Muistovärssy

Auttakaa mua löytämään muistovärssy kummisetäni hautajaisiin. 50-vuotias mies päätti päivänsä ottamalla lääkkeitä ja nukkumalla pois.

Kuolema ei siis ollut mitenkään luonnollinen ja mies ei uskovainen joten ne enkelit ja jeesustelut voi jättää pois.

 

Niin monet kerrat tähän rantaan
olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin.

Sen järjellä me ymmärrämme:
kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
ei sitä tahdo käsittää

 

Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.
Olen aurinko, joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä - kuollut en.

 

Tässä värssy joka meillä oli yhden tutun hautajaisissa:

Hyvän ihmisen muisto
miten mieltä se lämmittää.
Miten aina sen soinnusta sieluun
sävel pieni soimaan jää.

 

Aurinko vaipuu mailleen, pois päivä katoaa, se ikuisuuden helmaan iäksi vajoaa.


Elonpäivä jo iltaan ehti, pois painui se verkalleen. Elon kirjan viimeinen lehti näin kääntyi hiljalleen.

 

Päättyi kaari elon, väsynyt/uupunut on saanut levon.
Nuku unta rauhaisaa.

 

Vedä vittu päähäs,
saatanan mulkku.
Mukava kun ei enää
herää nyrkkin.