Pohdintaa Sannasta.
Politiikka on palannut sellaiseen tasa-arvoiseen asetelmaan. Ei sokeasti fanitettavia rokkitähtiä, vaan asiakysymyksiä. Valitettavasti tosin nykypolitiikka on vanhojen some-tekstien etsimistä, eli sen osalta asiallisuus puuttuu.
Mutta Sanna veto jäädä demarien pj:n paikalta oli hyvä.
Ehkä hän halusi huilata.
Tai ottaa kutemisrauhan parturinsa kanssa.
Ehkä hän vihdoin keskittyy Emmaankin - kuulemma olivat olleet Lintsillä. Lintsi nyt ei ole lapsenkasvatuksen ylin muoto, enemmän ois kiva nähdä kirjoituksia jossa Sanna on Emman kanssa luontopolulla, mustikassa tai vaikka eväsretkellä meren rannassa. Mutta jotain yritystä tuo Lintsikin.
Sannan rakastuminen Cheekin lähipiiriin kuuluvaan kampaajaan - pläähh, Sanna on edelleen pintajulkimoiden perään, eikä kulttuuripersoonien tai talousosaajien. Ei se hattara-ajattelu Sannasta ole vieläkään lähtenyt.
Mutta mä en jaksa Sannasta kiinnostua enää, jos ei palaa pinnalle päivänpolitiikkaan (taas ärsyttämään ja provosoimaan patriarkaattia vastaan). Mulle Sanna on tavis kansanedustaja. Pyöriköön jauhojengeissään, vaihtakoon miestä kuin uutta vessapaperirullaa - ei kiinnosta.
Tai kiinnostukseni häntä kohtaan on yhtä syvää kuin jotain someinfluensseria kohtaan - lähes 0.
Mutta toivon että hän tänä huiliaikana löytäisi suomalaisuuden. Perinteet. Vanhojen kunnioittamisen.
Jospa JOSKUS edes Sannasta löytyisi syvyyttä, aikuismaisuutta tai rauhaa. Nyt hän näyttäytyy mulle ilman lämmintä isyyttä kasvaneena villikkona.