Muistatteko kun kirjoitin pari päivää sitten siitä, että olen tosi huono äiti, kun menetän hermoni usein...

Eli siitä kun on varmaan kyse nyt pms oireista, menkat pitäisi alkaa ihan lähipäivinä ja menetin hermoni lapselle ja puristin kädellä poskista.

Tänään meni taas riidaksi..
Lapsi pyysi kakalle ja sitten alkoi pöntöllä itkeä, että pyllyyn sattuu.
Sanoin, että rupea pikku hiljaa äkistämään, että sitten helpottaa, kun
kakka tulee pois. Lapsi alkoi huutaa vielä enemmän, kysyin että laskisinko pyllyyn lämmintä vettä ja huuto meni jo hysteeriseksi.

Mulla kilahti päässä, otin lasta kädellä poskista kiinni, siis peukalo toisella poskella ja etusormi toisella, en kovin kovasti puristanut, mutta puristin kuitenkin, sanoin että nyt perkele hiljaa ja sitten sanoin hitaasti ja rauhallisesti että nyt rupeat äkistämään varovasti jne,jne.
ja sitten jo kakka tulikin ja tilanne oli ohi,
mutta!!

Mulla on niiin helvetin syyllinen olo siitä, että otin lasta taas naamasta kiinni!
Voisin tehdä mitä vain että saisin tehdyn tekemättömäksi!!!

Enkä ymmärrä miten en hillitse itseäni yhtään?
En edes ennätä ajatella kymmeneen laskemista, kun jo menetän hermoni täysin. Ja kyse erittäin todennäköisesti pms oireista, välillä helpompia
mutta joku kierto ihan yhtä helvettiä.

Onko tuossa kyse väkivallasta????
Miten saisin itsehillintää?

 

anna vaikka lapses pois

 

Mikä lapsella on, kun häntä sattuu kakkaaminen? Onko kakka kovalla? Tuleeko lapsen juotua tarpeeksi? Joskus vaalea leipä saattaa tehdä kakkaa kovaksi.

Sori tämmönen käytännön asia.

 

Mulle saattaa käydä myös usein noin. Hiillyn nollasta sataan liian pian ja sitten hermostuu lapset ja sitten mä vielä vähän lisää ja kehä on valmis. Mä en yhdistä kylläkään pms:ään, vaan omaan (heikkoon) luonteeseeni, väsymykseen ja onnettomaan parisuhde-elämään. Liikaa kaikkea negatiivista, ei jaksa edes iloita vaan menee aina suuttumisen puolelle

 

Katsopa eilinen YLEn aamusydämellä. Itse kärsin masennuksesta ja silloin menetän myös malttini helposti, onneksi en ole kohdistanut sitä lapseeni. Puhu asiasta omalääkärille, ehkä saisit ajan mielenterveystoimistoon ja saisit apua. Älä jää yksin!
http://areena.yle.fi/video/416387

 

onko sulla ollut sama lapsi paljon uhmainen? että ikään kuin nyt ei tarvita paljonkaan, kun sulla menee jo hermo? itteäni on auttanut samankaltaisissa tilanteissa se, että tiedostan, missä tilanteissa menee hermot: aamulla ennen kuin olen saanut verensokeria ylös ja illalla just ennen nukkumaanmenoa. niissä tilanteissa tsemppaan nykyään ihan täpöillä, ettei mene hermo uhmaikäiseen. hengittelen suunnilleen jo valmiiksi koko ajan rauhallisena, ettei vaan menis hermo. voimia sulle, pystyt kyllä muuttumaan, kun itselläs on tarve muuttua!

 

Mikä lapsella on, kun häntä sattuu kakkaaminen? Onko kakka kovalla? Tuleeko lapsen juotua tarpeeksi? Joskus vaalea leipä saattaa tehdä kakkaa kovaksi.

Sori tämmönen käytännön asia.

Stressi ja jännittäminen tässä tekee mahan kovemmaksi todennäköisesti kuin "vaalea leipä" :headwall:
Odotatko vielä, miten muuten lapsi alkaa oireilla, kun kotona puristellaan naamasta jne?

 

Katsopa eilinen YLEn aamusydämellä. Itse kärsin masennuksesta ja silloin menetän myös malttini helposti, onneksi en ole kohdistanut sitä lapseeni. Puhu asiasta omalääkärille, ehkä saisit ajan mielenterveystoimistoon ja saisit apua. Älä jää yksin!

http://areena.yle.fi/video/416387

Toi oli siis ohjelma aiheena naisten väkivalta. Väkivaltaa käyttäneet Elina Bergroth ja Heidi Hänninen hallitsevat hoidon ansiosta vihansa terveemmin. yle.fi/aamusydamella

 

Toi tilanne oli kyllä ihan kamalan väärin. Sama asia kun toisella ihmisellä olisi kovat kivut esim vaikka hammasta särkisi niin et tulis itku. Ja joku tulis satuttaan ja karjaseen et ole hiljaa :/ .
Mutta ymmärrän, että sulla on selkeesti jokin juttu pielessä ettet hillitse itseäsi. Eli, nyt on pakko kysyä: käytätkö MINIPILLEREITÄ? Jos, niin lopeta. Toiseksi, jos et käytä, mene ihan vain lääkäriin nyt, pyydä vaikka papalla hormonipitoisuuksien tsekkaus tai jotain muuta vastaavaa. Jos PMS niin siihen voi auttaa esim soijarouhe ja muut soijatuotteet. Soijarouhetta laitat joka päivä vaikka aamuin illoin jugurttiin. Ja muitakin keinoja on ja ne löytyy googlaamalla. :hug:

 

On kyllä aika vakavaa jos toinen raukka istuu kakka kovalla pöntöllä. Suosittelisin että lähdet joko töihin tai opiskelemaan jotain niin saat muuta ajateltavaa. Ehkä olet väsynyt siihen kotiäitiyteen jos semmoinen oot. En kyllä jäis itse kotiin, lapsi tuntuu taas ihanammalta kun olet vähän poissa. Raukka se lapsi, lue sille kirjaa tms. niin saat edes osan hyvitettyä. Kohta se lapsi jo kääntää poskensa sulle kun huutaa pyyhkimään, luulee että aina puristelet. Ja käy lääkärissa niiden kierto ongelmien kanssa! Vakavalla asialla ei saa leikkiä, ja onhan tuo jo itsehillinnän pettämistä toistamiseen!

 

Toi on vakava asia, ala suhtautua siihen vakavasti!!! Yritä saada jotain omaa aikaa itselles. En halua joutua maksamaan sun häiriintyneen lapsen hoitokustannuksia.

 

Itse mietin sitä, että jos hankkisit itsellesi apua tuohon.
Haet itsellesi kunnon terapeutin ja käyt sen kanssa asiat läpi ja opettelet uusia keinoja miten hallitset itseäsi.

 

Mikä lapsella on, kun häntä sattuu kakkaaminen? Onko kakka kovalla? Tuleeko lapsen juotua tarpeeksi? Joskus vaalea leipä saattaa tehdä kakkaa kovaksi.

Sori tämmönen käytännön asia.

Stressi ja jännittäminen tässä tekee mahan kovemmaksi todennäköisesti kuin "vaalea leipä" :headwall:
Odotatko vielä, miten muuten lapsi alkaa oireilla, kun kotona puristellaan naamasta jne?

No, mä nyt ajoin takaa tässä, että lapsella on varmasti joku hätä, kun häntä sattuu ja hän tarttisi ymmärtämystä ja jotain helpotusta oloonsa. Ihan ensin kannattaa miettiä, onko kakka vaikka kovalla. Sitten sen jälkeen voi miettiä, että onko kakkaaminen lapselle jotenkin stressaava toimenpide, että pelkääkö hän sitä, vai onko oikeasti kipuja.

Jos itku menee hysteeriseksi, kun kakkaus sattuu, niin jotain siinä on.

Apua äidille, mutta ennenkaikkea avun tarpeessa taitaa olla nyt lapsi.

 

Kakka on ollut kovalla. Syö vilja tuotteita, puuroja, piimää ja juo kyllä reippaasti vettä.

Ja ei kakkaamisessa ole aiemmin ollut näin isoja ongelmia.
Yritin ihan auttaa tavallisesti, että laskisin lämmintä vettä, sehän auttaa tietääkseni
jos kakka kovalla ym. Mutta lapsi vain meni hysteeriseksi ja sanoin että on pakko kokeilla kakkia kun jos vielä pidätät niin maha menee vielä kipeämmäksi jne.

Mulla on niin syyllinen olo, voisin tehdä mitä vain että saisin tehdyn todellakin tekemättömäksi.

 

Hei kyllä se syyllisyys menee ohi! Tollasta sattuu, paremmissakin piireissä.

Mun äiti on läpsiny mua lapsena, joskus vähän kovempaakin ja ihan normaali musta on tullut. Hän ei siitä syyllisyyttä pode. En todellakaan kannusta fyysiseen kuritukseen, mutta toi nyt on aika pientä! Ei kannata tälle palstalle tollasta kirjoittaa, kun nää täydellisesti hermonsa hallitsevat mammat on tyyliin kärräämässä sua hullujen huoneelle. Otat vaan vähän iisimmin jatkossa ja muistat huilata välillä. Ihmisiä me äiditkin vaan ollaan.

 

kyllähän tuo pahalta kuulostaa. tuossa tilanteessa olis varmaan parasta ollut vaan sanoa lapselle, että äiti laskee nyt lämmintä vettä ja toimia sen mukaan. älä kysele tuollaisessa enää lapseltasi lupaa. meillä tytöllä on joskus ollut kova kakka ja siihen auttoi, että painoin paperilla perä-aukon reunaa ja kakka pääsi plumpsahtamaan ulos. siis toimit itse tilanteessa niin kuin pitää, korkeintaan voit selittää rauhallisesti lapselle mitä aijot tehdä. minäkin olen lyhytpinnainen, joten en syyttele.

 

Nostan.
On niin helvetin paha olla tämän syylisyyden kanssa.
ja miten tulevaisuudessa? Miten opin, pystyn hillitsemään itseni?
Olenko tehnyt jo jotain peruuttamatonta vahinkoa meidän äiti lapsi suhteelle???

Ja tämä nyt 99 % tod.näköisyydellä on pms oiretta.
Pillereitä en syö, eikä muutakaan hormonaalista ehkäisyä ole, enkä haluaisi.

 

Ap, mulla on vähän samanlainen ongelma kun sullakin. Hiillyn myös melko pienistä asioista ja käyn lapseeni käsiksi. Saatan vetää tukasta tai läppästä poskelle. Olen todella, todella rauhallinen ihminen muuten ja tää on ollu mulle aika shokki, että käyttäydyn näin lapseni (pian 2v) kanssa. Mulla ei ole kyse pms-oireista vaan yksinkertaisesti luonteeni on sellainen, etten kestä yhtään vastoinkäymistä pienen lapsen kanssa. En pysty yhtään hillitsemään itseäni.

Neuvoja mulla ei ole sulle antaa. Itse olen kohta aloittamassa työelämän, se ehkä tuo helpotusta tilanteeseeni.

Ja niille, jotka väittävät, että lapseni pitäis ottaa multa pois, voin vain sanoa, että ei se nyt ihan niin mene. Lapsellani on kuitenkin maailman paras isä, joka käyttäytyy "normaalisti" eikä väkivaltaisesti niin kuin minä. Mieheni ei tiedä, että olen näin kauhea, onhan hän päivät töissä. Iltaisin hoitaa poikaamme todella paljon, että minä saan levätä.

 

Nostan.
On niin helvetin paha olla tämän syylisyyden kanssa.
ja miten tulevaisuudessa? Miten opin, pystyn hillitsemään itseni?
Olenko tehnyt jo jotain peruuttamatonta vahinkoa meidän äiti lapsi suhteelle???

Ja tämä nyt 99 % tod.näköisyydellä on pms oiretta.
Pillereitä en syö, eikä muutakaan hormonaalista ehkäisyä ole, enkä haluaisi.

Syyllisyys on se, joka pitää paremmin aisoissa jatkossa. En nyt tiiä aiemmasta, mutta ei toi naamasta kiinni ottaminen niin suurelta synniltä kuulosta. Harva äiti pystyy välttämään tollaset kokonaan. Mä joskus huudan ja ylireagoin niin. Ei taida olla paljon parempi vaihtoehto..

 

Puhukaa näistä asioista neuvolassa ym., jotta tämä äitien salattu väkivalta lapsia kohtaan tulisi kunnolla esille!

 

kyllä hakea apua. Mietipä jos itse olisit pulassa ja kivulias ja pitäisi vielä pelätä, että sen kakkaamiskivun lisäksi joku käy käsiksi ja on vihainen. Lapsi on varmaan AIKA YKSIN sun kanssa. Sinänsä kaikki menettävät malttinsa lapsen kanssa joskus, mutta tuo että menetät hermosi vaikka toinen on avuton, hädissään ja kivulias, ei kuulosta kyllä lupaavalta.

Ajattele asiaa niin, että jos olisit synnyttämässä ja itkisit, että ponnistaminen sattuu ja kätilö tarttuis sun naamaan kiinni ja huutaisi, että "p...kele, mä vedän sua turpaan ellet ponnista nyt". Epäinhimillistä vai mitä. Ja sä sentään oot aikuinen.

 

Ap:lle: hae apua pms oireisiin!! vai uskallatko odottaa, että lapsesi saa traumoja sinusta? pilleri sulle ja lapsellesi hyvä lapsuus!!

 

Pahoihin pms-oireisiin voi auttaa myös ssri-lääkitys. Joka tapauksessa tarvitset apua nyt.

Muistitko pyytää lapselta anteeksi? Ja kertoa sen, että hän ei tehnyt tilanteessa väärin. Mun mielestä merkittävintä tuossa tilanteessa kuitenkin oli se, että lasta rangaistiin tavallaan siitä, että hänen vatsansa ei toimi. Tila jolle lapsi ei voi mitään. Ja stressivatsaisena seuraavalla kerralla se on todennäköisesti vain entistä vaikeampaa. Mä jotenkin itse kokisin hirveän tärkeänä kertoa lapselle sen, että äidin suuttumuksessa oli kyse äidin olosta, ei lapsen teoista. Koska lapsi etsii aina itsestään syyllistä, ei hän osaa analysoida että äidin reaktio oli "väärä".

 

ootko sä nyt ihan oikeasti tosissas että sulla meni hermot ku lapsella kakka kovalla? lapsella voi olla vaikkapa stressiä tai muuta noista sinun väkivalta- ja raivokohtauksista....
mutta joo, lopeta nyt ainakin se poskista puristelu ihan jo sen takia että se on sun lapsi etkä tahdo satuttaa lastasi!

 

Ap, mulla on vähän samanlainen ongelma kun sullakin. Hiillyn myös melko pienistä asioista ja käyn lapseeni käsiksi. Saatan vetää tukasta tai läppästä poskelle. Olen todella, todella rauhallinen ihminen muuten ja tää on ollu mulle aika shokki, että käyttäydyn näin lapseni (pian 2v) kanssa. Mulla ei ole kyse pms-oireista vaan yksinkertaisesti luonteeni on sellainen, etten kestä yhtään vastoinkäymistä pienen lapsen kanssa. En pysty yhtään hillitsemään itseäni.

Neuvoja mulla ei ole sulle antaa. Itse olen kohta aloittamassa työelämän, se ehkä tuo helpotusta tilanteeseeni.

Ja niille, jotka väittävät, että lapseni pitäis ottaa multa pois, voin vain sanoa, että ei se nyt ihan niin mene. Lapsellani on kuitenkin maailman paras isä, joka käyttäytyy "normaalisti" eikä väkivaltaisesti niin kuin minä. Mieheni ei tiedä, että olen näin kauhea, onhan hän päivät töissä. Iltaisin hoitaa poikaamme todella paljon, että minä saan levätä.

Uskomatonta, että hakkaat lähes vauvaikäistä lasta (alle kaksi vee, ja kuinka pitkään tuota on sitten jatkunutkaan). Ja ihan pokkana täällä kerrot, ettet edes aio hakea apua tuohon "luonteeseesi". Älä ihmeessä hanki enempää lapsia. Parempi olisi jos miehesi saisi tietää, muuttaisi lapsen kanssa yksinhuoltajaksi ja
saisit siten valvotusti lastasi tavata. Uskomatonta. Aivan uskomatonta.