Miten lakkaisin pelkäämästä?

[plaah..]

Siitä asti kun lapsella(1v) todettiin infektioastma en ole päivääkään osannut elää kuten ennen.
Naurettavan helppo tauti verrattuna syöpiin tai muihin mutta mä vaan kuuntelen hengitystä, lasken hengitystiheyttä ja stressaan seuraavaa flunssaa.
Mietin miksi tämä meille tuli, mitä tein väärin..

Tosiasiahan on että tämä tod.näk voi helpottaa ajan kanssa ja lääkkeillä on lähes oireeton mutta olen vaan aivan kauhuissani.

Lisään tähän nyt myös että tän jälkeen mua on myös alkanut pelottaa jäädä lapsen kanssa kaksin kotiin.
Kotiäitinä olen ja ahdistaa kun mies lähtee töihin, pelottaa että päivän aikana sattuisi jotain ja etten osaisi toimia.. Huoh.
Myönnän olevani joissain asioissa myös aikamoinen kontrollifriikki ja ehkä tämä ahdistus nyt kielii siitä kun tämä sairaus ei olekaan kontrollini sisäpuolella.

Olen kyllä positiivinen, hyvällä tuulella ja muutenkin onnellinen mutta pelko hakkaa takaraivossa.
Tahtoisin elää taas kuten ennenkin..

Yritämme toista lasta ja sekin pelottaa, entä jos hänkin on jollain tavalla sairas.. Tietenkin on typerää ajatella näin ja voihan perusterveellekin tulla ties mitä.

Tajuan siis pelkoni järjettömyyden mutta kuinka saisin sen loppumaan..

 

[plaahh]

Eikö kellään ole ajatuksia?

 

[hmph]

Siirtäkää sitä toisen lapsen yrittämistä muutamalla vuodella. Takaan, että sitten on helpompaa, ei tarvitse kahdesta hyvin pienestä lapsesta murehtia.

 

[kmkm]

Meillä on kahdella lapsella astma, toisella allerginen astma ja toisella infektioastma. Lisäksi ensin mainitulla oli vaikeat ruoka-allergiat jotka on jo helpottaneet ja tällä jälkimmäisellä on edelleen maitoallergia. En oo ikinä aatellu että meidän lapset olis jotenki "sairaita" enkä oo ollu katkera asiasta. Onhan sitä paljon pahempaakin olemassa, nää on pikkujuttuja joiden kanssa pärjää. En myöskään pelkää tuota astmaa, itselläkin on astma ja lisäksi oon sairaanhoitaja koulutukseltani joten osaan toimia jos jotain tulee. Mutta pitäisi sitä "maallikonkin" osata toimia, ei se nyt niin vaikeaa oo. Taidat olla persoona joka pelkää vähän kaikkea.

 

[plaah]

Meillä on kahdella lapsella astma, toisella allerginen astma ja toisella infektioastma. Lisäksi ensin mainitulla oli vaikeat ruoka-allergiat jotka on jo helpottaneet ja tällä jälkimmäisellä on edelleen maitoallergia. En oo ikinä aatellu että meidän lapset olis jotenki "sairaita" enkä oo ollu katkera asiasta. Onhan sitä paljon pahempaakin olemassa, nää on pikkujuttuja joiden kanssa pärjää. En myöskään pelkää tuota astmaa, itselläkin on astma ja lisäksi oon sairaanhoitaja koulutukseltani joten osaan toimia jos jotain tulee. Mutta pitäisi sitä "maallikonkin" osata toimia, ei se nyt niin vaikeaa oo. Taidat olla persoona joka pelkää vähän kaikkea.

Totta, pelkään kaikkea. Pelkäsin raskausaikana, pelkäsin lapsen synnyttyä, pelkäsin yritystä ja ties mitä. Mutta kun tää hengenahdistuksen pelko nyt valtaa hirveän paljon ajatusta.
Aina jos vähänkin röhähtää niin kuuntelen seuraavan vartin kauhuissani.. Huoh..
Minulla tai miehelläni ei kummallakaan ole astmaa, allergioita tai muutakaan vastaavaa.

 

[plaah]

Siirtäkää sitä toisen lapsen yrittämistä muutamalla vuodella. Takaan, että sitten on helpompaa, ei tarvitse kahdesta hyvin pienestä lapsesta murehtia.

Me yritämme vähän niinkuin tulee jos on tullakseen, heti tuskin tärppää ja ei ole kiirettäkään.
Jostain syystä molemmin puolin sukua eka lapsi on tullut helposti ja toista on tehty vuosia.

 

[kmkm]

Totta, pelkään kaikkea. Pelkäsin raskausaikana, pelkäsin lapsen synnyttyä, pelkäsin yritystä ja ties mitä. Mutta kun tää hengenahdistuksen pelko nyt valtaa hirveän paljon ajatusta.
Aina jos vähänkin röhähtää niin kuuntelen seuraavan vartin kauhuissani.. Huoh..
Minulla tai miehelläni ei kummallakaan ole astmaa, allergioita tai muutakaan vastaavaa.

Jotenkin arvasin sen. En siis millään pahalla tätä sano, mutta jotkut ihmiset on sellaisia että tuntuu että ne pelkää elämistä itseäänkin. Tuohon voisi saada apua psykologilta. Sitte ei tarvis enää pelätä kaikkia elämän eteen tuomia juttuja. En usko että teidän lapsi koskaan tulee kuolemaan astmakohtaukseen joten ei sitä kannata pelätä. Ventolinea lapselle jos henki alkaa pihistä ja jos ei auta niin lääkäriin ja mahdollisesti sairaalaan ja that´s it. LIsäksi tuo vaiva lakkaa useimmiten kouluikään mennessä. Mietippä jos teiän lapsella ois vaikka diabetes, syöpä, epilepsia tai jotain sellaista. Ne on kaikki paljon vakavampia juttuja kuin tuo.

 

[plaah]

Jotenkin arvasin sen. En siis millään pahalla tätä sano, mutta jotkut ihmiset on sellaisia että tuntuu että ne pelkää elämistä itseäänkin. Tuohon voisi saada apua psykologilta. Sitte ei tarvis enää pelätä kaikkia elämän eteen tuomia juttuja. En usko että teidän lapsi koskaan tulee kuolemaan astmakohtaukseen joten ei sitä kannata pelätä. Ventolinea lapselle jos henki alkaa pihistä ja jos ei auta niin lääkäriin ja mahdollisesti sairaalaan ja that´s it. LIsäksi tuo vaiva lakkaa useimmiten kouluikään mennessä. Mietippä jos teiän lapsella ois vaikka diabetes, syöpä, epilepsia tai jotain sellaista. Ne on kaikki paljon vakavampia juttuja kuin tuo.

Tiedostan tän itsekin ja tuntuu naurettavalta tehdä tästä näin iso asia..

Jotenkin psykologille lähtö on niin iso kynnys kun en tiedä onko sieltä apua, minkälaista apua sieltä saisi? Ainakaan mitään lääkkeitä en mielellään lähde kyllä syömään..

 

[kmkm]

Tiedostan tän itsekin ja tuntuu naurettavalta tehdä tästä näin iso asia..

Jotenkin psykologille lähtö on niin iso kynnys kun en tiedä onko sieltä apua, minkälaista apua sieltä saisi? Ainakaan mitään lääkkeitä en mielellään lähde kyllä syömään..

En mä usko että mitää lääkkeitä tarviskaa mutta se, että voi jutella tuntemuksistaan jollekkin, voi jo itsessään helpottaa. TOinen mikä voi helpottaa on vertaistuki. ONko teiän paikkakunnalla tai lähellä allergisten ja astmaattisten lasten vertaistukiryhmää? Täälä sellainen kokoontuu kerran kuukaudessa ja sielä voi jakaa tuntemuksiaan toisten astmalasten vanhempien kanssa.

 

[plaah]

En mä usko että mitää lääkkeitä tarviskaa mutta se, että voi jutella tuntemuksistaan jollekkin, voi jo itsessään helpottaa. TOinen mikä voi helpottaa on vertaistuki. ONko teiän paikkakunnalla tai lähellä allergisten ja astmaattisten lasten vertaistukiryhmää? Täälä sellainen kokoontuu kerran kuukaudessa ja sielä voi jakaa tuntemuksiaan toisten astmalasten vanhempien kanssa.

On! Kiitos hirvittävästi, skeptisenä tarkastin mutta tälläkin paikkakunnalla näyttäisi toimintaa olevan. En ollut tietoinen lainkaan.