Muita odottajia joilla kohdunsuu sormelle auki rv.29? Kokemuksia

Odottajien puolella ei vastauksia ole tullut, jospa täällä :ashamed: eilen samasta kirjottelin, mutta edelleen kaipaisin vastauksia.

Haluaisin kovasti kuulla kuinka teillä muilla joilla näin lopulta on käynyt. Itse makoilin reilu viikon sairaalassa sisällä... toinen munuaisallas oli niin laajentunut, että lisäsi kovasti supistuksia, jota kättärin lääkärit tosin sanoi ettei tekisi ellei ole tulehdusta.

Minulle kuitenkin asennettiin katetri suoraan munuaiseen ja pissa tulee nyt pussiin... supistukset vähenivät huomattavasti/katosivat lähes kokonaan... Toimenpiteen aikana tuli kamalia vatsakipuja / supisteluja ja eilen sitten todettiin että pehmoista kohdunkaulaa jäljellä 2,5cm mutta kohdunsuu sormelle auki. Kotiuttivat kuitenkin ja nyt täällä jalat ristissä kauhulla odottelen miten käy... Sairaalassa käynti jo seuraavan kerran pe... saa nähdä mitä tämä kotonaolo tekee... eipä täällä täysin tekemättä pysty olemaan niinkuin sairaalassa. Sairaalassa antoivat supistusten estolääkettä, mutta sanoivat että sitä ei kotioloihin anneta... jos supistelee ja lääkitys aloitetaan se annetaan seurannan alla sairaalassa. Miten muilla, oletteko saanut kotiin supistusten estolääkityksen.

Lapsukaisia ennestään kaksi ja edellisestä vasta reilu vuosi aikaa... kuinkahan helposti masuasukki ulos tulee. Hiukkasta pelottaa =/ Ja hiukkasta hankalaa...

Onko muita joilla näillä viikoilla jo paikat auki...

 

Esikoista odottaessa lääkärin tarkastuksessa rv29 sama tilanne. Siis ilman tuota munuais juttua. Supistukset tosin senkin oli saanu aukeemaan. Sairaslomalle jouduin tuolloin, ihan normaalia elämää muuten vietin, mutta urheilut&kantamiset, ym. rehkimiset kiellettiin. Poitsu synty sitten pitkän synnytyksen jälkeen 40+4 Pitkä kyllä odotuksesta tuli mutta kaikki meni kuitenkin hyvin.

 

Mulla ei tuosta kohdunsuunaukeamisesta ole kokemusta..mutta mun poika on syntynyt rv:lla 29+5 ja hyvin selvisi. Hoidot on niin hyvät nykyään että hyvin selviää jo noillakin viikoilla syntynyt. Mutta toivottavasti vielä masussa pysyisi jonkun aikaa.

 

Mulla oli lääkärintarkastuksessa 29+3 auki noin 2 cm ja vauva oli laskeutunut jo todella alas. 30 viikolla ottivat sisälle sairaalaan, kun tilanne oli vaan huonontunu, suppareita enemmän ja paikat vaan aukeemassa. Siellä sain kaksi kortisonipiikkiä vauvan keuhkojen takia. Melkein kaks viikkoa siis siellä olin ja sain sitä ventolinea piikkinä ja adalatia, josta sain sitten kuurin kotiin. Vauva pysyi masussa 37+3 asti. Loppuaika oli kyllä hankalaa, ei saanut tehdä oikeastaan mitään. Eivät onneks sentään sairaalassa makuuasennossa pitäneet, mutta kotonakin piti mahdollisimman vähän liikkua eikä sitä olisi oikeestaan voinutkaan.
Sairaalassa mittasivat supistuksia aamuin ja illoin, itse en kyllä tuntenut niitä lähes ollenkaan.

 

Mä taisin vastata sulle eilen?
Mutta kummallakin kerralla tuo tilanne: eka synty 38 ja toka 39. Saikulla olin viimeks jostain rv20, onneks vältin sairaalan. Ekasta olin osastolla.

 

Niin ja se piti vielä laittaa et kohdunkaula oli myös lyhentyny eli 1-2 cm jäljellä, mutta silti poika pysyi kuitenkin noin pitkään masussa.

 

Mä myös vastasin sulle eilen jo, tässä uudelleen!

Mulla supisteli rv 17 lähtien - täysin kivuttomasti mutta runsaasti, ilmeisesti kohtu ei pysynyt mukana rajussa kasvussa. Päivystykseen menin rv 27+ kun alkoi tuntua menkkamaisia suppareita, silloin sormelle auki ja kohdunkaula pehmeä ja ultralla 2,6cm. Ekan kortisonipiikin sain silloin päivystyksessä ja jäin osastolle lepäilemään suppariestolääkityksellä. Siitä viikon kuluttua kotiin kun tilanne pysyi hallinnassa. Kotona jatkoin estolääkitystä. Silti alkoi taas supistamaan kipeästi parin päivän päästä ja takas osastolle. Kohdunkaula taas lyhentynyt ja sisäsuu alkanut avautumaan (pahempi kuin ulkosuun avautuminen). Kotiin pääsin rv 34 kun synnytystä ei olisi enää estelty. Lääkäri sanoi että päivistä on kiinni, mutta vauvat syntyivät vasta rv 36+3. Ilman lepoa olisivat varmaan tulleet reilusti aikaisemmin. Mut pidettiin osastolla siksi kun kohdunkaula alkoi lyhentymään heti kun supisti kipeämmin ja kun oli riskiraskaus muutenkin. Rankkaa se oli se sairaalaelämä (vaikkakin sen arvoista kun niin pitkälle raskaudessa päästiin), varsinkin kun osan ojasta makasin muualla kuin omassa sairaalassa kun omassa ei olisi ollut valmiuksia hoitaa niin pieniä keskosia jos olisivat lähteneet syntymään. Mutta mieluummin olisin makoillut kotona.

Ap:lle sanoisin että yrität vaan pysyä vaakatasossa. Silloin kun mut kotiutettiin silloin ekan kerran sanoivat että pystyssä saa olla vaan kun käy vessassa, suihkussa ja kun lämmittää ruokaa (eli valmisruokaa tai mies/muut läheiset kokkaamaan suuria satseja). Istumista piti välttää myös kun istuminen tuo painetta kohdunkaulalle.

 

Mulle laitetiin kohdunsuulle joku "naru" mikä kiristettiin...olin paripäivää supistuksenesto lääkkeissä ja kotona maattiin vain...siinä mun kokemus.