Voih.. kunpa joku neuvoisi minua tässä vaikeassa elämässä. Pakahdun ja räjähdän kohta tähän salailuun ja tunteiden piilotteluun, itseltäni :x .
Olen melkein aina tuntenut vetoa samaan sukupuoleen, nuorempana siitä tietämättä, vanhempana ymmärtäneenä. Kokemukset aiheesta ovat lähes nollassa. Ei ole ollut tilaisuutta eikä rohkeutta myöntää saati puhua aiheesta, ei edes parhaille ystäville. Kuinka surullista ja piinaavaa. Viime aikoina (johtuen varmaan L-koodi -sarjasta
) nuo ihanat tunteet ovat vallannet minut ja pitävät tiukasti otteessaan.. ihastun kavereihin, kaupan täteihin, kaikkeen kauniiseen mikä liikkuu.. no melkein!!
Ongelmani siis on etten uskalla enkä VOI tuoda suuntautumistani julki kenellekään, en miehelleni enkä ystäville. Sellainen vaan ei ole mahdollista näin pienessä kylässä. Meillä on täällä oma pieni elämä joka rullaa paikallaan rutiineja noudattaen.
Se mitä tämä mamma kaipaisi on.. hellää kosketusta, tuoksuvaa ihoa, lempeää katsetta, kaikkea herkkyyttä mitä naisten välillä voi olla. Tahtoisin sen edes pieneksi hetkeksi! Haaveilen voisiko jopa sanoa uudesta elämästä jossain toisaalla, suvaitsevaisemmassa paikassa, rakas kainalossa. Ei olisi huolta sukulaisten ym. mielipiteistä.
Mutta en minä tosissaan tätä elämää siihen vaihtaisi, poikani takia. Olen siinä pisteessä etten voisi kuvitella eläväni naisen kanssa kasvattaen lasta, en ole NIIN #&%?$!*.. olen sitten kai bi
. Tahtoisin elää perheeni kanssa ja saada naispuolisen salarakkaan! Mutta sekään ei käy koska ihmiselle on suotu tämä omatunto.. eli: mitä teen ongelmani kanssa?? Oikeastaan tähän pattitilanteeseen ei ole ratkaisua koska en petä enkä jätä. Suhteeni tähän mieheen on sitten toinen tarina. Peruspointti on kuitenkin se että suhteemme ei ole niin hyvä etteikö se joskus loppuisi. Siis saatan vaikka lähivuosina olla vapaa kokeilemaan mitä haluan... jää nähtäväksi.
Mutta olisi eri kivaa jos jollain olisi samankaltainen tilanne tai muuten vaan kommentoisi. Ulosantini ei ole parhaimmillaan näin tekstimuodossa, mutta yritetty on.