Heippa kaikille. Siellä se pikkuenkeli plussanneiden perässä katselee. Meidän pieni enkelipoika lensi taivaankotiin rv 15+5 vaikean anankefalian takia. Pienen pää ei kehittynyt ja puuttui lähes kokonaan. Isoja aivoja ei ollut ollenkaan :'(
Hiljaa hiivin takaisin tähän pinoon. Vielä ei ole mahdollisuus alkaa uutta yrittämään, enkä henkisesti siihen pysytisikään, mutta elämä jatkuus urusta huolimatta ja ajatus mahdollisesta uudesta raskaudesta saa hieman hymyä huulille, vaikka kyynelten kera, mutta kuitenkin. Tiedän, on liian aikaista, menetimme pojan 9.2.08, mutta täällä seikkailu auttaa ihan oikeasti kestämään tätä surua.
Olisin halunnut lkaa kuntoilemaan ja saamaan näitä kiloja alas, mutta ennen jälkitarkastusta 27.3 ei saa tehdä oikein muuta kuin leppoisia kävelylenkkejä :headwall: Onnistuu muuten hinosti jään kiillottamalla hiekkatiellä :| Ilman piikareita turha yrittää, joten ulkoilu jää kotipihan kiertämiseksi ja pellon reunan rämpimiseksi. Edes mattoja ei saisi ulos viedä. En selviä tästä ikinä ,jos en voi tehdä mitään.
Diagnoosista enkelin syntymään meni noin kolme viikkoa ja ne oli kyllä rankat viikot. Teimme kauan surutyötä jo ennen, ennen kun pikkuinen syntyi. Siksi kai jaksaa jo vähän ajatella muutakin, kun kaikki ei rysähtänyt päälle yhtenä päivänä, vaikka koko asia tuli todelliseksi sillä hetkellä, kun poika syntyi omiin käsiin ja näimme hänet. Hänen on parempi olla enkelien luona. Mitään mahdollisuuksia selviämiseen ei olisi ollut.
Vielä minua ei kannata listalle laittaa. Tulen sitten, kun tuntuu siltä. Taustalle tulen jo kuitenkin. Taitaa olla vielä valovuosien päässä kiertopäivien laskeminen.
Plussarikasta aikaa teille kaikille. :hug: tädin kylään saaneille. Hyvää eilistä ystävänpäivää ja kaikkea muutakin hyvää tuleville ajoille :hug:
Lumi-Marja
Hiljaa hiivin takaisin tähän pinoon. Vielä ei ole mahdollisuus alkaa uutta yrittämään, enkä henkisesti siihen pysytisikään, mutta elämä jatkuus urusta huolimatta ja ajatus mahdollisesta uudesta raskaudesta saa hieman hymyä huulille, vaikka kyynelten kera, mutta kuitenkin. Tiedän, on liian aikaista, menetimme pojan 9.2.08, mutta täällä seikkailu auttaa ihan oikeasti kestämään tätä surua.
Olisin halunnut lkaa kuntoilemaan ja saamaan näitä kiloja alas, mutta ennen jälkitarkastusta 27.3 ei saa tehdä oikein muuta kuin leppoisia kävelylenkkejä :headwall: Onnistuu muuten hinosti jään kiillottamalla hiekkatiellä :| Ilman piikareita turha yrittää, joten ulkoilu jää kotipihan kiertämiseksi ja pellon reunan rämpimiseksi. Edes mattoja ei saisi ulos viedä. En selviä tästä ikinä ,jos en voi tehdä mitään.
Diagnoosista enkelin syntymään meni noin kolme viikkoa ja ne oli kyllä rankat viikot. Teimme kauan surutyötä jo ennen, ennen kun pikkuinen syntyi. Siksi kai jaksaa jo vähän ajatella muutakin, kun kaikki ei rysähtänyt päälle yhtenä päivänä, vaikka koko asia tuli todelliseksi sillä hetkellä, kun poika syntyi omiin käsiin ja näimme hänet. Hänen on parempi olla enkelien luona. Mitään mahdollisuuksia selviämiseen ei olisi ollut.
Vielä minua ei kannata listalle laittaa. Tulen sitten, kun tuntuu siltä. Taustalle tulen jo kuitenkin. Taitaa olla vielä valovuosien päässä kiertopäivien laskeminen.
Plussarikasta aikaa teille kaikille. :hug: tädin kylään saaneille. Hyvää eilistä ystävänpäivää ja kaikkea muutakin hyvää tuleville ajoille :hug:
Lumi-Marja