaan pitäisi

 

Joku sanoi että tuollaiset jotka eivät ymmärrä masentuneita, eivät koskaan ole kohdanneet isoja ongelmia ja elämä on ollut helppoa. Ja että sellaiset ihmiset eivät tunne ketään masentunutta. Minun kohdallani ei pidä paikkaansa. Elämässäni on tapahtunut paljonkin pahaa ja järkyttävää (myös hyvää ja ihanaa) ja tunnen masentuneita, esim. äitini. En kuitenkaan ymmärrä ihan koko vouhotusta. Itse alan myös saada tarpeekseni selityksistä, äitini tietää itsekkin että juo liikaa, ottaa uusia lainoja joita ei pysty maksamaan ja tilailee tavaraa kotiin ja sanoo että turhaahan tuo on, mutta kun olen masentunut. Äitini on ollut hoidossa jo 10v sitten ensimmäisen kerran, ja silloin tällöin myöhemminkin joitakin viikkoja osastolla itsemurha"yritysten" vuoksi. Aina on tiennyt että joku lapsista näkee ja soittaa ambulanssin. Eniten siinä suututtaa se, että kerran löytäjäksi joutui silloin ala-asteikäinen siskoni. Mikä ihmisiä vaivaa, kun asioista ei voi puhua, niitä ei voi käsitellä ja jatkaa elämää? Miksi jäädään kieriskelemään itsesääliin..!