Muita 'ylipehmeitä' äitejä?

Minä olen sellainen pehmo, että ihan hirvittää kun kuuntelen muita ja heidän suhtautumistaan vauvojen oikkuiluihin. Tämä ei ole kritisointia ketään äitiä kohtaan, kirjoitan vaan ajatuksiani ja samalla huomaan oman pehmoiluni kun luen tätä palstaa. Välillä alan ajatella että no niin, nyt tämä pelleily meilä kotona saaloppua, mutta en vaan henno tuota pikkutappia kouluttaa...

Onko teitä muita jotka antaa vauvan oikkuilla ja ilman kouluttamisia tms? MInusta jos vauva ei syö, niin sitten ei syö kiinteitä, jos on alle 7-8kk. Jos vauva nukkuu huonosti tai erittäin huonosti (on terve) niin sittenpä äiti(vanhemmat) kärsii sen ajan kun se kestää. Annan vauvan syödä yöllä niin monta kertaa kun se todella haluaa yms... Ei ne pikkuolennot tajua mien aikuisten maailma toimii.

Ja nyt kuulostaa siltä että minulla on ollut helppo vauva, ehei!!! Meillä ollaan herätty vähän väliä, pitkiä aikoja, rinnasta kieltäytydytty, kiinteistä kieltäydytty ja ties mitä, mutta olen vaan tällainen pehmo.

Taidan olla vähemmistönä todellisena vauvantahtisena äitinä tääällä. Haluan vaan miellyttää tätä pikkutappia Tietenkin tämä EI päde isompiin lapsiin, joille on opettava oikea ja väärä, kuritettava ym. sen tiedän. Mutta erotuksena vauva vs. lapsi.

MUITA PEHMOILIJOITA palstalla?? Olen suuri attachment parenting ja elizabeth pantley- fani kun heillä on niin pehmeät lähestymistavat.

 

No tuota - täytyy myöntää että kuulostaa tutulta. Typy on kyllä vasta 4,5 kk mutta ensinnäkin olen itse ihan täysin kiinni typyssä vielä. Kaikki päivittäinen elämä pyörii vain ja ainoastaan typyn rytmin ympärillä, tissiä olen alusta saakka antanut kaikkiin kitinöihin ja maiskutuksiin, nyt kun on aloiteltu kiinteitä makuannoksilla, tekee tiukkaa olla antamatta ruokaa monta kertaa päivässä kun kiinnostusta ruokaan typyllä on.

Olen saanut jonkin verran arvostelua osakseni että en yhtään kestä "huudattaa" pimua vaan juoksen heti kun vähänkin on merkkejä tyytymättömyydestä. Perustelen sitä muille sillä että mä olen äitiyslomalla joka mun mielestä tarkoittaa sitä että olen olemassa lasta varten.

Jotta en kuulostaisi liian ylipehmeältä, on meillä tehty muutamia "kamalia" asioita:
1. Pimu nukkuu omassa huoneessaan (koska mun mies kuorsaa niin kovaa)
2. Nykyään laitan yöllä jo välillä pelkästään tutin suuhun, tissiä annan vain 1-3 kertaa yössä.
3. Käyn kaksi kertaa viikossa judosalilla, eli olen peräti noin 3 tuntia viikossa erossa lapsestani

Meillä siis tulee äidille kamalat oltavat kun lapsi alkaa itsenäistyä ja tutkia ympäristöään eikä koko elämä enää olekaan äidin syli ja tissi...

 

juu, meillä myös vauva nukkuu omassa huoneessa jopa ja äiti käy muutaman kerran viikossa harrastuksellaan! Ja minä myös kokeilen YÖLLÄ AINA ENSIN TUTTIA!!

 

Samanlaista touhua munkin kohdalla =) ennen syntymaa vannoin olevani 'tiukka', mutta nyt tuntuu, etta kunhan vauveli on tyytyvainen niin ma kerkian kylla myohemminkin harrastaan.. No, uskon etta vanhempien tehtavana on kuitenkin hieman yrittaa ohjailla jarkevaa paivarytmia kohti ym.. ei vauva itse kaikkea osaa, mutta vauvan ehdoillahan tassa mennaan, joo :heart:

 

Samanlaista täällä. Menen heti kun tyttö itkee, en malta olla erossa yms. Yöllä saa maitoa kun haluaa, eiköhän sitten viimestään teininä tajua itse lopettaa yöjuomisen (ainakin maidon, heh). Sen verran olen ollut tiukka että meidän sängyssä saa nukkua tosi harvoin, eikä kyllä haluakaan kun on alusta asti nukkunut omassa sängyssä. Ainoastaan kipeänä haluaa nukkua vieressä. En pysty nukkumaan kunnolla kun pelkään kierähtäväni päälle jos tyttö on vieressä.

Yleisillä paikoilla usein kauhistelen kun äidit antavat pienenkin vauvan itkeä pitkään vaunuissa eivätkä tee mitään! Tekis mieli mennä ottamaan vauva syliin kun jokin hätä on jos niin kovasti itkee. Meidän tyttö ei ole itkenyt koskaan muutamaa minuutia pidempään, oikeesti

Ja tyttö siis kohta 11 kk.

 

Ei se ole pehmoilua jos hoitaa lastaan ja lapsi on tyytyväinen. Meilläkin syödään jatkuvasti ja ollaan sylissä paljon. Yöllä jos kitisee otan kainaloon, vaikka nyt nukkuukin omassa huoneessaan. Ja öisin syödään vielä 1-3 kertaa, tutti kun ei juurikaan kelpaa niin tissi rauhoittaa.
Omia menoja minulla on jumppa kerran viikossa. Yleensä otan menoihini tytön mukaan minne sitten olenkin menossa. Esimerkiksi hän on ollut erään yhdistyksen johtokunnan kokouksissa koko ikänsä mukana. Ehtiihän sitä harrastaa ja mennä myöhemminkin ja omia menoja on ollut pitkän aikaa ennen lasta. Eikä minua juuri kiinnostakaan nyt omat hurvittelut.
Nyt tytöllä on ikää 7 kk.

 

Mä en oikeastaan itse koe olevani mikään pehmo, vaan ihan normaali pikkulapsen äiti... tosin olen huomannut että kaikki eivät ole ihan samoilla linjoilla.

En halua jättää lasta yksin itkemään enkä myöskään tajua niitä jotka jättävät. Jos vauvalla on vaikka vain jokelteluissakin negatiivinen sävy, niin silloinhan hän ei ole tyytyväinen, ja jotain on tehtävä. Musta tuntuu ettei muut oikein ymmärrä sitä(mies ja muutamat läheiset) vaan sanovat ettei vauvalla mitään hätää ole. Miksi pitäisi sitten tulla hätä ennen kuin kukaan huomaa?

Olen koko ikäni tiennyt että haluan lapsia, ja nyt kun minulla sellainen on, niin hän kyllä menee ihan automaattisesti kaiken edelle. Ei mun tarvitse edes miettiä koko asiaa... jos olen väsynyt, niin sille ei vaan voi mitään, sehän kuuluu nyt tähän elämänvaiheeseen. Ei ne lapset mitään nukkeja ole eikä kuulukaan olla. Väsymys on pieni hinta tyytyväisestä lapsesta, eikö. Eniten ihmettelen kyllä näitä kommentteja , että "jos äiti ei ota omaa aikaa niin hän pimahtaa ja vahingoittaa pian lapsiaankin"! tai "jos ei laiteta vauvaa hoitoon ja hoideta parisuhdetta niin tulee pian ero"! Eli lapsilleen omistautuvat äidit on auttamattomasti huonoja.

Saan myös vanhemmilta sukulaisilta usein palautetta, että pojasta kasvaa mammanpoika ja lellin hänet piloille. Sitten samaan aikaan surkutellaan poikaa, kun en anna pullaa. Hmmmm? ja minun lapsi onkin todella vasta 9kk...

Lapsen turvallisuuden pistän kyllä aina ekaksi, siinä en "pehmoile" eli bussissa en ota rattaista pois jos itkee, enkä myöskään autossa ota istuimesta pois(yksi ystäväni tekee niin), paitsi jos on mahis pysähtyä. Koti on raivattu niin turvalliseksi kuin voi, ettei tartte olla kieltämässä koko aikaa lasta.

Meillä poika on aina nukkunut omassa sängyssään ja yösyötöt jätti pois kun oli 7kk. Kyllä hän vielä öisin heräilee, mutta yleensä haluaa vain tutin tms. ja nukahtaa taas. On tyytyväinen vauva muutenkin.

Tulipas tästä mun viestistä vihaisen oloinen, ei ollut tarkoitus! Tämä on vaan semmoinen aihe, joka saa mielen kuohahtelemaan, kun on niin henkilökohtaisista asioista kyse.

 

niin oikeastaan tämän avauksen tein sen takia kun huomasin olevani vähemmistönä ''ei-kouluttavana'' ätinä. Meillä ei unikouluteta (8kk iässä ei siihen vielä ole tarvetta!!) Ei tuputeta kiinteitä sillä vauvan ensisijainen ravinnonlädehän on maito aina melkein 1v asti. MInusta ei ole mitään ihemettelemistä siinä että 5kk ei suostu syömään kiinteitä, kun eihän noin pienen ole tarkoituskaan syödä jos se ei itse halua. Ja kaikkea tällaista tarkoitin pehmoiluna kun vauvatahtisuus taitaa olla harvinaista tuttavapiirissäni sekä palstallla.

Ja siis kaikkea tommoista vauvantahtista hömppää minä täällä puolustan ... Ihan ystvällisin mielin!

 

Mä ainaskin ymmärsin sun kantasi, muumimamma :flower: ja olen samoilla linjoilla kanssasi noissa asioissa mistä kerroit. Mulle tuli vain tuossa kirjoitellessani mieleen nuo kaikki muut keskustelut, joita täällä on viime aikoina käyty ja sieltä myöskin napsin hieman ihmettelyn aiheita. Onneksi pehmoäitejäkin kuitenkin on!

 

Itekin oon miettinyt tämmöistä avausta, kun tuntuu tosiaan, että pehmoäidit on niin vähemmistönä täällä, että olis hauska huomata että on meitä muitakin =)
No, minä olen kyllä kaikista pehmoöideistä pehmoin... Oikeastaan olen liiankin pehmo ja pelkään aikaa jolloin pitäisi olla jo tiukka ja asettaa rajat.

Meidän poika nukkuu vielä vieressä, ikää 8,5kk. Nukutan tissillä ja aina kun poika herää ja haluaa tissiä, annan sitä. Toisaalta minusta tuntuisi tylyltä olla antamatta tissiä yöllä ,kun kuitenkin nukkuu ihan maidon tuoksussa. Lisäksi annan pojan nukkua toiset päiväunensa sylissäni, koska ovat niin lyhyet ja voin itse siinä samalla katsella telkkaa Ei siis mitään unikouluja täälläkään...

 

Koitin kerran noin 2kk vaiheilla olla tiukka =) Vauvalla oli kauheeta taistelua unta vastaan vaikka oli hyvin syonyt ja vasynyt.. Herasi aina kun laskin sankyyn, nukahdettuaan syliin. Noh, luin jostain ett muutaman kerran kun antaa itkea illasta niin johan oppii sitten nukahtamaan. Kuuntelin 15 minuuttia, aina valilla tuttia antaen, yltyvaa itkua pinnasangysta ja otin vauvan omat silmat kyynelissa syliin ja paatin, etta ei tarvi jos ei ole pakko.. 3kk iassa jo alkoi nukahtamaan helposti pitkille younille ilman temppuja ja itkuja :heart:

 

Ilmeisesti jonkun mielestä se pienen huudatus on tarpeellista - anoppi ainakin multa kysyi, että "ettekste anna tuon vauvan huutaa ollenkaan" Mietin vaan, että tekisikö se sitten kovastikin hyvää sille vauvalle..? Ja jos sen huudon saa helposti lakkaamaan tarjoamalla läheisyyttä ja ravintoa, niin miksi ihmeessä en sitä pienelle tarjoaisi? No, mulla on kyllä helppo vauva. Yösyöppö ollut tähän saakka, mutta nyt ruvennut panostamaan iltaruokailuun sillä seurauksella, että yösyönnit vähentyneet! Muuhun aikaan päivästä ei sitten kiinteät ruuat maistukaan... mitäpä tuosta! 6,5 kk on.

 

Meidän poika nukkuu vielä vieressä, ikää 8,5kk. Nukutan tissillä ja aina kun poika herää ja haluaa tissiä, annan sitä. Toisaalta minusta tuntuisi tylyltä olla antamatta tissiä yöllä, kun kuitenkin nukkuu ihan maidon tuoksussa. Ei siis mitään unikouluja täälläkään...

Ihan samoilla linjoilla, tyttö täyttää 9kk lauantaina Ja pehmo olen myös muuten, en oo edes ajatellut mitään unikoulutusta saati omaan sänkyyn nukuttamista. Sellainen kyllä on mutta ei ole yhtään yötä siinä nukkunut.

Kiinteitä ei uppoa kuin muutamia teelusikallisia päivässä enkä enää jaksa siitäkään stressata, alkaa syömään sitten kun todella tarvitsee sen lisäenergian rintamaidon lisäksi.

Pehmoilen myös tuon itkettämisen suhteen ja varmasti monen muunkin joka nyt ei tässä tuu mieleen Ainoa tiukka EI tulee kun tyttö on menossa kissanhiekkalaatikkoa tutkimaan, sitä ei saa tehdä ja sen myös ymmärtää.

Mahtavaa kyllä että meitä on näinkin paljon :heart: Tätä palstaa kun saa tosiaan joskus lukea kauhuissaan..

 

Meidän tyttö 6kk nukkunut koko elämänsä joko sivuvaunussa (jopa 30cm päässä äidistä..) tai sitten ihan vieressä. Tissiä saa myös öisin päivin miten tahtoo. Nyt on yösyönnit jääny pois ja tämä äiti on hieman haikea
Ekaa kertaa kun lähdin kotoa ilman vauvaa niin henkeä salpasi...ja tais salvata vielä parikin kertaa..äidillä on napanuora vielä katkasematta..
Minä menen myös heti kun vauva itkee, se on hänen tapansa puhua, ja minun tehtävä on kuunnella.

Monesti ihan kysymysmerkkinä kuuntelen äitien juttuja.Omasta mielestäni olen vanhempainvapaalla juuri sen takia, että voin huolehtia ja olla lähellä lastani, en sen vuoksi että yritän heti tehdä hänestä itsenäistä.

Kiinteitä on nyt alotettu varovasti, ja olen myös sitä mieltä että rintamaitoa pääasiassa eka vuosi. Se on myös niin kätevää ja halpaa ja ei tarvitse huolehtia vitamiineista.

 

juu, meillä myös vauva nukkuu omassa huoneessa jopa ja äiti käy muutaman kerran viikossa harrastuksellaan! Ja minä myös kokeilen YÖLLÄ AINA ENSIN TUTTIA!!

Ooo, pahis oot

 

Taidanpa minäkin kuulua tähän sakkiin. Tämä viimeisin vauveli on saanut kyllä mut aika pehmoksi. Aiemmat kolme mukulaa on jo vähän isompia ja heidän kanssaan en kyllä ollut ihan näin pehmo, vanhuus vissin on saanut mut pehmoilemaan.

Poika on nyt 9kk ja nukkunut syntymästään saakka perhepedissä ja tulee siinä todennäköisesti nukkumaan vielä pitkään. Tissiä poika saa yöllä heti kun vaan vähän havahtuu hereille :ashamed: (ei siis edes itke). Nukuttaminen tapahtuu mitenkäs muuten kuin vierekkäin sängyssä maaten ja tissitellen. Kukaan muu ei ole koskaan poikaa nukuttanut yöunille, kun tiedän että poru siitä tulisi enkä halua sitä. Ensimmäiset kuukaudet poika eli kantoliinassa, osaksi siitä syystä ettei oikein viihtynyt muualla, mutta myös siksi että sai olla lähellä ja tuntea olonsa turvalliseksi.

Yhtään en raski toista itkettää, lohdutusta saa heti kun pahamieli iskee. Tuntuu kauhealta ajatellakin huudattavani pikkuista. Erossa en myöskään halua olla kuin ihan sen mikä joskus on välttämätöntä. En voisi kuvitellakaan vieväni poikaa esim. yökylään, kuolisin ikävään.

Kiinteiden kanssa meilläkään ei ole ollut kiirettä, puolivuotiaaksi pelkkää tissiä ja sitten pikkuhiljaa kiinteitä, nyt tosin syö jo ihan kunnollisia määriä kiinteää. Tissiä saa kuitenkin edelleen monta kertaa päivässä, aina kun tahtoo.

Mullekin varsinkin sisko aina huomauttelee, että kasvatan vauvasta mammanpoikaa ja että siitä tulee ihan reppana yms. Sen näkee sitten tuleeko pojasta reppana mammanpoika, mutta itse ajattelen, että vauvantahtisesti eläminen ei varmasti ainakaan hallaa tee.

 

Löytyipäs täältä mukava keskustelu! ilmottaudun jengiin. lapsille olen antanut tissiä joka hätään vauva-aikana, samoin herkästi tarjottava syli, vieressä nukkuminen, vaunujen hyssyttely ja kaikki muu pehmoilu vauvan hyväksi on ollut hoitometodina.

En ymmärrä miksi pientä pitäisi huudattaa kun kerran äiti on olemassa juuri sitä varten että auttaa kaikissa tilanteissa. Sitten kun vauva lähestyy vuoden ikää ja JOS itse on kyllästynyt olemaan tuttina kaiket yöt, voi minusta olla jo vähän kovis yösyöttöjen suhteen. =) Meillä ei siinäkään vaiheessa ole huudatettu vaan aina kun vauva havahtui totuttuun tapaan tissille, otin syliin ja kun vauva rauhottui, mentiin taas vierekkäin sänkyyn. tätä toistettiin niin monesti, että vauva oppi ettei tissiä voi ihan koko ajan ottaa, mutta vieressä voi silti turvallisesti nukkua ilman että tissi on suussa. hyvin toimi meidän lapsilla ja ilman huutoja on selvitty vierotuksesta. maitobaari kyllä aukeaa 4-5 välillä, mutta silloin saa minun puolesta ottaakin tissiä kun on jo pitkän pätkän ehtiny nukkua itsekin. B)

 

Meillä vauva nukkuu yöt tiiviisti kainalossa, ja öisin tissiä tulee heti kun havahtuu hereille. Itkenyt ei ole öisin kuin kerran ja sekin korvatulehduksen takia. Pyrin kyllä melkein samalla hetkellä "tulemaan apuun" jos päivisin itkettää. Itku tosin enemmänkin kiukkuamista kun ei pääse tissille samalla sekuntilla kun sen keksii... Vauva siis 4kk.

 

Minäkään en ymmärrä vauvojen "kouluttamista" tai huudattamista. Yleensähän tätä tapahtuu iltaisin, kun vanhemmat haluaisivat vauvan oppivan helppoon nukahtamseen. Minusta on kauheaa, että vauva alkaa nukahtamaan ilman huutoa, kun on luovuttanut yrityksen saada kaipaamaansa turvaa lähelleen. Meillä nukahdetaan tissilla tai viereen tai syliin. Minä ajattelen, että kun lapsi oppii tiettyyn turvallisuudentunteeseen, niin uusien asioiden kokeminen ja joskus erossa olo äidistä on helpompaa, kun on oppinut luottamaan, että hänestä huolehditaan.
Meillä kyllä saattaa vaunuista kuulua itkua, kun yliväsynyt vauva taistelee unta vastaan, mutta ei sitä nyt kovin kauaa kuulu ja esimerkiksi tänään, kun poika (ikä siis kohta 4kk) itki kun yritin parvekkeelle nukkumaan otin koko paketin syliin ja rauhoittelin siinä nukahtamaan ja sitten vaan koppaan nukkumaan.
Minäkin olen äitiyslomalla vauvaani varten.
Nyt pitää kuitenki vielä sanoa, että rajat aion kyllä pojalle asettaa kun kasvaa ja alkaa niitä kokeilemaan, sekin luo turvallisuutta. Vauva ei siis meillä sanele mitä ja miten tehdään. Enkä pelkää vauvani itkua tai tuottavani pettymystä hänelle. Nekin on hyvä opetella kokemaan (siis vauvan)turvallisessa ympäristössä. Eli kannatan kyllä kasvatusta, mutta en koulutusta.... jos joku ymmärtää mitä tarkoitan niiden erolla. :/

Niin ja tissiä meilläkin saa niin paljon kun tahtoo ja poikahan tahtoo =)

Vauva-aikana vauvantahtisuus kunniaan!!!

Enni

 

Tunnustaudun pehmoilijaksi ja kannatan lapsentahtisuutta.
Tosin opiskelen aikuislukiossa kolmena päivänä viikossa pari-kolme tuntia kerrallaan hyvällä omallatunnolla ja käyn pari kertaa viikossa ratsastamassa.Tällöin jaksan paljon paremmin olla pojan(7kk) kanssa.Vieressä nukkuu edelleen mutta osaa myös omaan sänkyynkin nukahtaa.Imetyksen lopettelin tuossa pari viikkoa sitten sen vuoksi kun asui tissillä kaikki yöt ja se alkoi käydä rankaksi.Kiinteitä on mutustellut 5kk iästä lähtien omaan tahtiinsa ilman sen suurempia ongelmia ja makaronit ovat suurta herkkua.
:heart:

 

:wave: Täällä myös pehmoilija, jos lapsentahtisuus tosiaan on pehmoilua. :/ Ei kai kukaan tosiaan pidä lapsentahtisuutta pahassa mielessä pehmoiluna. :/

Meidän tyttö on vajaa kaksikuukautinen, eikä häntä todellakaan huudateta tms. Jompikumpi joko minä tai mies menee heti vauvan luokse, jos vähänkin inahtaa tyytymättömän kuuloisesti. Tyttö nukkuu milloin missäkin; sylissä, soffalla, omassa sängyssään, meidän vieressä, vaunuissa jne. Tyttömme taitaa olla tosin perustyytyväinen tapaus, koska viihtyy hetkiä myös itsekseen ja nukahtaakin joskus itsekseen ilman suurempia nukuttamisoperaatioita. Hereillä ollessaan tyttö tosin on pääsääntöisesti jomman kumman sylkyssä seurustelemassa.

Maitoa tarjotaan silloin kun tyttö hamuaa/ inahtaa nälkää, oli edellisestä syönnistä kulunut sitten viisi minuuttia tai tuntia. Nälkähän ei kelloa katso! =)

Minä myös olen äitiyslomalla ensisijaisesti äiti, muttei se mielestäni sulje pois äidin omia harrastuksia eikä lapsentahtisuutta. Kukin tyylillään, mutta meidän perheessä myös isä on lapsen kanssa, jolloin molemmille jää myös aikaa omille jutuilleen. =)

 

Pehmo ilmoittautuu :wave:
Tytär 11kk, perhe pedissä nukutaan ja tissitellään. En millään muotoa näe tarpeelliseksi "kouluttaa" näin pientä lasta, tälläisiin neuvoihin olen silloin tällöin törmännyt neuvolaa saakka. Täytyy pientä tutkimusmatkailijaa toki opastaakin; televisio, johdot ja muut sähkölaitteet ovat kiellettyä, mutta niin kiinnostavaa aluetta, ja tämäkös pikkuista harmittaa välillä ihan itkuun saakka. Jos pahamieli ei mene itsekseen ohi, niin äidin lämmin syli tai maitohuikka lohduttaa. Tuskinpa pehmoilulla ketään pilalle saa hemmoteltua, päinvastoin. Olen evaellenin kanssa samoilla linjoilla äitiyslomasta ja äitiydestä; eikös äitiysloma ole aikaa olla äiti ja lomaa kaikesta muusta. Tämä tietysti pätee myös isiin, sillä myös me äidit tarvitsemme sitä paljon puhuttua omaa aikaa, kukin omalla tavallaan. Mikä onkaan ihanampaa kuin kotiinpaluu, kun ovella odottaa kikattava pikku enkeli, innoissaan äidin taas nähdessään :heart:

 

Täällä myös yksi super pehmoilijamamma

 

:flower: kaikille maidontuoksuisille aideille! Nautitaan nyt rakkauden tuhlaamisesta vauvoillemme ja palataan keskusteleen sitten myohemmin noista kasvatuksellisista ongelmista :heart:

 

Täällä myös ilmoittautuu vauvan-/lapsentahtinen äiti, olkoot sitten "ylipehmeaä" =) Pantleyn ajatusten suuntaisesti ollaan menty nukkumisasioissa. Searsin kirjaa en ole lukenut, netistä olen lukenut Searsin näkökulmasta.

Vauva on nyt 10,5 kk. Meillä on ollut alusta asti ajatus, että itkuun vastataan aina, sylillä tai mitä lapsi kulloinkin tarvitsee. Ikärajoja ei ole sille mitä lapsen/vauvan pitäisi osata jossain tietyssä iässä, esim. vauvan pitää osata nukkua läpi yön heräämättä 6 kk eteenpäin... Unikouluja ei olla käyty. Tosin meillä on sellainen tapaus, joka on itse vähentänyt yösyömistään omaan tahtiinsa. Vieläkin tosin hän usein syö kerran yössään, mutta syököön =) Toki ensin kokeillaan tutitusta tai muuta rauhoittelua hetki. Vauva on nukkunut alusta asti omassa sängyssään ja myös useimmiten nukahtaa yöunille ns. itsenäisesti syötön jälkeen. Mutta noitakaan asioita ei olla "opetettu" hänelle vaan hän on itse luonnostaan alkanut tekemään näin.

Itse uskon, että vauva ei osaa manipuloida tai oikutella. Mun mielestä vauva on pitkälti kuitenkin vielä omien fyysisten ja henkisten olotilojensa "armoilla", joiden käsittelyyn hän tarvitsee tukea. Kaikenlaiseen pahaan oloon annetan syliä ja läheisyyttä ja annetaan muutenkin sitä millä vauvan olo on parhain. Mun mielestä vauva muodostaa käsityksen omasta arvostaan esim. sen mukaan miten hänen itkuunsa vastataan.

Toki meilläkin joitain rajoja laitetaan jo vauvalle. Sähköjohtoja ei saa purra ja aukinaisen astianpesukoneen päälle ei saa kiivetä yms. Näissä tilanteissa kielto "ei" saattaa saada pettymyksen itkut aikaan mutta syli lohduttaa myös silloin :hug: =) Näin siis meillä =)