Muissa kun puoli-istuvassa asennossa synnyttäneitä?

Minä kammoan tota puoli-istuvaa, gynekologista asentoa, enkä halua että minut siihen painostetaan. Se ei tunnu yhtään luonnolliselta, ja kokoajan luen jostain että se on huonoin synnytysasento. Olisin mielellään esim kontillani, tai polvillani ja ylävartalo tuettu lapsen isään. En kuitenkaan ole kuullut, että moni olisi eri asennosta ponnistanut kun tuosta puoli-istuvasta/sukka/tutkimisasennosta.

Onko siis joku jossakin synnyttäny muussa asennossa? Miten synnytys sujui? Kenen idea tuo asento oli, oman vai kätilön? Jos olet synnyttänyt useammankin, onko kaikki samassa asennossa, ja jos ei, niin oliko synnytyksissä eroja?

Kaikkea tietoa kaivataan!

 

Ekan synnytin kätilön käskystä puoli-istuvassa,se oli tuskaa(30min. ponnistus) Tokan synnytin kontallaan itse sain päättää ja tosi helposti (tyynyä purren) (4min. ponnistus)

 

Vaadi että saat synnyttää miten itse haluat! Se on sinun synnytys ei henkilökunnan! Tsemppiä! :flower:

 

Miksi ei saisi itse päättää.Mä en olisi muussa asennossa edes pystynyt kuin ihan istualteen?

 

Minulle tuo puoli-istuva asento on myös aivan kammotus. Ensimmäisessäkin raskaudessa ja synnytyksessä toivoin toisenlaista synnytysasentoa, ainoa toiveeni sairaalassa oli että saan ponnistaa ja synnyttää miten tahansa mutta en sängyssä. Sänkyyn minut määrättiin, jälkikäteen ymmärrän että täysin kätilöiden mukavuuden halusta työskennellä heille totutussa asennossa ja mukavimmin. Ponnistus oli helvetillistä, niinkuin se nyt on työntää melkein nelikiloista lasta ylöspäin kun häntäluu pistää vastaan eikä maan vetovoimasta ole mitään apua. Lopulta tehtiin valtava eppari kun en saanut lasta ulos, yksi kätilö työnsi lasta mahan päältä järkyttävän näköisesti ja vauvalta katkesi tullessa solisluu. Nyt olen menossa tekemään toista ja olen käynyt "pelkopolilla" juttelemassa tulevasta synnytyksestä ja sanonut että en aio missään nimessä synnyttää sängyssä enää koskaan. On täysin naurettavaa, että meidät laitetaan niinkin tärkeässä tapahtumassa, jonka jokainen meistä muistaa lopun elämäänsä, toisten armoille ja annetaan lääketieteen ohjata luonnollista tapahtumaan enemmän kuin luonnon itsensä. Uskon täysin siihen, että lääkkeellinen puuttuminen, turha sorkkiminen, synnytyksen jatkuva seuranta monitoreista jne. vaikuttaa synnytyksen normaaliin kulkuun. Enkä tarkoita ettenkö itse tarvittaessa käyttäisi kipulääkettä tai antaisi tutkia sen mikä on tarpeellista, mutta enää minua ei saada uskomaan että minun tai lapsen terveyden takia esim. olisi välttämätöntä synnyttää sängyssä maaten. Se on välttämätöntä vain ja ainoastaan kätilön ja henkilökunnan tähden, mikäli he niin päättävät. On ihan todistettua tietoa siitä, että sängyssä makuultaan synnyttäminen lisää kipulääkkeiden tarvetta, episiotomioita, repeämiä, synnytyksen kestoa, äidin passiivisuutta, vauvan sydänäänten seurannan tarvetta koska asento aiheuttaa sen ettei vauva saa happea (eihän raskauden loppuvaiheessa suositella muutenkaan olemaan selällään ja itse en edes pysty olemaan) ja sydänäänissä tulee usein häikkää tämän takia. pidä vaan pintasi ja olisi kiva kuulla jos joskus tulet myöhemmin kertomaan miten synnytys sujui! Itselläni se on edessä aivan hetkenä minä, toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Aktiivisen synnytyksen puolesta! :wave:

 

Ihanaa kuulla, että synnytys on sujunu jouhevasti kun asentoa on vaihdeltu!

Kauheeta kuulla, että vieläkin on löytyny niitä lääkäreitä/kätilöitä jotka passittaa sänkyyn sen takia että heidän on helpompi kattella missä mennään kun makaa sängyssä.

No, pari kuukautta vielä joudun (toivon mukaan, en mä nyt sitä keskosena puske ulos hirveän mielelläni ) odottelemaan ennen kun pääsen ite kokeilee! Lapsen isällä on tarkat ohjeet pistää tiukasti vastaan hlö kunnalle jos siellä on hankalia tapauksia, mun tueks. Onneks ne nykyään yrittääkin vähentää toimenpiteitä ja antaa synnyttäjälle enemmän päätösvaltaa normisynnytyksissä.

 

Kakkosta ponnistin jakkaralla kunnes revähti takareidestä lihas :x Sitten en enää pystyny tukeen siihen olleskaan ja oli pakko mennä sängylle kyljelleen. Tarvittiin siihen lisäks yks ihminen pitään mun jalkaa ylhäällä kun en pystyny itte :|

 

Esikolla avausvaiheessa huomasin kestäväni supistukset huomattavasti paremmin kontallani ja kun ponnistusvaihe tuli, kysyin kätilöltä voisinko myös ponnistaa siinä asennossa, koska itsestä se tuntui parhaimmalle. Kätilö sanoi sitten, että joutuvat antamaan vauvan minulle syliin minun alitseni rinnalle heti syntymisen jälkeen, niin sitten itse päätin että en uskalla lähteä sitä yrittämään yhdellä kädellä kun olin jo siinä vaiheessa väsynyt niin entäs sitten ponnistusvaiheen jälkeen.
Lopulta ponnistin kylkiasennossa ja isäntä piti toista jalkaani pystyssä ja tuki minua selän takaa. Ponnistusvaihe kesti lopulta puoli tuntia ja olin aivan poikki. Jälkikäteen ajateltuna luulen että olisin ponnistanut kontallani nopeammin ja siten en olisi väsynyt niin paljon, joten nyt olen ajatellut tällä kertaa myös ponnistaa kontallani.

-Anniel ja vekkuli 29+1

 

Anniel: Miksi ne ei oisi voineet pitää sitä vauvaa sitä kahtakymmentä sekunttia, että olisit päässyt vaikka selällesi tai muuten vaan parempaan asentoon ottamaan vauvan vastaan..?? :x

 

oon synnyttänyt kummatki lapseni kylkiasennossa....se oli kiva...ei tarvi perinteisesti jalat levällään puoli-istuvassa asennossa makoilla täytyyhän synnyttäjän itse saada valita synnytysasento. mulla tosin kätilö on ehottanut tätä ja en laittanut vastaan. nopea synnytys ollu kummallakin kerralla

 

Minä suosittelen jakkarasynnytystä- kaksi olen itse niin synnyttänyt- luonnollinen ponnistusasento.

 

kaksi olen synnyttänyt puoli-istuvassa ja se on tosiaan kammottava asento.
Viimeinen tuli polvillaan ja sitä asentoa olen hehkuttanut kaikille joita vähääkään kiinnostaa kuunnella B)
Se oli oikeasti mahtava asento! Kaiken voiman sai käyttää ponnistamiseen ja siinähän sanotaan myös maan vetovoiman auttavan. Ehdottomasti kannattaa kokeilla!
Esikoinen syntyi jakkaralla, se oli myös ihan hyvä, mutta hieman löytyi miinustakin; mm. jalat puutui aika herkästi ja jaloille ei ollut tukea, niiden kun pitäis pysyä levällään ja minulla tahtoi väkisellä mennä yhteen.

 

Just kävin synnärillä kierroksella ja kätilö sanoi että sänkyyn "määrätään" jos vauvalla jotain ongelmia tai äiti tod väsynyt niin että toinen saattaa tarvita pikaista apua. hoituu kuulemma helpommin. Muuten sano että ponnistat miten päin tykkäät.

 

Ensimmäinen syntyi puoli-istuvassa sängllä, ponnistus kesti 5 min, toinen syntyi jakkaralla, ponnistus 4 min, kolmas syntyi sängyssä makuultaan tosi huonossa asennossa kun kiire tuli, ponnistus kesti 2 min. Jakkara oli hyvä, suosittelen sitä minäkin.

 

Just kävin synnärillä kierroksella ja kätilö sanoi että sänkyyn "määrätään" jos vauvalla jotain ongelmia

Mie synnytin sängyllä just tän takia. Poika tuli keskosena.
Olin laittanu toiveisiin, että haluaisin synnyttää jakkaralla, mutta kätilö sanoi, että kun ei ole mitään tietoa minkäkokoinen lapsi on tulossa (viimesin painoarvio oli rv.27 ja poika tuli rv.35) niin siinä voi pää puristua. Ja senkin mainitsi syyksi, että hänen on helpompi ja nopeampi työskennellä, jos tulee hätätilanne.

 

Minulla esikonen syntyi puoli-istuvassa ja se oli todella huono asento eikä ponnistus meinannut millään onnistua kun taas kuopus syntyi kylkiasennossa ja se sopi minulle loistavasti kätilö tuki toista jalkaa ja minä purin miehen kättä ja nopeasti oli ohi

 

Mä oon synnyttänyt 3 lasta puoli-istuvassa asennossa. Mä oon tykännyt siitä asennosta. Neljännen lapsen synnytin konttausasennossa. Vauvalla oli niin kiire maailmaan, että siinä ei kerennyt asentoa miettimään. Kun päästiin sairaalan ovesta sisälle, menin lattialle konttausasentoon ja vauva syntyi parilla ponnistuksella. Ihan hyvä asento sekin oli. Ei valittamista. Esikoisen synnytyksessä kätilö pyysi mua koittaan ponnistaa kyljellään maaten. Ja se oli jotain aivan kamalaa. Ei sopinut mulle ollenkaan. Joten vaihdoin sitten takaisin puoli-istuvaan.

 

Anniel: Miksi ne ei oisi voineet pitää sitä vauvaa sitä kahtakymmentä sekunttia, että olisit päässyt vaikka selällesi tai muuten vaan parempaan asentoon ottamaan vauvan vastaan..?? :x

Hyvä kysymys...itsellä oli niin pää pyörällä kaikesta (varsinkin kun oltiin oltu koko avausvaihe, n. 30 min, isännän kanssa salissa kahdestaan pelkkä ilokaasu apuna) etten siinä paljon kehdannut käydä väittelemään. Noh, ensi kerralla viisaampana...

 

Esikolla avausvaiheessa huomasin kestäväni supistukset huomattavasti paremmin kontallani ja kun ponnistusvaihe tuli, kysyin kätilöltä voisinko myös ponnistaa siinä asennossa, koska itsestä se tuntui parhaimmalle. Kätilö sanoi sitten, että joutuvat antamaan vauvan minulle syliin minun alitseni rinnalle heti syntymisen jälkeen, niin sitten itse päätin että en uskalla lähteä sitä yrittämään yhdellä kädellä kun olin jo siinä vaiheessa väsynyt niin entäs sitten ponnistusvaiheen jälkeen.
Lopulta ponnistin kylkiasennossa ja isäntä piti toista jalkaani pystyssä ja tuki minua selän takaa. Ponnistusvaihe kesti lopulta puoli tuntia ja olin aivan poikki. Jälkikäteen ajateltuna luulen että olisin ponnistanut kontallani nopeammin ja siten en olisi väsynyt niin paljon, joten nyt olen ajatellut tällä kertaa myös ponnistaa kontallani.

-Anniel ja vekkuli 29+1

Mä sanoin heti että antakaa lapsi isän syliin kun synnytin kontallaan ja niin myös kätilö teki. Vauva oli isällä kunnes minut oli ommeltu ja istukka revitty ulos.

 

Itse kyselin ennen synnytystä kätilöltä syitä, miksei mahdollisesti saisi esimerkiksi jakkaralla synnyttää. Hän sanoi, että jos sattuu vuoroon sellainen kätilö, jonka paikat eivät kestä lattialla kyykkimistä, eikä ruuhkan vuoksi kätilöä voi vaihtaa, niin jakkarasynnytys saattaa tyssätä siihen. Tottahan se on, ettei kätilöä voi pakottaa asentoon, jossa hän ei pysty työskentelemään.
Muita syitä en ole kuullut, paitsi tietty synnyttäjän/vauvan vointi yms. painavat syyt.

 

Esikoisen synnytin tuossa hiivatin puoli-istuvassa... halusin kokeilla esim. konttausasentoa ja seisovaa, mutta kätilö ei montaa ponnistusta antanut yrittää kun komensi aina takaisin selälleen :headwall: Eka kertalaisena en osannut pitää puoliani... Ponnistus kesti jotain kolme varttia, imukuppi ja toisen asteen repeämät :headwall:

Toisen ponnistin jakkaralla ja se oli tosi hyvä, aivan loistava! Tuli nopeasti ja helposti vaikka vauva oli 700 g isompi kuin esikko! Enkä muista tuliko edes tikkejä - eli todellakin jakkaraa vaadin tälläkin kertaa!!!!! =)

 

Minä oon synnyttänyt kolme lasta tuossa asennossa ja samassa varmaan tulee neljäskin.

Esikoisen synnytyksessä olin laittanut papereihin että jakkarasynnytystä toivon. Epiduraalin takia olin sitten pakotettu sänkyyn. Kukaan ei tätä sanonut silloin kun puudutuksesta puhuttiin. Oli kaikenkaikkiaan vaikea synnytys (epiduraalin takia omat supistukset hiipuivat, sydänäänet heikkeni jne jne.), ponnistus 18min. Uskon että vauva olisi syntynyt ripeämmin jos painovoima olisi ollut apuna.

Toinen tuli niin nopeasti että hyvä että edes sänkyyn ehti. Ei paljo ehtiny asentoja miettiin ku koko synnytys oli noin 56 min josta salissa noin 6 min ja ponnistus 3 min.

Kolmannessa ajattelin että mennään vanhalla tyylillä nytkin kun kakkosen kanssakin sujui niin hyvin. Ilman ongelmia meni ja ponnistus kesti 1 minuutin.

Sen vaan haluan sanoa ettei kannata kauheesti etukäteen miettiä koska asiat ei kuitenkaan välttämättä mene niin kuin on suunnitellut. Kannattaa kysyä vaikuttaako kivunlievitys synnytysasentoon jne. Ja vaikka toinen synnytys olisikin ollut puoli-istuvassa asennossa vaikea ei se välttämättä seuraavassa synnytyksessä sitä olekkaan.

 

Itse synnytin kylkiasennossa, joka oli kyllä papereihin merkitty puoli-istuvaksi. Etukäteen ajattelin, että haluaisin jakkaran, mutta päädyttiin "aloittelemaan ja harjoittelemaan" kylkiasennossa, ja vauva tulikin sitten jo harjoitellessa. Mulle tuo kylkiasento (mies piti jalkaa) oli hyvä.

 

Ensimmäisen synnytin kontillani, nojaten pystyynnostettuun sängyn päätyyn. Kun vauva syntyi katkaistiin ensin napanuora ja sitten minut autettiin selälleni ja vauva nostettiin rinnalle. Toisen synnytin ihan normi puoli-istuvassa, satuin juuri siinä asennossa olemaan kun alkoi ponnistuttaa, ei tosin minulla mitään pahaa sanottavaa asennosta ollut. Kättärillä synnytin ja en simmäiseessä kätilö kysyi missä asennossa haluan ponnistaa, toisessa ei mitään kyselty ja lapsi sitten syntyi siihen tässä normi asennossa, olisin tosin varmasti saanut vaihtaa asentoa jos olisin pyytänyt.

 

Yksi lapsi on ja ponnistusvaiheessa nojasin edellisen kirjoittajan tapaan pystyynnostettuun sängynpäätyyn. Ponnitusvaihe taisi kestää 45 min. Tämä asento oli oma ideani. Kätilö koitti saada ponnistamaan kyljellään, mutta en pystynyt nostamaan jalkaa ilmaan kun se kävi niin kipeää alamahaan. Tuossa polviseisonnassa se kipu hävisi ja ponnistusvaihekin alkoi edetä.