Muita säästöintoilijoita?

[Pihi ku mikä?]

Onko muita, jotka säästävät kaiken mahdollisen, esim. veronpalautukset "pahan päivän varalle" tai lyhentävät niillä lainoja? Tai yleensäkin joka tilistä pihistää jonkin verran lainojen nopeampaan lyhennykseen,? TIEDÄN että kaikilla se ei ole mahdollista, mutta itse olen aika Roope Setä, kävelen mieluummin työmatkat kuin ostaisimme toisen auton tai edes bussikortin, käytän pääsääntöisesti kirppareita ja ostan lihat jne. pakkaseen aina kun kaupan -50% hyllyltä ne bongaan. Eli nämä ovat ihan omia valintoja ja paljon säästyy pienellä vaivannäollä.

Tuntuu, että paljon on niitä, jotka elävät "yli varojensa" oli elämäntilanne mikä tahansa, kun kuitenkaan "ei pysty säästämään tai asioihin vaikuttamaan" Itse taas pelkään pahinta, enkä tosiaan törsää vaikka voisinkin. Kaipa se lapsuuskodin OIKEA KÖYHYYS jotain on opettanut, tietty välillä voisi ottaa iisimminkin Vaikka jotkut oikeasti kauhistelevatkin, etten ole koskaan käynyt ulkomailla tms, niin ainakaan ei tarvitse niitä matkoja maksella vielä vuosi reissun jälkeen. Ja sitä mitä ei ole ollut, ei osaa kaivata

Ok. Kukaan ei ymmärtänyt pointtia, kai se oli se, että joka kaikessa säästäminen on harrastukseni ja salainen kiksin tuojani Ja kyllä meillä kaupassa kaydään ja mukavasti elellään. Omasta mielestämme, ja sehän on tärkein Mukavaa ja rauhallista joulua, älkääkä oikeasti seotko niiden joululahjaostojenne kanssa..

 

[-Jonttu-]

No en oo kyllä hyvä säästämään, mutta en kyllä käy matkoilla velaksi. Sen verran osaan säästää, että reissuihin päästään ihan omilla rahoilla.

 

[Pessi]

Toivoisin olevani.
Ahdistaa tää köyhäily, jäin juuri hoitovapaalle

 

[lentää]

Mulle pieni säästäminen tuo mielenrauhaa =) Hirveitä summia ei kyllä tallessa ole kun on nuo tulot vuoden ajan olleet tavallista pienemmän.. Mutta säästöstötilitä löytyy sen verran rahaa, että pari-kolme kuukautta voitaisi niillä kaikki laskut maksaa. S-bonuksia löytyy jemmasta parin viikon ruokaostosten verran ja lisää tulee koko ajan. Säästöpossussa on reilu parisataa ihan vaan tyttöä varten. Jos jostain syystä ei ole rahaa ja tyttö tarvitsee vaikka kengät, niin niillä rahoilla sitten ostetaan...

Nuo rahat on säästetty pikkuhiljaa, ilman hirveitä uhrauksia.. ihan normaalisti ostetaan mitä tarvitaan ja jos jää jotain ylimääräistä niin laitetaan säästöön. Tollaset pienet säästöt tuo jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Vanhemmiltani olen varmaankin oppinut tuon säästämistavan

 

[viima80]

täällä kanssa pieni säästöpossu. mut kyllä sitten rahaa käytetään. eli yleensä säästetään jotain juttua varten. ja esim ulkomaille mennään kun siihen on varaa. eli tilille jää rahaa silti. ja tarpeeksi eli hyvin. mikään ei ole kamalampaa kuin et tilillä ei ole kuin satanen tai alle. aikuisiällä tätä pari kertaa ollut ja en halua enää koskaan!! ja olen siis ollut opiskeliana viim 10 vuotta noin.

mä niin odotan et meille tulee pakastin!!! josku olen jopa dyykannut ruokaa roskiksesta. talossamme ei ole kuin kaksi lamppua....

 

[Kohtuus kaikessa - myös pihiydessä]

Olen elänyt lapsuuteni pihissä säästöintoilijoiden kodissa. Ei ole sitä elämää ikävä! Todennäköisesti olet vielä nuori ihminen, voin kertoa, että se pihiys sen kun vain lisääntyy iän myötä. Onnea valitsemallasi tiellä!

 

[Pikkelispokkelis]

No, tällä hetkellä liiallinen säästäväisyys ei ole mitenkään hyvästä, taantumasta ei päästä jos ihmiset eivät kuluta.

Minusta jokainen eläköön varojensa mukaan, en mitenkään erityisesti ihaile pihiyttä, ellei siihen ole jokin hyvä syy (esim. pienet tulot), mutta en myöskään kannata yli varojen elämistä.

 

[Turkilmas]

No mä olen just tuollainen. Toisaalta esim. kotona remppaamiseen tai sisustamiseen saatan laittaa rahaa kiinni jonkin verran. Ja ruokaan meillä uppoaa hemmetisti rahaa. Mutta yleisesti ottaen olen sangen pihi, samoin mieheni (jonka heikko kohta taas on kolikkopelit).

Pihiys on kuitenkin syy siihen miksi meillä on todella pieni asuntolaina (muita lainoja ei ole) ja muutenkin talous vallan mainiossa kunnossa.

 

[-Jonttu-]

No, tällä hetkellä liiallinen säästäväisyys ei ole mitenkään hyvästä, taantumasta ei päästä jos ihmiset eivät kuluta.

Minusta jokainen eläköön varojensa mukaan, en mitenkään erityisesti ihaile pihiyttä, ellei siihen ole jokin hyvä syy (esim. pienet tulot), mutta en myöskään kannata yli varojen elämistä.

Mä en oo huomannu mitään taantumaa. Kaikenmaailman taantumat ja lamat tulee, kun niistä puhutaan ja ihmiset pelkojensa takia lakkaavat kuluttamasta.

Itse kulutan entiseen malliin, joten minä en ainakaan osallistu taantumien ja lamojen rakentamiseen

 

[M]

Minä olen pihi ja säästäväinen, mutta sitten kun käytän rahaa, käytän paljon. Eli säästän kaikessa mahdollisessa "arkisessa", mutta sitten remontoidaan, matkustetaan, ostetaan elektroniikkaa jne. Säästän joka kuukausi noin 200 ?, mutta sitten näille rahoille on joku kohde. Pitkän aikaa pihistellessä räväytetään raflaan syömään kaikilla herkuilla eikä katsota, paljon annos maksaa. Kyllähän rahaa on käytettäväkin eikä aina jaksa kituuttaakaan.

 

[Vilma-Onni]

Mulla on jemmassa veronpalautukset just tätä kotihoidontuki-aikaa varten. Pakostakin on kaikessa mahdollisessa säästettävä. Kun taas aikanaan palaan työelämään, pistän jemmaan joka kuukausi pikkasen.

 

[Pihi ku mikä?]

Ihania vastauksia..jotenki odotin että heti tulee jotain negatiivista, niin kuin tapana on ja vielä sen verran piti sanomani, että meillä kyllä säästettiin silloinkin, kun olin kotihoidontuella ja silloin oli oikeasti aika tiukkaa muutenkin. Ja meillä myös on lapsille purkki, kun myyn jotain lasten leluja pois, raha laitetaan sinne ja sitten voidaan ostaa uutta tilalle Samoin joka kuukausi menee pieni summa lasten säästötileille, ajatuksena että kouluiässä voivat sitten harrastaa jotain "enemmän" maksullistakin niin halutessaan (toisin kuin itse). Ja summa vastaa reilua 24 kaljapäkin/muutaman röökiaskin hintaa, joten jos siihen on varaa pari kertaa kuussa, on tuohon säästämiseenkin.

Ja myös meillä säästössä on sen verran rahaa, että laskujen maksu on turvattu jonkin aikaa. Vaikka sohva pitäisi uusia, samoin sänky, tv, vaatekaapin sisältö jne..

Lapsena meillä ei ollut rahaa vaatteisiin, pesulla ei saanut käydä joka päivä, ettei kulu vettä, yöllä palelsi kun patterit olivat kylmiä jne. Eli SE oli minun mielestäni jo köyhyyttä, mutta niin vain kunnon ihmisiä meistä kaikista lapsista tuli Eli pointtini ei ole se, että rahalla saisi onnea.

 

[vieras]

Minä olen pihi ja säästäväinen, mutta sitten kun käytän rahaa, käytän paljon. Eli säästän kaikessa mahdollisessa "arkisessa", mutta sitten remontoidaan, matkustetaan, ostetaan elektroniikkaa jne. Säästän joka kuukausi noin 200 ?, mutta sitten näille rahoille on joku kohde. Pitkän aikaa pihistellessä räväytetään raflaan syömään kaikilla herkuilla eikä katsota, paljon annos maksaa. Kyllähän rahaa on käytettäväkin eikä aina jaksa kituuttaakaan.

Peesi! Normiarjessa kannattaa säästää, turha maksaa peruselämisestä liikaa. Ne säästyneet rahat laitetaan sitten hauskanpitoon kun on se aika!

 

[Klonkku]

En kyllä yhtä pihi ole kuin Ap, mutta en kyllä hirveesti tuhlailekaan =) Oli se taas kiva, kun maksoi kaikki laskut ja silti tilille jäi plajon kuukauden palkaa suurempi summa rahaa B)

 

[Pihi ku mikä?]

Olen elänyt lapsuuteni pihissä säästöintoilijoiden kodissa. Ei ole sitä elämää ikävä! Todennäköisesti olet vielä nuori ihminen, voin kertoa, että se pihiys sen kun vain lisääntyy iän myötä. Onnea valitsemallasi tiellä!

Olen 33-vuotias, nuori siis Enkä tarkoittanut sitäkään, ettei mitään voisi ostaa. Molemmat käydään työssä, ostetaan se mitä tarvitaan, mutta ei niin että jos rahaa tulee 500e ekstraa, niin se polttelee niin pitkään kunnes se on kulutettu. Jos olet elänyt pihissä kodissa, voit olla onnellinen ettette olleet kuitenkaan köyhiä.

Pihi kuin mikä tarkoittanee kohdallani sitä, että ihan kaikkea "älyttömän ihanaa" ei kuitenkaan pakko ole saada, ja vähemmälläkin tulee toimeen. Mutta sitten taas esim. ruosta ja terveydenhoidosta meillä ei koskaan tulla pihistelemään.

 

[kolmen äiti]

Säästäväisyys on ok tiettyyn pisteeseen asti. En mä silti mitään kicksejä saa säästämisestä, silleen että laittaisin kaiken mahdollisen ylimääräisen säästoon. Joskus on ihan kiva hemmotella itseään, ostaa kivat kengät tms ylimääräistä johon muuten ei välttämättä olis varaa. Se vähän riippuu ihmisestä, minkä kokee tärkeänä. Ostaako sisäfilettä vai meneeko vaikka kosmetologille? Se mikä toisesta on "turhuutta", on taas jollekkin muulle tärkeää.

 

[kohtuus kaikessa]

Olen elänyt lapsuuteni pihissä säästöintoilijoiden kodissa. Ei ole sitä elämää ikävä! Todennäköisesti olet vielä nuori ihminen, voin kertoa, että se pihiys sen kun vain lisääntyy iän myötä. Onnea valitsemallasi tiellä!

Olen 33-vuotias, nuori siis Enkä tarkoittanut sitäkään, ettei mitään voisi ostaa. Molemmat käydään työssä, ostetaan se mitä tarvitaan, mutta ei niin että jos rahaa tulee 500e ekstraa, niin se polttelee niin pitkään kunnes se on kulutettu. Jos olet elänyt pihissä kodissa, voit olla onnellinen ettette olleet kuitenkaan köyhiä.

Pihi kuin mikä tarkoittanee kohdallani sitä, että ihan kaikkea "älyttömän ihanaa" ei kuitenkaan pakko ole saada, ja vähemmälläkin tulee toimeen. Mutta sitten taas esim. ruosta ja terveydenhoidosta meillä ei koskaan tulla pihistelemään.

Olen onnellinen siitä, että ei oltu köyhiä. Oli kaikkea, mitä tarvittiin - sen mitä tarvittiin päätti kyllä äiti. Mun piti ruinata ihan perusvaatteetkin nuorena tyttönä ja aina piti ostaa halvinta. Olin katkera. Päätin, että mun elämä ei koskaan tule olemaan tuollaista kituuttamista, hankin hyvän koulutuksen ja miehen ja elän elämääni nautiskellen. Siis en tod laita kaikkia rahoja palamaan, ja varmaan munkin lapset ajattelee minusta kitkeriä, kun en heille osta kaikkea mitä sattuvat haluamaan.
Äiti elää edelleenkin pihistellen, siis sairaalloisen pihinä. Käyttää ruokaan varmaan 20 eur kuussa. Ei paljon lohduta, että ne rahat (ja sitä on) mitkä se on säästänyt tulee aikanaan perintönä meille sisaruksille.

 

[hui]

Mä en kestäis elää noin pihin ihmisen kanssa....

 

[Pihi ku mikä?]

Säästäväisyys on ok tiettyyn pisteeseen asti. En mä silti mitään kicksejä saa säästämisestä, silleen että laittaisin kaiken mahdollisen ylimääräisen säästoon. Joskus on ihan kiva hemmotella itseään, ostaa kivat kengät tms ylimääräistä johon muuten ei välttämättä olis varaa. Se vähän riippuu ihmisestä, minkä kokee tärkeänä. Ostaako sisäfilettä vai meneeko vaikka kosmetologille? Se mikä toisesta on "turhuutta", on taas jollekkin muulle tärkeää.

No kai en vain osaa ilmaista itseäni..kävin kampaajalla pari viikkoa sitten, maksoi 80e ja se oli ok. Käytän myös hyviä ihonhoitotuotteita, yksityistä hammashoitoa jne. Mutta silti olen pihi. Mielestäni. Tai sitten muut vaan tosiaan sitten törsäävät Jos molemmat käyvät työssä, eikä muka koskaan ole rahaa, kuin se on mahdollista? Eikä me tosiaan olla huonotuloisia, mutta tykätään vaan säästää, joskus sitten pistetään ranttaliksi.

On vaan niin kiva, kun saa yhden lainan maksettua, niin tuntuu että ne loputkin menevät ajan kanssa. Ja meille jää aina laskujen jne. jälkeen 1000e tilille, jos ei kaikki mene seuraavaan tiliin mennessä, niin kas - siirrän ne sitten sinne "jemmaan" tai lyhennän jotain lainaa Mutta tosiaan - jos jotain tekee mieli, ostan, mutta usein jätän ostamatta kun en loppupeleissä tartte. Lapsiin tulee kyllä välillä törsättyä Eli tällä tavalla pihi olen, kaikkea ei ole sieltä tililtä pakko laittaa (minunkaan) tuulemaan.

 

[pihistelijä]

Mä taidan olla aika samanlainen kuin ap. Veronpalautuksiakin tuli 1200 euroa, mutta ei ne mitenkään polttele pankkitilillä vaan laitoin ne säästöön samantien s-tilille. Toisaalta olen jäänyt juuri kotihoidontuelle, eli kyllä nuo veronpalautukset seuraavien kuukausien aikana hupenee varmasti ihan peruselämiseen.

Itsekään en oikein osaa tuhlailla, melkein kaikki vaatteenikin ostan kirppikseltä, jos löytyy hyväkuntoisia. Ruoka on aina halvinta mahdollista.. Menen usein tarjouksien perässä kauppaan ja koen mielihyvää, jos saan halvalla jotakin. Vaipatkin ostan aina tarjouksesta, nytkin kaapissa on 10 vaippapakettia odottamassa käyttöä.. en ole varmaan ikinä ostanut vaippoja normaalihinnalla.

Mieheni ei ole samanlainen kuin minä, mikä on toisaalta ihan hyväkin. Koti näyttää ihan kivalta, kun mies aina välillä patistaa ostamaan uusia huonekaluja, verhoja jne. Myös matkailuun meillä kuluu rahaa, tai no ei oikeastaan enää, kun on tuo vauva, mutta ennen vauvaa kävimme kyllä ulkomailla, esim. pohjois- ja etelä-amerikassa. En tosin koe matkustelua tuhlaamisena. Aina ollaan säästetty rahaa ennen matkaa ja tilattu matkat ebookerssilta tms. eli sitä kautta saa melkein puolta halvemmalla kuin jos menisi valmismatkalla.

Minusta elämme ihan normaalia kivaa elämää, vaikkei kauheesti kulutetakaan. Mutta koen kyllä iloa siitä, että tilillä on rahaa. Nytkin on 5000 euroa tilillä ja jotenkin se tuo turvallisuuden tunnetta. Noitten rahojen turvin pystyn olemaan kotona ainakin vuoden tai pari, ja sitten takaisin työelämään.

Kiitokset muuten tuosta vinkistä, että lapsille voi laittaa leluista saanut rahat säästöpossuun ja niiillä ostaa uusia leluja. Hyvä idea, tuo otetaan varmasti käyttöön meilläkin!

 

[Pihi ku mikä?]

[/quote]
Olen onnellinen siitä, että ei oltu köyhiä. Oli kaikkea, mitä tarvittiin - sen mitä tarvittiin päätti kyllä äiti. Mun piti ruinata ihan perusvaatteetkin nuorena tyttönä ja aina piti ostaa halvinta. Olin katkera. Päätin, että mun elämä ei koskaan tule olemaan tuollaista kituuttamista, hankin hyvän koulutuksen ja miehen ja elän elämääni nautiskellen. Siis en tod laita kaikkia rahoja palamaan, ja varmaan munkin lapset ajattelee minusta kitkeriä, kun en heille osta kaikkea mitä sattuvat haluamaan.
Äiti elää edelleenkin pihistellen, siis sairaalloisen pihinä. Käyttää ruokaan varmaan 20 eur kuussa. Ei paljon lohduta, että ne rahat (ja sitä on) mitkä se on säästänyt tulee aikanaan perintönä meille sisaruksille.

[/quote]

Samoin oli meillä, paitsi jouduin menemään töihin jo yläasteikäisenä (viikonloppuisin) ja ostamaan itse vaatteet + koulukirjat sittemmin lukiossa. En vain jaksa olla katkera, kun ei ollut rahaa niin ei ollut. Nyttemmin minulla on koulutus, (jota äidilläni ei ole minkäänlaista, vaan työssä käy kuitenkin), sekä työpaikka joten rahasta ei ole pulaa. Kituuttamaan minäkään en suostu, eikä tarvitse. Ei elämää tarvitse vetää kurjaksi vaikka tykkääkin säästää, rahat vain häviävät jotenkin sieltä tililtä, jos ei niitä nappaa toiselle tilille Hassua?

Täytyy vain löytää omalta kohdalta ne asiat, JOISTA voi säästää. Meillä ulkomaanmatkat 2-auto, baarit, tupakka jne. JOILLEKIN ne taas ovat henki ja elämä, ja olkoon niin. Mieheni on tyytyväinen, kun hoitelen meidän raha-asioitamme tiukemmin, muuten kai oltaisiin jo köyhäintalossa

 

[pihi ku mikä - edelleen]

Mä taidan olla aika samanlainen kuin ap. Veronpalautuksiakin tuli 1200 euroa, mutta ei ne mitenkään polttele pankkitilillä vaan laitoin ne säästöön samantien s-tilille. Toisaalta olen jäänyt juuri kotihoidontuelle, eli kyllä nuo veronpalautukset seuraavien kuukausien aikana hupenee varmasti ihan peruselämiseen.

Itsekään en oikein osaa tuhlailla, melkein kaikki vaatteenikin ostan kirppikseltä, jos löytyy hyväkuntoisia. Ruoka on aina halvinta mahdollista.. Menen usein tarjouksien perässä kauppaan ja koen mielihyvää, jos saan halvalla jotakin. Vaipatkin ostan aina tarjouksesta, nytkin kaapissa on 10 vaippapakettia odottamassa käyttöä.. en ole varmaan ikinä ostanut vaippoja normaalihinnalla.

Mieheni ei ole samanlainen kuin minä, mikä on toisaalta ihan hyväkin. Koti näyttää ihan kivalta, kun mies aina välillä patistaa ostamaan uusia huonekaluja, verhoja jne. Myös matkailuun meillä kuluu rahaa, tai no ei oikeastaan enää, kun on tuo vauva, mutta ennen vauvaa kävimme kyllä ulkomailla, esim. pohjois- ja etelä-amerikassa. En tosin koe matkustelua tuhlaamisena. Aina ollaan säästetty rahaa ennen matkaa ja tilattu matkat ebookerssilta tms. eli sitä kautta saa melkein puolta halvemmalla kuin jos menisi valmismatkalla.

Minusta elämme ihan normaalia kivaa elämää, vaikkei kauheesti kulutetakaan. Mutta koen kyllä iloa siitä, että tilillä on rahaa. Nytkin on 5000 euroa tilillä ja jotenkin se tuo turvallisuuden tunnetta. Noitten rahojen turvin pystyn olemaan kotona ainakin vuoden tai pari, ja sitten takaisin työelämään.

Kiitokset muuten tuosta vinkistä, että lapsille voi laittaa leluista saanut rahat säästöpossuun ja niiillä ostaa uusia leluja. Hyvä idea, tuo otetaan varmasti käyttöön meilläkin!

Mun kaverit kattoo vähän kieroon kun opetan alle kouluikäisille lapsilleni rahan merkitystä.. Eli jos yhden "hienon" pillimehun hinnalla saa 3 rainbowta, kumman lapsi itse valitsee? No valitsi ne 3 Ja monessa muussa asiassa myös. Vaatteet tms. ostetaan hinta-laatusuhteella, ei merkin takia. Mutta hyvät pitää olla ominaisuuksiltaan, kestävät sitten paremmin ja lapsen on kivempi olla.


Minä myös koen iloa siitä, että jemmassa on rahaa, jos jotain hajoaa tms, ei tarvitse kokata tai pyykätä naapurissa kun ei voi heti ostaa uutta (tarpeellista) kapistusta. En voisi elää kädestä suuhun - ellei olisi pakko. Esim. työtön tms. Ja joskus - oikeasti - sanon tutuille, ettei ole rahaa tehdä jotain heidän mielestään "tärkeää", kun ei kertakaikkiaan vain huvita. Se on niin hyvä syy ja menee aina läpi

 

[Edna Birch]

säästän ja kitkutan parhaani mukaan, ja aina kun saan mukavasti ylimääräistä käyttörahaa niin eiköhän joku peli ota ja simahda. tänä vuonna se oli miehen auto. :headwall: :headwall: :headwall:

 

[Vierailija]

Minä olen myös aika säästäväinen. Olen luonteeltanikin vähän pihi, mutta nyttemmin olen ihan muutenkin alkanut miettiä kuluttamista. En halua turhaa krääsää tai muutenkaan turhaan kuluttaa luonnonvaroja. Olen nelikymppinen ja olen kotoani oppinut, että pitää ensin säästää, ja sitten vasta hankkia. Ainut lainani on ollut asuntolaina, jonka maksoimme miehen kanssa pois niin nopeasti kuin mahdollista.