Olen lueskellut tuolta ensimmäisestä sivusta alkaen tätä pinoa, eläen mukana ilouutisia ja pettymyksiä. Passaa loistavasti lukea pitkää keskustelua putkeen, kun asiat tapahtuvat kuin pikakelauksella..
Olen nyt muutaman päivän jälkeen vasta sivulla 31, kun välillä on pakko mennä pois itkun väistämättä alettua omasta tyhjästä sylistä...
Kolmatta vuotta oireileva vauvakuume on muuttunut vauvaebolaksi sen oikean löydyttyä rinnalle sitä yhtä pahana jakamaan.. :heart:
Vasta toinen mahdollinen kuukausi päällä, mutta "ensimmäinen" tätin vierailu kolme päivää liian aikaisin runsaiden oireiden jälkeen oli niin musertava, etten nyt murulle edes kertonut oviksen olevan näillä päivillä... Asutaan eri kaupungeissa olosuhteiden pakosta, todennäköisesti vielä piiiitkään, joten ihan vahingossa ei mitään pääsisi edes käymään
Kp 17/(2
31 tänään, eli juuri se passeli aika, mutta en ollut tajuavinani ollenkaan vihjailuja viikon takaisen visiitin jälkeen siitä, että miten olisi kiva taas mahdollisimman pian päästä käymään...
Eikä se ukko ollenkaan ole selvillä minkään ovisten tms. tärkeydestä, joten saan olla ilkeä ja itsekäs ihan salaa :kieh:
Pakkohan se on sen yhden viikon takaisen, kp 10:llä, tapahtuneen kämäsen pupuilun takia raskaus testattava tästäkin kierrosta, mutta todennäköisyys on niin pieni, että ajatuksena on vain olla totaalisen varma negasta, jotta tämä ADD-diagnoosin saanut hörhö voipi droppinsa hyvällä omallatunnolla syödä seuraavaan ovikseen asti. Keskushermostoon vaikuttava lääkitys, joten en halua pienintäkään riskiä ottaa alkion/sikiön kanssa.. :/
Mummo myös saanut isää odottaessa kuukautiset vielä 6. kuulle, joten ei siihenkään millään tapaa voi tukeutua...
Itse olen siis siis tämmöinen paksu(bmi yli 40... :ashamed: ) hörhö rastatukka vuosimallia '79 ja muru ulkomaalainen opiskelija vm. '80.
Ja molemmille ihan ensimmäistä yritämme..
Painon pudotuksen olen myös aloittanut taas. Isojen palveluskoirien kanssa on helppo lisätä tehoa lenkkeilyyn, eikä niiden herkkujenkaan jättö kauppaan ole niin vaikea, etenkään kun pitää mielessään minkä takia sitä painoa olikaan pudottamassa... =)
Kun on ollut todella paksu koko ikänsä, eikä mitään liikalihavuuden liitännäisiä ole vaivoikseen saanut, niin muutoin on aikas vaikeaa itseään motivoida....
Toivoa itselle ja toivottavasti teille muillekin antaa myös kaverin, jolla kirjaimellisesti yhtä paljon kiloja kuin senttejäkin onnistunut raskautuminen ja synnytys...
Tässä siis itsestäni ja tilanteestani tämmöinen piiiitkä sepustus... Toivottavasti mukaan vielä mahtuu..?
Samalla nicillä olen jokusen viestin laittanut vauva-sivuillekkin(jos joku ihmettelee..), mutta tämä palsta tuntuu itselle sopivammalta ja selkeämmältä. Vaikken tähän pinoon enään mahtuisikaan
JuneGrace