Muita joita ei kiinnosta perhekerhot, vauvauinnit, muskarit plaa plaa plaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "viekku"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Esikoisen kanssa ensimmäiseen vuoteen en kaivannut toimintaa, sitten käytiin jonkun aikaa perhekerhossa. Keskimmäisen synnyttyä käytiin samaisessa perhekerhossa ainakin vuoden ajan miltei viikottain, meillä oli hurjan kiva porukka aina koolla.

Kuopuksen kanssa olin kotona melkein pari vuotta ja peräti kerran käytiin naapuritalossa olevassa suositussa avoimessa päiväkerhossa (jossa käy paljon porukkaa kauempaakin). Ei oikein ollut mun juttu, tykkään tehdä lasten kanssa kotona niin paljon kaikenlaista että en oikein ollut vakuuttunut kerhon virikkeiden tarpeellisuudesta. Itsekään en erityisen paljon kaivannut seuraa. Ehkä olisi kuitenkin voinut antaa tuolle kerholle toisenkin tilaisuuden.
 
Kun odotin esikoista niin yksi tuttu ehdotti että liittyisin Masuvaavinkaiset-ryhmään. Eipä olisi kyllä tullut mieleenkään.. Sori jos joku kokee hyvinkin omakseen.
 
Mä taas en halua mennä tuommoisiin sillä en halua kommunikoida muiden vanhempien kanssa. Puistoonkin menisin mieluusti niin ettei siellä ole muita tai jos on niin pysyn ainakin loitommalla. Meillä onkin onneksi ihan pienestä asti tarhassa ollut tyttö niin saa virikkeensä sitten sieltä eikä olis edes tarvetta raahata mihinkään. Toki, ei kai noissa kerhoissakaan kehenkään ole pakko tutustua. Lasta vartenhan se tosiaan on.
 
Esikoisen kanssa käytiin aikoinaan vauvauinnissa, vauvajumpassa yms, ihan oman nuppini takia. Kun toinen syntyi jäi nämäkin, paitsi että perheuinnissa jatkettiin. Meillä lapset myös nukkuivat pitkään aamulla (klo 9-10),joten ei oltaisi koskaan mihinkään perhekerhoihin tms ehdittykään. Nyt kun lapsia on kolme, menevät päivät kuin siivillä. Isommat leikkivät keskenään ja minä hoidan vauvaa, tai sitten käydään kirjastossa, puistossa, retkeillään, kahvitelllaan kavereiden kanssa, käydään kaupoilla jne. Ei olisi edes aikaa kaikenmoisille kerhoille tms.

Ja ihan tasapainoisia, hyvin kasvatettuja, muut huomioonottavia noista lapsista on tullut, vaikka ovat suurimman osa elämästään olleet kotihoidossa. Ennen kolmannen syntymää isommat ehtivät olla vuoden päiväkodissa, mutta silti olivat silloinkin sitä mieltä, että koti on paras paikka, kun saa vapaasti leikkiä, askarrella ja tehdä kaikkea kivaa juuri silloin kun itse haluaa, eikä kaikki ole niin liikaa ohjattua kuin päiväkodissa. Vanhin (pian 6v.) oppinut kotona ollessa jopa jo lukemaan. Ihan itse ollut kiinnostunut kirjaimista ja halunnut opetella ja minulla ollut aikaa opettaa (olisko päiväkodin tädeillä muka ollut aikaa siihen?). Vanhin aloittaa siis syksyllä eskarin, joten eiköhän sieltä uusia kavereita ja "virikkeitäkin" löydy.
 
[QUOTE="vieras";26108223]Äläs nyt viitsi, nuo kaikki taidot ehtii oppimaan vaikka ei ennen 2-3 ikävuotta missään ryhmässä käviskään :) Jokainen saa mennä, mutta ihan höpöhöpöä syyllistää muita äitejä jotka ei vie, koska se ei todellakaan ole mikään välttämättömyys hyvässä kotihoidossa.[/QUOTE]

Joo joo, ehtii ne oppia vaikka koulussa vasta. Kuitenkin musta on sääli, jos lapselta evätään mahdollisuus oppia ja pitää hauskaa harrastuksissa tai kerhoissa sen takia, että äitinsä on epäsosiaalinen ihmisvihaaja tai niin itseriittoinen, että on päättänyt pärjätä ilman muiden seuraa. Rankka kärjistys joo, mutta kuten jo mainittua, harva syntyy hiekkalaatikkoäidiksi, kyllä sellaiseksi usein ruvetaan olosuhteiden pakosta ja koetetaan nauttia siitä niin paljon kuin voidaan. Yleensä jaettu kärsimys on pienempi paha, mutta voihan sitä jotkut tykätä vain omien ajatustensa kuuntelemisesta:D
 
Itse olen ap:n kaltainen ihminen,eki muakaan ei nää kerhot kiinnosta.
Mutta lapsen oman taipumuksen mukaan on saanut harrastaa, lapsen musikaalisuus tuli ilmi hyvin harvoin ja sitä on saanut toteuttaa nyt jo tosin itsenäisesti,minä ainoastaan kuskaan harrastuksiin.
Myös uinti on lapselle mieleuinen ja hänen oma tavoitteensa on kilpauinnissa.
 

Yhteistyössä