J
jföadjö
Vieras
Ehkä tyhmä aloitus jonkun mielestä, mutta haluaisin kuulla muiden kokemuksia...
Meillä kohta 5 avioliittovuotta takana ja yhdessäoloa kohta 8:n. Koko tuona aikana olemme asuneet "yhdessä" saman katon alla sekä arkisin että pyhisin yhteensä ehkä vajaan vuoden verran johtuen miehen liikkuvasta työstä ja työpaikoista eri puolella Suomea. Nyt meillä on mahdollisuus muuttaa "yhteen" ja elää arkea ja juhlaa yhdessä ilman sunnuntai-iltojen lähtemisiä tai monen viikon näkemättömyysjaksoja. Hiukan mietityttää, että kuinkahan vaikeaa meidän alku tulee olemaan, kun on totuttu siihen, että arki rullaa oman pään mukaan ja ei tarvitse arjessa kuunnella tai toteuttaa toisen toimintatapoja tai näkemyksiä. Ollaan tosi itsenäisiä siis molemmat, siksi varmaan eläminen etäsuhteessa on onnistunut näin kauan. Meillä on yksi lapsi ja toinen tulossa ja uudella paikkakunnalla ei ole minulla ketään tuttuja, miehellä toki, koska on asunut jo pitempään siellä.
Hiukan ahdistaa ja pelottaa tämä uusi iso muutos. Toisaalta tämä on nyt sitä, mitä ollaan jo monta vuotta odotettu, että päästäisiin elämään normaalia perhearkea yhdessä, mutta toisaalta muutto yhteen pelottaa. Olen asennoitunut asiaan niin, että vaikeaa voi olla alkuun sovittaa asioita yksiin, mutta ehkä elämämme asettuu uomiinsa muutaman kuukauden jälkeen...
Meillä kohta 5 avioliittovuotta takana ja yhdessäoloa kohta 8:n. Koko tuona aikana olemme asuneet "yhdessä" saman katon alla sekä arkisin että pyhisin yhteensä ehkä vajaan vuoden verran johtuen miehen liikkuvasta työstä ja työpaikoista eri puolella Suomea. Nyt meillä on mahdollisuus muuttaa "yhteen" ja elää arkea ja juhlaa yhdessä ilman sunnuntai-iltojen lähtemisiä tai monen viikon näkemättömyysjaksoja. Hiukan mietityttää, että kuinkahan vaikeaa meidän alku tulee olemaan, kun on totuttu siihen, että arki rullaa oman pään mukaan ja ei tarvitse arjessa kuunnella tai toteuttaa toisen toimintatapoja tai näkemyksiä. Ollaan tosi itsenäisiä siis molemmat, siksi varmaan eläminen etäsuhteessa on onnistunut näin kauan. Meillä on yksi lapsi ja toinen tulossa ja uudella paikkakunnalla ei ole minulla ketään tuttuja, miehellä toki, koska on asunut jo pitempään siellä.
Hiukan ahdistaa ja pelottaa tämä uusi iso muutos. Toisaalta tämä on nyt sitä, mitä ollaan jo monta vuotta odotettu, että päästäisiin elämään normaalia perhearkea yhdessä, mutta toisaalta muutto yhteen pelottaa. Olen asennoitunut asiaan niin, että vaikeaa voi olla alkuun sovittaa asioita yksiin, mutta ehkä elämämme asettuu uomiinsa muutaman kuukauden jälkeen...
