Alkuperäinen kirjoittaja ddfs:
Oletko varma ettet ole vain ihastunut ajatukseen siitä että kyseinen "paras" ystävä haluaa sinua? Toistaiseksi tilanne on se, että sinä et ole syyllistynyt mihinkään (ellet ole flirttaillut takaisin) kun taas tämä mies on syyllistynyt parhaan ystävänsä vaimon vikittelyyn. Onpa siinä ystävä.
Suosittelen että analysoit tunteitasi ja mietit eri tulevaisuusskenaarioita:
1) jatkat uskollisena vaimona
2) vaihdat miestä
3) petät miestäsi
Mikä kuulostaa houkuttelevimmalta pitkällä aikavälillä?
Jos olisin samassa tilanteessa minä valitsisin vaihtoehdon yksi. Siis tietysti sillä edellytyksellä että olen onnellinen avioliitossani (tai ainakin ollut ennen näitä himontunteita). Totta puhuen minua hiukan ärsyttää tämä miehen paras ystävä. Jos kyseessä olisi hänen puoleltaan tosirakkaus, niin hän osoittaisi sen muulla tavoin kuin puoliksi salaa silmäilemällä ja flirttailemalla. Siinä tapauksessa hän yrittäisi hoitaa asian fiksusti joko kohtaamalla sinut ja miehesi suoraan asian tiimoilta tai hautaamalla tunteensa yhteisenhyvän puolesta.
Ja vaikka kyseessä olisi tosirakkaus tämän bestiksen puolelta, se ei tarkokita että sinunkin pitäisi heittää moraalisi ja avioliittosi romukoppaan ja seurata tätä miestä.
Tutki tunteitasi mahdollisimman objektiivisesti äläkä missään tapauksessa toimi himon ja itsetunnonkohotuksen johdattelemana.
Tässä on hyvä kirjoitus. Lue tämä huolella ja mieti oikeasti elämääsi mitä haluat ja kenen kanssa.
Mä itse muutama vuosi sitten valitsin vaihtoehdon B. (kyseessä ei kuitenkaan ollut exäni ystävä ) .
Mun ratkaisu oli helppo, koska mun silloisessa elämässä oli hirveetä henkistä väkivaltaa ja mä voin todella huonosti, oli myös fyysistä väkivaltaa kerran ja se riitti, minä tein ratkaisun ja lähdin.
Sitä päätöstä en ole päivääkään katunut. Olen vaan miettinyt, että miten jaksoin sitä henkistä väkivaltaa päivästä toiseen, vuodesta toiseen...
Kun muutin lasten kanssa pois omaan kotiin, tuntui kuin olisin pystynyt hengittämään. Ahdistus loppui kuin seinään! Se oli todella mahtava tunne, kun ei enää ahdistanut. Odotin pitkään, että koskakohan mun olo heikkenee, mut niin ei käynyt. Pikkuhiljaa aloin luottamaan siihen, että se huono olo ei enää palaa.
