Muita joilla ei ole sellaista "parasta ystävää"?

["vieras"]

Sellaista joka tietää susta kaiken ja on kaikessa mukana ja täydellinen ja ihana.. jonka kanssa olette kuin paita ja peppu.

Mulla ei ole. Lapsuudessa/nuoruudessa oli, mutta ne kaikki suhteet on kariutunut johonkin. Mulla on kyllä sen sijaan ihana mies, todella läheinen äiti ja sisko. Nämä ehkä osaltaan korvaa asiaa. Joskus kyllä mietin mistä jään paitsi kun ei ole sellaista naisystävää, toisaalta, en tiedä jaksaisinko sellaiseen suhteeseen panostaakkaan.

Miksi teillä ei yhtä, ylitse muiden, parasta ystävää?

 

[Sarda]

Minulla OLI läheinen ystävä van oli niin ylimielinen ihminen että...
Mutta kun luen tekstisi. Ihan kuin minun kirjoittamani olisi..Minultaki löytyy ihana mies jonka kanssa jaan ilot ja surut ja äitini ja siskoni kanssa olen todella läheiset..

 

["vieraana"]

No siis... tavallaan on, ja tavallaan ei. Minusta me ollaan kasvettu erilleen, ja ystävä ei minusta ole minua kohdellut sillä tavalla, kuin hyvää ystävää pitäisi kohdella. Kavereita ollaan kyllä edelleen, mutta en luota enää sillä tavalla.

 

[har]

Mulla ei ole nyt eikä ole ikinä oikein ollutkaan sellaista yksi ylitse muiden ystävää. On kyllä paljonkin kavereita ja sukulaisia joiden kanssa voi viettää aikaa ja parantaa maailmaa. Mutta mä ehkä olen enemmän sellainen itsekseen viihtyvä yksilö, en edes halua puida omia asioitani muiden kanssa. Enkä kuitenkaan tunne itseäni millään tavoin yksinäiseksi tai hyljätyksi, näin on ihan hyvä.

 

["Hilla"]

Mulla ei ole. Lapsena ja nuorena on ollut, mutta välimatkat ovat viilentäneet välejä. Yhä soitellaan, mutta ei ole sellaista sydänystävyyttä enää. Paras ystävä on oikeastaan se ainoa, mikä mun elämästä puuttuu.

 

[Catida]

Ei ole ollut sitten teinivuosien. Silloisen parhaan ystävän kanssa välit viileni vähitellen kun aikuistumisen myötä muutimme eri paikkakunnille ja tapaamiset harveni. Edelleen olen häneen yhteydessä silloin tällöin, mutta tuntuu että koko ajattelutapamme on nykyään niin erilainen, että syvällistä yhteyttä on mahdoton enää kokea.

Eri paikkakuntien, opiskelupaikkojen ja harrastusten myötä olen löytänyt uusia ystäviä, mutta ei enää sillä tavoin, että yksi olisi selkeästi ylitse muiden. Sinkkuna ollessa kaipasin sellaista läheistä naisystävää ja tunsin oloni välillä yksinäiseksi. Nyt kun olen naimisissa niin mulle riittää, kun oman miehen kanssa voin jakaa lähes kaiken ja sitten on joitakin naispuolisia ystäviä, joiden kanssa voin jutella tietyistä "naisten jutuista" ja/tai yhteisistä kiinnostuksenkohteista, jotka taas ei miestäni niin kiinnosta.

 

["tiina"]

Minulla on kaksi "parasta ystävää", kummatkin parhaita omalla tavallaan, enä osaa pistää heitä paremmuunjärjestykseen.
Heidän kanssaan voin puhua kaikesta, jakaa kaiken, itkeä, nauraa...

Muitakin ystäviä on paljon, muttei ketään niin läheistä kuin nämä kaksi.

 

[Kuumahuuli]

Naisia on ystävinä, mutta ainoa jolle voi kertoa KAIKEN, on oma mies.

 

[LauhkeaLehmä]

Ei ole enää. Aiemmin oli 2. Toinen muutti huitsin nevadaan ja ei olla nyt enää oltu niin paljon yhteyksissä. Toisen kanssa meni välit poikki 25 vuoden ystävyyden jälkeen. Takana valehtelua, lupausten pettämistä ja alkoholin liikakäyttöä. Vähän on haikea mieli

 

[LauhkeaLehmä]

Tai onhan minulla tuo pikkusisko vielä. Lasketaanko sukulaisia?

 

["tytteli"]

Mun mies on myös mun maailman paras ystävä. Ollaan niinku paita ja peppu. Riidellään tuhdisti ja sovitaan sopuisasti, mutta aina vaan on fiilis, ettei parampaa voi ollakkaan ystävää.
Aika harva nainen on tämän käsittänyt ja naapurin muijat oli "kateellisia" kaikesta meille, koska hoidimme lapset yhdessä niin, että myös isä meni lasten kanssa hiekkalaatikolle välillä. Mihinkään en vaihtais mun maailman parasta miestä/ystävää =)

 

[LauhkeaLehmä]

Kyllä tuo ukkokultakin ystävä tavallaan on. Mutta kun se on niin MIES. Ei se aina ymmärrä näitä akkojen kotkotuksia

 

[:))]

[QUOTE="vieras";25446488]Sellaista joka tietää susta kaiken ja on kaikessa mukana ja täydellinen ja ihana.. jonka kanssa olette kuin paita ja peppu.

Mulla ei ole. Lapsuudessa/nuoruudessa oli, mutta ne kaikki suhteet on kariutunut johonkin. Mulla on kyllä sen sijaan ihana mies, todella läheinen äiti ja sisko. Nämä ehkä osaltaan korvaa asiaa. Joskus kyllä mietin mistä jään paitsi kun ei ole sellaista naisystävää, toisaalta, en tiedä jaksaisinko sellaiseen suhteeseen panostaakkaan.

Miksi teillä ei yhtä, ylitse muiden, parasta ystävää?[/QUOTE]

Minkäikäinen olet jos saa kysyä? =) Itsellä myös teiniaikoina oli hyvä ystävä ja kun välille "viilenivät" vuosien jälkeen ja rupesin seurustelemaan niin välillä kaipasin todella sydänystävää vaikka miehelle voikin kertoa kaiken Nyt olen vihdoin löytänyt ihanan ihmisen elämääni, mutta tuntuu etten ole varma pitääkö hän minua tosi ystävänä :/

Itsekkin mietin aikaisemmin, että jaksaako sitä sitten oikeasti "ylläpitää" semmoista ystävyyssuhdetta, mutta kyllä tuota on ihmeesti nyt jaksanut..

 

[:))]

Minkäikäinen olet jos saa kysyä? =) Itsellä myös teiniaikoina oli hyvä ystävä ja kun välille "viilenivät" vuosien jälkeen ja rupesin seurustelemaan niin välillä kaipasin todella sydänystävää vaikka miehelle voikin kertoa kaiken Nyt olen vihdoin löytänyt ihanan ihmisen elämääni, mutta tuntuu etten ole varma pitääkö hän minua tosi ystävänä :/

Itsekkin mietin aikaisemmin, että jaksaako sitä sitten oikeasti "ylläpitää" semmoista ystävyyssuhdetta, mutta kyllä tuota on ihmeesti nyt jaksanut..

Ja jatkan vielä tuohon, että ystävyyssuhde "vaatii" niin paljon, täytyy itsestä antaa jotain siihen suhteeseen ja ainakin itse olen yrittänyt panostaa, mutta on se hankalaakin..vuosien jälkeen jos se ystävä on vielä rinnalla niin kai se sitten on se tosiystävä Tais kyllä mennä aikalailla ohi sinun kysymyksen

 

[:))]

Ei ole enää. Aiemmin oli 2. Toinen muutti huitsin nevadaan ja ei olla nyt enää oltu niin paljon yhteyksissä. Toisen kanssa meni välit poikki 25 vuoden ystävyyden jälkeen. Takana valehtelua, lupausten pettämistä ja alkoholin liikakäyttöä. Vähän on haikea mieli

Tuo kuulostaa surulliselta, että 25 vuoden jälkeen.. :O Ymmärrän jos onkin haikea mieli..mut koita piristyä =)

 

[smaa]

Naisia on ystävinä, mutta ainoa jolle voi kertoa KAIKEN, on oma mies.

sama. Sisko todella läheinen mutta en hänellekään voi kertoa kaikkea (talousahdinkoa, mieheni sairautta). Jaamme mieheni kanssa kaikki asiat ja hän on paras ystäväni joka ymmärtää parhaiten!

 

[Nalkuttava Talonmies]

Naisia on ystävinä, mutta ainoa jolle voi kertoa KAIKEN, on oma mies.

Näin. Minusta olisi lopulta aika outoa olla kirjaimellisesti paita ja peppu, jonkun toisen naisen kanssa.

Puhumme hyvin paljon ystävieni kanssa, mutta ajatuskin että KAIKKI yksityisasiat jakaisin jonkun perheen ulkopuolisen kanssa on jotenkin outoa. Mieskään ei voisi hyväksyä sitä, että puhun kaikkia meidän yhteisiä asioita jollekin muulle - ne ovat myös hänen yksityisasioitaan. Ja vielä pitäisi kaikki aika viettää jonkun toisen kanssa - luulisi sitä, että toisellakin olisi "elämä". Miten muka voisi olla aikaa olla niin paljon vain jokun tietyn kanssa? Eihän silloin edes voisi olla paljon ystäviä, koska niiden muiden kanssa ei ehtisi viettää aikaa

Itselläni on kolme tai oikeastaan neljä hyvää kaveria ja eiköhän se korkeintaan kerran viikossa livenä ihan riitä....