Hei!
Olen reilun vuoden ikäisen lapsen äiti ja nyt odotan erittäin toivottua pikkukakkosta rv 14. Painoindeksini on hieman yli 40, minkä vuoksi tuntuu, että saan "kakkosluokan kansalaisen" kohtelua neuvolassa. Ensimmäisessä raskaudessa sain raskausdiabetes-diagnoosin rv 26, minkä hoidin erinomaisesti ruokavaliolla, eikä vauvalla syntymän jälkeen ollut alhaisia verensokeriarvoja. Painoni nousi raskausaikana 5 kg ja ne kaikki hävisivät korkojen kera heti synnytyksen jälkeen. Raskausdiabeteksen lisäksi mitään muuta "ongelmaa" ei ensimmäiseen raskauteen liittynyt (ei selkäkipuja, ei liitoskipuja, ei verenpaineen nousua jne) ja synnytys oli säännöllinen alatiesynnytys, kaikki meni loistavasti ja melko nopeastikin. Silti, vaikka mielestäni hoidin kunnialla ensimmäisen raskauden, saan lukea neuvolassa rivien välistä, että "odotapas vaan kun hankaluudet alkaa / pommi räjähtää käsiin", minut nähdään vain ylilihavana odottajana eikä mistään saa vahingossakaan kiitosta/kannustusta. Tässä raskaudessa lähtöpainoni on 8 kg vähemmän kuin silloin, kun aloin odottaa ensimmäistäni, eikä grammaakaan ole painoa tullut lisää sitten ensikäynnin. Ymmärtäisin terveydenhoitajien asennevamman paremmin "oikeutetuksi", mikäli heittäisin kaiken ihan ranttaliksi, keräisin kymmeniä kiloja ja valittelisin, miten heikosti jakselen raskauden kantaa... mutta kun näin ei ole.
Tiedän, että tämä ylipaino-aihe suututtaa monia ja saa varmasti palstahäiriköt liikkeelle, mutta rohkeasti silti kyselen, onko muita odottajia, joilla BMI yli 35 ja jotka kokevat saavansa huonoa kohtelua neuvolassa ja joilla olisi tarvetta purkaa mieltänsä tästä aiheesta?
Konnanmarja
Olen reilun vuoden ikäisen lapsen äiti ja nyt odotan erittäin toivottua pikkukakkosta rv 14. Painoindeksini on hieman yli 40, minkä vuoksi tuntuu, että saan "kakkosluokan kansalaisen" kohtelua neuvolassa. Ensimmäisessä raskaudessa sain raskausdiabetes-diagnoosin rv 26, minkä hoidin erinomaisesti ruokavaliolla, eikä vauvalla syntymän jälkeen ollut alhaisia verensokeriarvoja. Painoni nousi raskausaikana 5 kg ja ne kaikki hävisivät korkojen kera heti synnytyksen jälkeen. Raskausdiabeteksen lisäksi mitään muuta "ongelmaa" ei ensimmäiseen raskauteen liittynyt (ei selkäkipuja, ei liitoskipuja, ei verenpaineen nousua jne) ja synnytys oli säännöllinen alatiesynnytys, kaikki meni loistavasti ja melko nopeastikin. Silti, vaikka mielestäni hoidin kunnialla ensimmäisen raskauden, saan lukea neuvolassa rivien välistä, että "odotapas vaan kun hankaluudet alkaa / pommi räjähtää käsiin", minut nähdään vain ylilihavana odottajana eikä mistään saa vahingossakaan kiitosta/kannustusta. Tässä raskaudessa lähtöpainoni on 8 kg vähemmän kuin silloin, kun aloin odottaa ensimmäistäni, eikä grammaakaan ole painoa tullut lisää sitten ensikäynnin. Ymmärtäisin terveydenhoitajien asennevamman paremmin "oikeutetuksi", mikäli heittäisin kaiken ihan ranttaliksi, keräisin kymmeniä kiloja ja valittelisin, miten heikosti jakselen raskauden kantaa... mutta kun näin ei ole.
Tiedän, että tämä ylipaino-aihe suututtaa monia ja saa varmasti palstahäiriköt liikkeelle, mutta rohkeasti silti kyselen, onko muita odottajia, joilla BMI yli 35 ja jotka kokevat saavansa huonoa kohtelua neuvolassa ja joilla olisi tarvetta purkaa mieltänsä tästä aiheesta?
Konnanmarja