Muita ahdistuksesta kärsiviä? Miten tästä taas selviää???

[ahdistus]

Joka päivä jonkun aikaa heräämisen jälkeen se alkaa taas. Kamala ahdistus, lähes kuvottava jännityksen tunne. Vapisuttaa, pidätän hengitystä, olen hermostunut, en osaa tehdä mitään. Lamaannun.
Mulla on vuosien takainen masennustausta, paniikkihäiriö ja yleistynyt ahdistuneisuus. Olen käynyt monella psykiatrilla, hoitajalla ja psykologilla.

Oikeastaan lähes kaikki noista on ollut turhaa. Lähinnä kai masennusta hoidettu, mutta kun en koe kärsiväni masennuksesta, lähinnäkin juuri tuosta ahdistuneisuudesta, joka oli muuten ensimmäinen oire ennenkuin sairastuin masennukseen.

Ok. Elämäntilanteessani on nyt muutoksia, jotka pelottaa ja jännittää. Lähinnä jännittää että epäonnistunko taas, selviänkö. Ja en varmasti selviä, koska tämä ahdistus lamauttaa etten pysty hoitamaan asioita. Välillä jopa soittaminen puhelimella on tuskallisen vaikeaa etten sitä pysty tekemään.

Mulla on lääkityksenä päivittäin Sertralin. En koe siitä olevan apua. Paitsi jos lopetan sen, niin tulee niin kauheat oireet että pakko jatkaa.

Enkä enää jaksa ravata missään keskustelemassa, koska ei siitä ole apua. Aina samat vatvomiset ja jutut, mitä siitä on hyötyä. Täällä ainakin palvelu on sitä tasoa että jäin Kelan tueltakin heti pois. Ei kiinnosta enää Kelan kanssa tapella, eikä käydä psykiatrilla. Olkoot. Yritän selvitä itse mutta helvettiä tämä on kun ahdistus iskee joka päivä

 

["vieras"]

Joka päivä jonkun aikaa heräämisen jälkeen se alkaa taas. Kamala ahdistus, lähes kuvottava jännityksen tunne. Vapisuttaa, pidätän hengitystä, olen hermostunut, en osaa tehdä mitään. Lamaannun.
Mulla on vuosien takainen masennustausta, paniikkihäiriö ja yleistynyt ahdistuneisuus. Olen käynyt monella psykiatrilla, hoitajalla ja psykologilla.

Oikeastaan lähes kaikki noista on ollut turhaa. Lähinnä kai masennusta hoidettu, mutta kun en koe kärsiväni masennuksesta, lähinnäkin juuri tuosta ahdistuneisuudesta, joka oli muuten ensimmäinen oire ennenkuin sairastuin masennukseen.

Ok. Elämäntilanteessani on nyt muutoksia, jotka pelottaa ja jännittää. Lähinnä jännittää että epäonnistunko taas, selviänkö. Ja en varmasti selviä, koska tämä ahdistus lamauttaa etten pysty hoitamaan asioita. Välillä jopa soittaminen puhelimella on tuskallisen vaikeaa etten sitä pysty tekemään.

Mulla on lääkityksenä päivittäin Sertralin. En koe siitä olevan apua. Paitsi jos lopetan sen, niin tulee niin kauheat oireet että pakko jatkaa.

Enkä enää jaksa ravata missään keskustelemassa, koska ei siitä ole apua. Aina samat vatvomiset ja jutut, mitä siitä on hyötyä. Täällä ainakin palvelu on sitä tasoa että jäin Kelan tueltakin heti pois. Ei kiinnosta enää Kelan kanssa tapella, eikä käydä psykiatrilla. Olkoot. Yritän selvitä itse mutta helvettiä tämä on kun ahdistus iskee joka päivä

Ja jos en ota lääkkeittä en saa happea. Ja se tekee joskus ahdistuksen! Nenä tukossa ja silmät rähmii aina välillä. Syksy on pahinta minulle. Sieni kausi.

 

["vieras"]

Mulla on vähän samanlainen tausta kuin sulla ja myöskään minua ei ole satunnaiset keskustelut lääkäreiden kanssa auttaneet. Tuntuu että hoitohenkilökunnalta puuttuu täysin halu oikeasti auttaa löytämään keinoja.

Syön pieniä määriä rauhottavaa pahimpina päivinä. Yritän opiskella "vapaaksi ahdistuksesta"-kirjan avulla keinoja hallita elämääni. Saan rauhaa hetkeksi käymälllä joogassa ja katselemalla youtubesta meditointivideoita.

En osaa sua auttaa, mutta yritä kuitenkin jaksaa. Ehkä elämä jossain vaiheessa helpottuukin?

 

["vieras"]

Mulla sama juttu, vaikkakin että epäilivät että ensin olisi ollut masennus ja siitä sitten seurannut ahdistus. En minäkään koe masennusta itsessäni. Lopulta kuitenkin tuli paniikkihäiriö, sitten jouduin sairaalaan ja sain lääkityksen. Nyt on viittä eri läääkettä kaapissa, kolmea päivittäin, opamoxia tarviin silloin tällöin ja beetasalpaajan avulla opettelen kohtaamaan vaikeita tilanteita. Ilman lääkkeitä en pärjää, en edes kuvittele lopettavani pariin vuoteen, olo on nyt niin paljon helpompi, elämäntilanne ei ole paljon muuttunut, ja ahdistus on kerääntynyt pitkältä ajalta.

Kannattaisiko keskustella lääkärin kanssa lääkityksestä, jos tuo ei riitä?

 

["miumau"]

Oot saanut keskusteluapua, joka on väliaikaista tukea ei sen kuulukaan parantaa eikä se sitä tee. Psykoterapia, monta kertaa viikossa vuosien ajan, voi parantaa ahdistuksesi. Hakeutuisin sinuna psykoterapeutille ja hakisin kelasta psykoterapiatukea maksuihin.

 

["vieras"]

On muitakin lääkkeitä kuin tuo käyttämäsi Sertralin. Se ei ilmeisesti toimi sulla, joten kannattaisi kokeilla jotain muuta lääkettä.

 

["vieras"]

[QUOTE="miumau";27403287]Oot saanut keskusteluapua, joka on väliaikaista tukea ei sen kuulukaan parantaa eikä se sitä tee. Psykoterapia, monta kertaa viikossa vuosien ajan, voi parantaa ahdistuksesi. Hakeutuisin sinuna psykoterapeutille ja hakisin kelasta psykoterapiatukea maksuihin.[/QUOTE]

En ole ap, mutta itse en ainakaan lääkäreiden mukaan ole oikeutettu tuohon kelatukeen ja siksi en pääse psykoterapiaan. Syyksi on mainittu, että minulla on liian hyvä "tukiverkko".Pystyn käymään töissä ja minulla on perhe sekä raha-asiat kunnossa. Eli hoitoon pääsy ei ole mikään itsestään selvyys.

 

[Littledeath]

Mulla kans taustalla vaikeaa masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä ja paniikkihäiriötä. koetapas vaihtaa lääkettä. Itelle Venlafaxin on ollut hyvä. Tässä hiljattain annostusta jouduttiin korottamaan ahdistuksen vuoksi ja taas oon oma itteni

 

["vieras"]

En ole ap, mutta up. Erityisesti kiinnostais kuulla, jos joku on vuosien ahdistuneisuuden jälkeen päässyt jollain keinolla eroon siitä.