Muita jotka tyytyväisiä vaatimattomaan elämään?

Niin meillä vaatimaton elämä.Mieheni käy töissä itse lapsen kanssa kotona,meillä pieni talo ok-talo alueella kaupungissa pienin ja vanhin muihin ok-taloihin nähden.Meillä 1 auto ei mikään uusi mutta käyttökelpoinen.Vaatteet ostamme tavarataloista halvalla ja tosi harvoin niitä ostamme.Ulkomailla emme käy rahat eivät riittäisi.Ruoka ostetaan monesti sieltä missä se on tarjouksessa.Silti olemme onnellisia.Ja saan olla lapsemme kanssa kotona ja mieheni arvostaa kotiäitiyttä.Olemmeko ainoita?

 

ette oo ainoita,se on vaan paljon hienompaa kerätä mammonaa ja tavaraa: ),täällä toine perhe.

 

Niin meillä vaatimaton elämä.Mieheni käy töissä itse lapsen kanssa kotona,meillä pieni talo ok-talo alueella kaupungissa pienin ja vanhin muihin ok-taloihin nähden.Meillä 1 auto ei mikään uusi mutta käyttökelpoinen.Vaatteet ostamme tavarataloista halvalla ja tosi harvoin niitä ostamme.Ulkomailla emme käy rahat eivät riittäisi.Ruoka ostetaan monesti sieltä missä se on tarjouksessa.Silti olemme onnellisia.Ja saan olla lapsemme kanssa kotona ja mieheni arvostaa kotiäitiyttä.Olemmeko ainoita?

Eikös just vastaava tapaus ollut palstalla jokin aika sitten?

Tässä teille sädekehänkiillotusliina *ojentaa*

 

Täällä myös!

 

Omakotitalo ja auto on minusta ihan muuta kuin vaatimaton elämä. Sitten voin olla tyytyväinen elämääni (ja alan vaatimattomaksi) kun mulla on nuo edellä mainitut asiat.

 

Mä oon ollut tähän asti tyytyväinen ja onnellinen aina siihen mitä on: oli se ollut sitten vuokrakaksio, oma kerrostalo kolmio, autolla ja ilman, kotiäitini ja opiskelijana, työssäkäyvänä, ihan miten vaan. Mutta en mä laita pahakseni jos joskus olisikin varaa vähän uudempaan autoon tai viikonloppu matkaan pariisiin... Tekeekö se musta sitten kuitenkin tyytymättömän? Ei kai? :|