Muita 'ylipehmeitä' äitejä?

:wave: Allerkirjoitan edelliset.

Ja sukulaiset ei ymmärrä. Etenkään sitä et vauva nukkuu äidin vieressä, turvallisuussyistä tosin käsivarrenmitan päässä. Eipähän sitten ala yöllä huutaa vaan pieni käsi ojentuu kun vauva herää ja nukahtaa kun tuntee kädellään että äitihän se siinä.

 

Tiedä sitten siitä pehmoilusta.Mutta vauvantahtisesti meilläkin mennään.Onko se pehmoilua?Eikös sen pitäisi olla ihan normaalia? :snotty:
Vauva 2kk on aina nukkunut minun vieressä,saa tissiä sillon kun haluaa ja sylissä pidetään miltein koko ajan.Ei kyllä viihdy lattialla eikä sitterissä kuin ihan hetken..Kantoliina on meillä pop.

 

ketjun aloittaja laittoikin lainausmerkkeihin tuon "ylipehmeän". varmasti meidän kaikkien ns. pehmoilijoiden mielestä on normaalia pehmoilla vauva-aikana ja ottaa sitten rajat käyttöön kun lapsi alkaa liikkumaan ja tutustumaan ympäristöön. musta oli ihan hyvä kutsua meitä tuolla sanalla, koska aika moniin kirjoituksiin nähden on suurta pehmoilua vastata vauvan tarpeisiin. monen mielestä pienen vauvan tulisi mielellään nukkua yönsä vaikka sitten huudatuksen tuloksena ja se taas on aikamoista "kovistelua". =)

 

Voi ei.. kirjoitin jo pitkän vastauksen tänne mutta sitten mokasin ja se katosi jonnekin.
Mutta juu, meilläkään ei kannateta huudattamista tai "kouluttamista".
Tyttö 6kk nukkuu "sivuvaunussa" ja syö 2-3 kertaa yössä. Saa kaiken läheisyyden ja lohdun minkä tarvitsee. On hyvin tyytyväinen ja iloinen tapaus.
"Pehmoilu" eli vauvan ehdoilla meneminen ei meilläkään tarkoita ettei rajoja olisi silloin kun sellaisille tarvetta on. Ensimmäinen tutustuminen rajoihin on tullut nyt kun tyttö kovasti haluaa "syödä" kaiken minkä käsiinsä saa. Lohduttavaa syliä tarjotaan kun katkera itku tulee kun ei saakaan syödä esim äitin kännykkää tai jos otetaan joku esine tytöltä pois.

 

Täytyy täsmentää että laitoin tuon YLIpehmeän sen takia, että ''muut'' äidit eivät loukkaantuisi... tällä palstalla kun joskus saa näpeilleen! Eli halusin olla kohtelias ja esittäytyä ylipehmeänä jos kouluttamisia harrastavat äidit eivät ymmärtäisi että minä en pidä heitä hyvinä äiteinä... ohhoh, tulipa selostus jos joku tätä ymmärtää


IHANAA että meitä täällä on enemmänkin! Minä olen itse jo kovemmasta päästä ilmeisesti kun nukutan vauvan omassa huoneessa.

 

Otsikon perusteella luulin etten kuulu tähän ketjuun, mutta juttuja luettuani ilmottaudun
Vauvantahtisesti meilläkin on menty ja heti otetaan syliin kun itku tai kitinä alkaa. Imetyksen kanssa on menty vauvantahtisesti jo maidon riittävyyden vuoksi, n. 5 kk ikään asti syötiin 10-14 krt vuorokaudessa, sitten alkoi itse pidentää välejä ja syö nyt 8-9 krt vuorokaudessa. Poitsu täytti juuri 6 kk ja pari päivää ennen 'synttäreitä' aloitettiin kiinteät. Kokeilin ensin perunaa pari päivää, mutta kun selvästi ei tykännyt niin vaihdettiin sitten porkkanaan joka maistui paremmin. Pehmoilua kai tämäkin

Poitsu syö edelleen öisin, ennen 3 kertaa yössä, nyt yleensä 1-2 krt. Tarjoankin nykyisin aina (ennen aamuyötä ) ensin tuttia kun tuntui ettei ollut joka syötöllä enää kovin nälkäinen ja aamulla ei ruoka heti maistunut. Heti rauhottuu ja nukahtaa tutilla ja peittelyllä, joten en nosta viereen (julmaa ). Poika nukkuu yleensä omassa pinnasängyssä (sivuvaununa), välillä jää viereen nukkumaan syönnin jälkeen mutta vähenemässä määrin. Olen huomannut että nukkuu nykyisin paremmin omassa sängyssä, usein vääntelee ja hypistelee kun jää viereen ja siirrettyäni omaan sänkyyn nukahtaa heti rauhallisena. Hyvä näin Illalla nukahtaa yleensä tissille, tai jos ei siihen niin nostetaan sänkyyn ja jos on tyytyväinen annetaan olla kunnes nukahtaa, jos tyytymätön niin nukutetaan syliin. Pantleyn kirjan ajattelin lukea jos alkaa olla tarvetta nukuttamiselle, jossain vaiheessahan vauva voi itse lopettaa tissille nukahtamisen.

Omia menoja on ollut alusta lähtien ja poika on ollut isän tai milloin kenenkin sukulaisen hoidossa. Vain lyhyitä aikoja oon ollut pois kun pullosta ei suostu juomaan. Mutta hyvällä omallatunnolla jätän poitsun välillä hoitoon, meillä kun kaikki sukulaiset on samoilla linjoilla itkun ja sylittelyn kanssa

 

Tunnustaudun pehmoilijaksi ja kannatan lapsentahtisuutta.
Tosin opiskelen aikuislukiossa kolmena päivänä viikossa pari-kolme tuntia kerrallaan hyvällä omallatunnolla ja käyn pari kertaa viikossa ratsastamassa.Tällöin jaksan paljon paremmin olla pojan(7kk) kanssa.Vieressä nukkuu edelleen mutta osaa myös omaan sänkyynkin nukahtaa.Imetyksen lopettelin tuossa pari viikkoa sitten sen vuoksi kun asui tissillä kaikki yöt ja se alkoi käydä rankaksi.Kiinteitä on mutustellut 5kk iästä lähtien omaan tahtiinsa ilman sen suurempia ongelmia ja makaronit ovat suurta herkkua.
:heart:

mitä lapsentahtisuutta toi on et lopettaa imetyksen kun vauva syö jatkuvasti?ja sanoit että käy rankaksi..eli ajattelit vain itseäsi. ja lapsi siis 7kk ja olet jo koulun alottanut ja lisäksi vielä ratsastus? helppoa olla lapsentahtinen kun muut hoitaa yhtä paljon ku ite..

 

Pakko kommentoida edelliseen, että varmaan lapsella on isäkin joka hoitaa lasta äidin poissaollessa. Ja kuitenkin eri asia käydä iltalukiossa muutama tunti kerrallaan kuin kokopäiväisesti opiskella..

Mutta itse asiaan, eli "ylipehmeä" äiti olen itsekin jos lapsentahtisuudella sitä tarkoitetaan. :wave: Tekipä niin tai näin niin aina hyvää tarkoittavat sukulaiset jaksaa kommentoida..

 

Ap, mulla samoja ajatuksia kuin avausviestissä

Vauva-aika on niin lyhyt, että eiköhän äiti sen kestä lapsen ehdoilla.

 

:wave: täällä pehmoäiti jos siis tuo kaikki em on sellaista.
En ole mitänyt itseäni mitenkään erilaisena kylläkään,mulla 5 lasta ja jokainen on saanut syliä ja lohtua aina kun sitä on tarvinnut.
Mitään unikouluja en ole pitänyt,lapsi sanelee tahdin ainakin vuoden,kahden ikään asti.

Allekirjoitan aiemmat todellakin,en usko mitenkään että pieni lapsi huutaa siksi että äiti joutuis heräämään tms.Jokin hätä hänellä on.

Muistan kuinka synnärillä mulle sanottiin kun kaksoset olin saanut ja mulla oli aina jompikumpi sylissä ihan ruokailujen ajankin.Ihan kätilöt sanoi että älä opeta syliin,et pysty millään kahta pitämään sylissä.
En tiennyt mitään niin ihanaa kun pieni vauva sylissä.
Ja minusta pystyin tarjoamaan kahdellekin syliä ihan yllinkyllin.

Reippaita isoja lapsia nyt jo,pärjääviä ja sosiaalisia poikia ja tyttö!
Meillä halataan vielä "isoakin" poikaa,seiskalla olevaa.
Ja vaikka poika näennäisesti rimpuilee,nauraa ja tykkää.

 

Meidän poika nukkuu vielä vieressä, ikää 8,5kk. Nukutan tissillä ja aina kun poika herää ja haluaa tissiä, annan sitä. Toisaalta minusta tuntuisi tylyltä olla antamatta tissiä yöllä, kun kuitenkin nukkuu ihan maidon tuoksussa. Ei siis mitään unikouluja täälläkään...

Ihan samoilla linjoilla, tyttö täyttää 9kk lauantaina Ja pehmo olen myös muuten, en oo edes ajatellut mitään unikoulutusta saati omaan sänkyyn nukuttamista. Sellainen kyllä on mutta ei ole yhtään yötä siinä nukkunut.

Kiinteitä ei uppoa kuin muutamia teelusikallisia päivässä enkä enää jaksa siitäkään stressata, alkaa syömään sitten kun todella tarvitsee sen lisäenergian rintamaidon lisäksi.

Pehmoilen myös tuon itkettämisen suhteen ja varmasti monen muunkin joka nyt ei tässä tuu mieleen Ainoa tiukka EI tulee kun tyttö on menossa kissanhiekkalaatikkoa tutkimaan, sitä ei saa tehdä ja sen myös ymmärtää.

Mahtavaa kyllä että meitä on näinkin paljon :heart: Tätä palstaa kun saa tosiaan joskus lukea kauhuissaan..

Meillä poika on 8 kk ja vieressä nukkuu, saa syödä tissiä kun haluaa ja kiinteitä syödään sen verran kun pojalle maistuu. Itketty ei ole paljon koskaan, uskon että osasyynä on se, että ollaan aina heti reagoitu vauvan tarpeisiin. Minä en vaan voi olla jos vauva itkee, on pakko heti hoitaa paha mieli pois päiväjärjestyksestä Meillä on ollut onnea, kun on tosi terve ja perustyytyväinen vauva, joka yleensä herääkin hymyssä suin (kun huomaa äidin ja isän siinä vieressä). Parina yönä yritettiin nukuttaa omassa sängyssä mutta ei me osattu olla kun ei kuultu pojan tuhinaa ja nuo yösyömisetkin on niin paljon helpompi hoitaa lähes huomaamatta tuolla perhepedissä =)

Ihanaa että on muitakin "pehmovanhempia" kun tulee välillä olo että ollaan ainoita tällaisia miehen kanssa

 

Minulla on myös hellät ja pehmeät kasvatuskeinot käytössä. Tarvittaessa mutta vain tarvittaessa olen luja ja lapset tunnistavat sen. Hyviä lapsia heistä on kasvanut pehmeästä kasvatuksesta riippumatta tai ehkä juuri siitä johtuen. Ei tarvi hemmotella, eikä kasvattaa vailla rajoja, mutta lapsentahtisesti, lapsimyönteisesti.

 

:wave: Vieressä nukkuu,yritin aikani kyl omaan sängyyn laittaa nukkumaan mut heräili aina,nukkuu paremmin vieressä.Tissiä saa halutessa,yöllä myös.Tyttö on 8kk.Turhaan ei huudateta ja sylissä saa olla aina halutessa,lattialla kyllä viihtyy aika hyvin jo. =)

 

Tunnustaudun pehmoilijaksi ja kannatan lapsentahtisuutta.
Tosin opiskelen aikuislukiossa kolmena päivänä viikossa pari-kolme tuntia kerrallaan hyvällä omallatunnolla ja käyn pari kertaa viikossa ratsastamassa.Tällöin jaksan paljon paremmin olla pojan(7kk) kanssa.Vieressä nukkuu edelleen mutta osaa myös omaan sänkyynkin nukahtaa.Imetyksen lopettelin tuossa pari viikkoa sitten sen vuoksi kun asui tissillä kaikki yöt ja se alkoi käydä rankaksi.Kiinteitä on mutustellut 5kk iästä lähtien omaan tahtiinsa ilman sen suurempia ongelmia ja makaronit ovat suurta herkkua.
:heart:

mitä lapsentahtisuutta toi on et lopettaa imetyksen kun vauva syö jatkuvasti?ja sanoit että käy rankaksi..eli ajattelit vain itseäsi. ja lapsi siis 7kk ja olet jo koulun alottanut ja lisäksi vielä ratsastus? helppoa olla lapsentahtinen kun muut hoitaa yhtä paljon ku ite..

Eikö se ole lapsellekkin parasta että äiti voi hyvin eikä ole kuin zombie?
Ja koulua on kolmena päivänä viikossa pari tuntia kerrallaan.
En katsos ole sellaista mallia että olisin kotona 24/7,omaa aikaakin tarvitsen.

Lapsentahtisuuttako on se että olet jatkuvasti kotona,et harrasta mitään tai muuten pidä huolta omasta hyvinvoinnistasi,häh?

 

Hei hei, rauhaa kehiin... Toivottavasti tässä vauvantahtisuusaiheisessa ketjussa ei mennä samoille linjoille kuin taannoisessa "3kk yökylä"-keskusteluketjussa... :/

http://kaksplus.fi/keskustelu/t945518

 

Hyvä Ahmutar...Älkää nyt hyvät naiset ruvetko susiksi toisillenne.Kylä mun mielestä äidillä voi olla muutakin elämää.

Lapsen paras on että äiti voi hyvin!
MrsScofield,musta tuo kuulostaa tosi järkevältä.
Jää esim isällekin aikaa olla kaksin lapsen kanssa,eihän äidit voi "omia" lapsukaisiaan.

 

Hyvä Ahmutar...Älkää nyt hyvät naiset ruvetko susiksi toisillenne.Kylä mun mielestä äidillä voi olla muutakin elämää.

Lapsen paras on että äiti voi hyvin!
MrsScofield,musta tuo kuulostaa tosi järkevältä.
Jää esim isällekin aikaa olla kaksin lapsen kanssa,eihän äidit voi "omia" lapsukaisiaan.

kata-74: nyt en ymmärtänyt yhtää kommenttiasi minulle!! Taisi tulla kirjoituksestani väärinkäsitys, ehkä se oli sitten huonosti muotoiltu minulta... En ole ottanut mitenkään kantaa ko. keskustelun pätkään äitien ajankäytöstä yms. Mistä kohdasta luit että olisin arvostellut Mrs Scofieldin valintoja...?

Tarkoitus oli vaan rauhoitella keskustelun tyyliä, jotta ei mennä sille linjalle että haukutaan toisten valintoja puolin ja toisin, mikä on minusta ikävää. Se oli eräs toinen nimimerkki, joka kommentoi Mrs Scofieldin kirjoittamaa tekstiä iltaopiskelustaan ja imetyksestä melkoisen suoraan tyyliin.

 

Jaa, mun mielestä tuo Katan kommentti oli kannustusta sulle Ahmutar! Että "hyvä, Ahmutar"! Ei siis ollut puhuttelu "Hyvä Ahmutar".

 

Jaa, mun mielestä tuo Katan kommentti oli kannustusta sulle Ahmutar! Että "hyvä, Ahmutar"! Ei siis ollut puhuttelu "Hyvä Ahmutar".

Oho, niinpä taisikin olla näin... :ashamed: Luulin että siinä perässä ollut susi-juttukin oli minulle osoitettu... Kiitos luetun ymmärryksen avusta, pinkeärouva! Ja anteeksi, kata-74! Pitänee ahmuttaren mennä nettilukemisymmärryksen kurssille, olisikohan niitä jossain

 

Juu ei aleta rytisee ku tää oli muuten niin mukava ketju

 

Mä taidan kuulua kans tänne (vielä hetken kun kohta olen pehmo taaperon äiti).

 

Jaa, mun mielestä tuo Katan kommentti oli kannustusta sulle Ahmutar! Että "hyvä, Ahmutar"! Ei siis ollut puhuttelu "Hyvä Ahmutar".

Juu just näin!!
Mäkin kiireellä kirjoitan,ois voinut laittaa vaikka väliä vähäsen!!!NÄin sitä voi väärin ymmärtää!! :wave:
Eli hyvä että joku laittaa pelin poikki kun toiset heittää vettä myllyyn!
Siitä pojot Ahmutar sulle.

Ja tosiaan on meitä äitejä moneen junaan,mutta lukasin juur jostain palstalta kuinka tyttö täytti 6 kk ja äiti totes että nyt täytyy se koulutus aloittaa.
Olin ihan äimänä,että mikä koulutus???
Unikoulu siis...

voi että..

 

Mä olen huomannut, että melkoisen monissa vauvan tarvikkeissa ja leluissa on suhteellisen alhaiset ikärajat. Esim. meillä on Nuk-merkkinen nokkamuki, jossa on että 5 kuukaudesta eteenpäin. En todellakaan usko, että meidän pojalla olisi ollut 5 kuukautisena edellytyksiä juoda kaikkia korvikkeitaan, käytännössä siis noin 7 dl vuorokaudessa, nokkamukista juoden. Vieläkin menee korvike tuttipullosta lähes 11 kuukautisella. Nokkamukilla lähinnä leikitään ja juodaan pikkuhörppyjä vettä =) Nuo tarvikkeiden ikärajat saattavat asettaa vanhemmille turhan suuria odotuksia vauvan kehityksen suhteen ja ollaan esim. huolissaan jos vauva ei osaa juoda pelkästä nokkamukista. Joku voi osata, en sitä kiellä. Mutta useimmilta tuskin onnistuu puolen vuoden iässä.

Sama juttu on yöunien suhteen, että 6 kuukautta jotenkin pidetään liian usein sellaisena maagisena ikärajana, jolloin vauvan pitäisi jo osata nukkua läpi yön. Jos ei, niin sitten koulutetaan... vaikka vanhemmille saattaisi olla sekä henkisesti että fyysisesti parempi vaihtoehto odottaa muutamia kuukausia siihen kun vauva esim. itse jättää yösyönnin pois, puhumattakaan siitä henkisestä kuormituksesta, joka saattaa aiheutua unikoulusta lapselle.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa "pehmoilusta" =)

 

Jaa, mun mielestä tuo Katan kommentti oli kannustusta sulle Ahmutar! Että "hyvä, Ahmutar"! Ei siis ollut puhuttelu "Hyvä Ahmutar".

Juu just näin!!
Mäkin kiireellä kirjoitan,ois voinut laittaa vaikka väliä vähäsen!!!NÄin sitä voi väärin ymmärtää!! :wave:
Eli hyvä että joku laittaa pelin poikki kun toiset heittää vettä myllyyn!
Siitä pojot Ahmutar sulle.

Ai niin, kata-74: homma ok, kaikenlaista väärinkäsitystä

 

Te, jotka olette perehtyneet vauvantahtisuus -teorioihin ym. viralliseen materiaaliin: Puhutaanko niissä ainoastaan äidin ja vauvan suhteesta vai katsotaanko myös isä tasavertaiseksi vanhemmaksi? Meillä nimittäin isä osallistuu tasavertaisesti vauvan hoitoon, joten uskon, että tytön kiintymyssuhde on tasaveroinen niin isänsä kuin äitinsäkin kanssa, vaikka huomioisikin sen, että vauva on kasvanut yhdeksän kuukautta kohdussani.
Olen itse lukenut aika paljon myös kasvatustiedettä opinnoissani, mutten varsinaisesti vauvan- tai lapsentahtisuuteen liittyvää materiaalia, ja nuo mainitsemanne Pantley ja Sears (?) ovat aivan outoja minulle. Pitäneepä tutustua netissä heidän ajatuksiinsa.