muilla vastaavia masennuksen "oireita"?

Huomenna se sitten on pakko aloittaa...nimittäin masennuslääkkeiden syönti Haluaisinkin kuulla muiden kokemuksia,jos on,että miten ootte saaneet apua lääkkeistä masennukseen? Ja onko teillä ollut samankaltaisia oireita masennuksessa kuin mulla? Epätodellista oloa,tuntuu kuin olisi niinku joku "haamu",ettei tuntis itseään ollenkaan. Ja sitten tuntuu myös niinku ei tuntis ketään muitakaan.Koko ajan miettii vaan omaa olotilaa,eikä osaa päästää siitä ajatuksesta irti. Pelottaa kaikki,eikä sille pelolle ole mitään varsinaista kohdetta. Sitten tuntuu,että ajatus tulee vähän jälkijunassa,että miettii tavallaan sen asian minkä on tehnyt niin vasta sen jälkeen kun on tehnyt (ymmärtiköhän tota selitystä?). Ja muutenkin miettii koko ajan omia ajatuksia,et mistä ne tulee ja mitä mä äsken sanoinkaan jne. Aivan hirveää oman itsensä pohtimista ja tutkiskelua! Eikä mikään kiinnosta tai miettii,että mikä merkitys kaikilla asioilla ja tekemisillä on. Tää on TOSI ahdistavaa ja lääkkeiden hakua oon vaan ´pitkittänyt ja pitkittänyt,mutta nyt todella tuntuu,etten selviä tästä ainakaan omin avuin,eikä tämä itsekseen mene ohi,vaikka sitä kuinka toivoin. Viime yönä kun heräsin niin oli sellainen tunne,etten tiedä kuka ja missä olen... Mun elämä on ollut nyt pari vuotta yhtä muutosta,enkä ole päässyt tavallaan henkisesti rauhoittumaan.
Kiitos kun jaksoitte lukea ja jos minulla on kohtalotovereita niin vieläkin suurempi kiitos,jos jaksat vastata! Kun jotenkin tuntuu,että kukaan muu ei varmaan ajattele tai tunne samanlaisia asioita ja pelottaa ettei tämä olo mene ikinä ohi tai että olen jotenkin "sekoamassa"...

 

aloitin itse lääkkeiden syönnin muutama päivä sitten.Toivottavasti niistä apua.Itselläni masennus/ahdistusoireita olivat juuri tuo itsensä "tutkiminen".Ajatukset olivat vain omassa pahassa olossa ja oireissa.Vaikka keskustelin ystäväni kanssa,en muista hänen puheistaan mitään.Olin vain omissa ajatuksissani.keskittymiskyky mihinkään oli täysi nolla.Kaikki ahdisti ja pelotti.Tuntui etten halunnut poistua täältä "mökistä" mihinkään.Plus näihin vielä pitkä liuta fyysisiä oireita.Nyt olen tyytyväinen,että hain apua.Täysin en ole tilannetta kuitenkaan vielä pystynyt hyväksymään,mutta päivä kerrallaan. :snotty:

 

\

aloitin itse lääkkeiden syönnin muutama päivä sitten.Toivottavasti niistä apua.Itselläni masennus/ahdistusoireita olivat juuri tuo itsensä "tutkiminen".Ajatukset olivat vain omassa pahassa olossa ja oireissa.Vaikka keskustelin ystäväni kanssa,en muista hänen puheistaan mitään.Olin vain omissa ajatuksissani.keskittymiskyky mihinkään oli täysi nolla.Kaikki ahdisti ja pelotti.Tuntui etten halunnut poistua täältä "mökistä" mihinkään.Plus näihin vielä pitkä liuta fyysisiä oireita.Nyt olen tyytyväinen,että hain apua.Täysin en ole tilannetta kuitenkaan vielä pystynyt hyväksymään,mutta päivä kerrallaan. :snotty:

Millasia fyysisiä oireita sulla on ollut? mullakin ollut jo aika pitkään ahdistunut olo. mulla on just tollaset oireet :ashamed:

 

Sun oireet ja ajatukset juuri kuin minulla...palaan myöhemmin asiaan..nyt vauveli vaatii tissiäjaksamista!

 

\

\

aloitin itse lääkkeiden syönnin muutama päivä sitten.Toivottavasti niistä apua.Itselläni masennus/ahdistusoireita olivat juuri tuo itsensä "tutkiminen".Ajatukset olivat vain omassa pahassa olossa ja oireissa.Vaikka keskustelin ystäväni kanssa,en muista hänen puheistaan mitään.Olin vain omissa ajatuksissani.keskittymiskyky mihinkään oli täysi nolla.Kaikki ahdisti ja pelotti.Tuntui etten halunnut poistua täältä "mökistä" mihinkään.Plus näihin vielä pitkä liuta fyysisiä oireita.Nyt olen tyytyväinen,että hain apua.Täysin en ole tilannetta kuitenkaan vielä pystynyt hyväksymään,mutta päivä kerrallaan. :snotty:

Millasia fyysisiä oireita sulla on ollut? mullakin ollut jo aika pitkään ahdistunut olo. mulla on just tollaset oireet :ashamed:

noista fyysisistä oireista:mulla oli esim. voimattomuutta,jonkunlaisia rytmihäiriöitä,unihäiriöitä,erilaisia kipuja pitkin kroppaa,väsymys ,pahoinvointia ja ruoka ei enää maistunut ollenkaan.
Hae ihmeessä apua! ! Tiedän,että se voi olla vaikeaa,mutta se askel kannattaa ottaa..

 

mä aattelin listata itteni tähän keskusteluun, vaikken tiedäkkään olenko masentunut vai enkö. Elämässä on viime kuukausien aikana tapahtunut paljon, ja en tiedä osaanko käsitellä asioita oikeella lailla yksin. tai kenenkään tuttavankaan kans, kun tuntuu, et suotta omia arveluitaan puhuu. En tiedä olenko osannut noita tunteitani käsitellä, vai työnnänkö kaiken syrjään. En siis ole perillä siitä miltä munsta tuntuu. Henkisesti en osaa jäädä tuntemaan. tai tunteet eivät tule, vaikka tiedän, että niitä on. Noita fyysisiä oireita mulla on ollu myös paljon ja etenki tuota, että joka asiaan miettii, et mikä tarkotus milläki on... ei tarvi olla sen kummempi asia, kuin, että valitsen reitin mitä kautta menen esim. kauppaan ja pohdin mielessäni, et mikähän tarkotus tälläki on et menen just täältä. jne.jne. Oon koittanu sanoa itelleni, et kaikesta ei tarvi hakea tarkoitusta, mutta ei sillekkään mitään voi, et näin tekee. Mutta itse oudoksusin omalla kohdallani sanaa masennus, koska en tunne itseäni masentuneeksi, ainoastaan epätietoiseksi siitä, miksi en voi olla varma siitä, että pärjäisin kun yksin selvittelen tuntemisiani. Ajatuksissa vaivaa, että tarvisinko kuitenkin apua, teenkö hallaa vain itselleni, kun pitkitän tätä. Tää oli nyt tosi sekava sepustus, mutta niin se on mielikin...tietää et tuntee jotain, mut ei saa tunnetta ulos. :/

 

Nosto :wave:
Mulla jus samanlaisia oireita kuin alkuperäisellä kirjoittajalla.olen just aloitellut lääkkeet.
Onko lääkkeet auttanut??

 

kylläpä kuullosti tutulta! juuri tuo epätodellinen olo, kuin ei tuntisi itseään ja ajatukset tuntuu olevan välillä hukassa, jopa pahimmilllaan tuntui että ne meinasi hävitä, koko pääni sisältö! todella ahdistavaa!
Ja se ettei kykene hallitsemaan itseään, ne hetket.. ihan kauheaa. sitä on niin vaikea edes kuvailla sitä tunnetta.
Mulla on masennuslääkitys (Cipralex 25mg) ollut nyt parisen vuotta ja ne on vieneet ne kamalat kohtaukset pois!
Voimia! :hug:
mulle voit laittaa yytä jos haluat :wave:

 

Tutuntapaisia juttuja kaikki nuo minullekin. Elämänmuutokset ja ehtiväinen lapsi aiheuttaa paljon miettimisen aihetta. Olen myös menettänyt läheisen ihmisen. Päivisin niitä on aikaa itsekseen pohtia ja omassa mielessään asiat suurentuvat. Olen käynyt myös hierojalla, ja se helpotti hetkeksi päänsärky ja huomausoireisiin. Kärsin sydämentykytyksestä ja olen saanut siihen rauhoittavaa lääkettä. Kävin myös tutkimuksissa ja mitään vikaa ei löytynyt tykytykselle. Olen vaan hyvin jännittävää tyyppiä ja stressaan asioita jo etukäteen. Tuttu tunne minullekin se, että mitä on minulle oikein tapahtumassa ja missä on vika.Olen palailemassa työelämään ja uskon elämän tästä taas tasoittuvan, kun työ tuo elämään vaihtelua. Pitäisi vaan oppia nauttimaan elämästä tässä ja nyt. Turha jännittäminen ja pohtiminen vaan pois!Elämä on itse se ilo ja paras lääke minulle. Aurinkoista kesäkuuta ja hyvää vointia kaikille!

 

\

mä aattelin listata itteni tähän keskusteluun, vaikken tiedäkkään olenko masentunut vai enkö. Elämässä on viime kuukausien aikana tapahtunut paljon, ja en tiedä osaanko käsitellä asioita oikeella lailla yksin. tai kenenkään tuttavankaan kans, kun tuntuu, et suotta omia arveluitaan puhuu. En tiedä olenko osannut noita tunteitani käsitellä, vai työnnänkö kaiken syrjään. En siis ole perillä siitä miltä munsta tuntuu. Henkisesti en osaa jäädä tuntemaan. tai tunteet eivät tule, vaikka tiedän, että niitä on. Noita fyysisiä oireita mulla on ollu myös paljon ja etenki tuota, että joka asiaan miettii, et mikä tarkotus milläki on... ei tarvi olla sen kummempi asia, kuin, että valitsen reitin mitä kautta menen esim. kauppaan ja pohdin mielessäni, et mikähän tarkotus tälläki on et menen just täältä. jne.jne. Oon koittanu sanoa itelleni, et kaikesta ei tarvi hakea tarkoitusta, mutta ei sillekkään mitään voi, et näin tekee. Mutta itse oudoksusin omalla kohdallani sanaa masennus, koska en tunne itseäni masentuneeksi, ainoastaan epätietoiseksi siitä, miksi en voi olla varma siitä, että pärjäisin kun yksin selvittelen tuntemisiani. Ajatuksissa vaivaa, että tarvisinko kuitenkin apua, teenkö hallaa vain itselleni, kun pitkitän tätä. Tää oli nyt tosi sekava sepustus, mutta niin se on mielikin...tietää et tuntee jotain, mut ei saa tunnetta ulos. :/

toi oli kun suoraan mun suusta,en tunne itseeni masentuneeks enkä kyllä usko olevani.mulla kans toi omien ajatuksien pohtiminen ja tutkailu et miks ajattelen noin ja joku syy siihenkin on et miks ajattelen just näin ja loppujen lopuks ei tiedä mitä sitä oikeesti ajattelee tai mitä mieltä oikeesti oon mistään.tuntuu kun joku toinen ihminen asuis mun pään sisällä ja sen jotenki tiedostaa että oma ajatus maailma kulkee ihan vieraita polkujakauheesti kaikkien asioiden pohdiskelua.mut sit mulla on myos kaameita raivareita,hillittömiä mielialan vaihteluita hikoilua,päänsärkyä,haluttomuutta aikapaljon samoja mitä vertasin kun luin noita pms-oireita vaikka mulla vielä ei ole menkat alkanu ja vauva reilu 5kk.ajattelin että mun kaikki oireet johtuu vaan hormooneista.parisuhde on kans ihan hajalla ja monta muuta asiaa mitkä olen vaan ajatellu että tää mun olotila on vaan monen asian yhteis vaikutus.välillä on hyviä päiviä et elämä hymyilee ja toisena päivänä koko maailma romahtaa johomki imurointiin.voisin kuvailla mun mielentilaa sillä että mun päässä on ihan kauhee sekasotku mikä pitäis siivota eikä tiedä mistä pitäis alottaa ja minne mikäkin tavara kuuluu.sitte mulla on kovat lantio säryt,ihan kun supistuksia se särkee ihan kunnolla ala selkään ja lonkkiin.en tiedä sit että johtuuko hormoonitoiminnasta vai olenko mä vaan sit masentunu kertokaa te jotka tiedätte vähän enemmän aiheesta :x

 

Kyllä lääkkeeistä on apua menee vaan jonkin aikaa että auttavat parisen viikkoa. Plus siihen liikunta eikä alkoholia niin hyvä tulee. Kokemusta on =)

 

Te, jotka epäilitte olevanne masentuneita ja saitte siihen lääkityksen. Itse olen kokenut kaiken oireiluni olevan väsymyksestä johtuvaa(lapsi valvottanut vuosia), ei niinkään masennuksesta. Ystäväni uumoili juuri masennusta, enkä tunnustanut sitä, vaan puhuin väsymyksestäni. Yllättäen sai apua yhdistelmäpillereistä. Eli ehkäisypillereistä. On todellakin paljon parempi olla, niin henkisesti kuin fyysisesti. Ilmeisesti oloni ja tuntemukseni johtuivat sittenkin hormoneista. Synnytin viimeksi 3v sitten. Kun saitte lääkkeitä masennukseen, käytiinkö myös nämä hormoonipuolen asiat läpi? Tarkoitan että jospa ne masunnuslääkkeet ovatkin "turhia"? Aiheuttavatko kenties vieroitusoireita kun on aika lopettaa niiden käyttö?

 

Nosto :wave:

On niin kovin tuttuja nuo oireet... :'(

 

Alkuperäiselle Mulla on samanlaista kuin sulla tämä on tosi kamalaa mulla pätkii muisti tosi pahasti en muista esim mitä eilen tein tai sanoin tai vaikka tänään. epätodellinen olo on ollut nyt elokuussta asti päällä ja lääkkeitä vaihellaan ja opamoxeja napsin. Musta todella tuntuu että tämä ei lopu koskaan j aen enää koskaan voisi olla oma iloinen puhelias itseni :'(