Korvessa asutaan mekin, ja ap:n ajatukset on tosi tuttuja. Esikoisen kanssa olin kaikista yksinäisin. Kun lapsia tuli lisää, alkoi olla itselläkin tekemistä enemmän. Lisäksi "isommista" lapsista (siis yli vuoden ikäisestä) on jo itsellekin seuraa.
Eihän se aikuisen seuraa korvaa tietenkään.
Ystävystynyt en ole oikein minäkään. Muutamia kyläpaikkoja on, joissa voi käydä, mutta harvoin tulee käytyä. Matkaakin kertyy äkkiä yli 10km suuntaansa. -Oma auto on välttämätön!
Päivät kuluvat kotitöitä tehdessä, puhelimessa ja netissä tulee hoidettua sosiaalista elämää. Kerhoissa käyn myös, ne ovat 15km:n ja 35km:n päässä, mutta ovat mun henkireikä.
Hoidan mielelläni myös kauppa-asiat, jotta tulee edes joskus lähdettyä ihmisten ilmoille. Kaupassa meneekin näppärästi koko päivä, jos ajan markettiin yli 70 km:n päähän...
Kyllä kotiäitiys on pitkälti suorittamista, arki kun toistuu samanlaisena päivästä toiseen, ei sille mitään voi. Muutto tietenkin on toisille ratkaisu, minulle ei, koska toisaalta viihdyn täällä.
Etenkin ensimmäisen lapsen kanssa noita tunteita tulee varmasti liki kaikille, asuinpaikasta riippumatta! Älä siis koe huonommuutta!
Mua kyllä jäi kiinnostamaan, missä asut, tai ootko rekisteröitynyt, ihan y-viestiä voisin laittaa. (mulla on musta nikki myös)
