1
123
Vieras
Hei kaikille!
Eräs asia on vaivannut minua viime päivinä kuumeisesti, ja jotenkin tuntuu että jollekin muulle tästä puhuminen helpottaisi oloani.
Olen nyt seurustellut noin 3-4 kuukautta. Tapasin nykyisen tyttöystäväni puoli vuotta sitten. Alussa tapailimme satunnaisesti ja pikkuhiljaa etenimme jo siihen vaiheeseen, että yhdessäolo oli viikoittaista ja teimme paljon asioita yhdessä.
Olen nyt totaalisen rakastunut tähän tyttöön ja pakko myöntää, että suhde tuntuu todella hyvältä. Ehkä juuri johtuen tästä hyvänolontunteesta minua on alkanut harmittaa "suhteemme" alkuaika. Ennen kuin tapasin nykyisen tyttöystäväni olin aika pitkään elänyt melko huoletonta sinkkuelämää ja lähestulkoon hyppinyt ns. "kukasta kukkaan". Hävettää myöntää, mutta johtuen aikaisemman monivuotisen suhteeni ikävästä lopusta, olin päättänyt ottaa kaiken irti ja kulutin erittäin paljon aikaa viihteellä ja tapailin useita eri naisia.
Kun tapasimme tyttöystäväni kanssa, en ensin ajatellut, että siitä varsinaisesti tulisi mitään. Hävettää myöntää, mutta luulin ensin että tästä tuskin kumpuaa mitään yhtä kahvittelua enempää. Noin kuukausi ensimmäisen tapaamisemme jälkeen tapasin eräissä juhlissa tytön jonka kanssa vietin illan kuluessa aikaa. Ilta päättyi siihen, että pussasimme hänen lähtiessä kotiin.Oli puhetta että tapaisimme seuraavana päivänä eräissä toisissa juhlissa, mutta tämä ei kuitenkaan koskaan toteutunut ja mitään muuta ei oikeastaan koskaan sitten tapahtunutkaan. En silloin tuota asiaa koommin ajatellut, mutta se nousi muutama päivä sitten äkillisesti mieleeni.
Olen nyt ryhtynyt pohtimaan omaa toimintaani tuolloin. Minua hävettää ja tuntuu, että olisin pettänyt nykyistä tyttöystävääni. Emme olleet tuolloin puhunneet mitään seurustelusta mutta olimme jo nähneet toisemme muutaman kerran.Oma asenteeni oli tuolloin aivan samanlainen riippumatta siitä, että olin jo tavannut jonkun toisen henkilön. Nyt minua häiritsee jatkuvasti ajatus siitä, että olenko ollut epärehellinen ja missä oikeastaan kulkee tapailun ja seurustelun raja. Tuskinpa sellaista on määritetty, mutta juuri nyt tuntuu että tuolloin olen kulkenut ainakin omassa päässäni ihan ihme reittejä.
Tällä hetkellä minua harmittaa melkoisesti oma taustani ja aikaisemman eroni jälkeinen hurvittelujakso jolloin varmasti pahoitin melko monen ihmisen mielen. Olen nyt sitoutunut 100 prosenttisesti tähän suhteeseen ja haluan todella paljon, että se toimisi. En vain ymmärrä miksi piinaan itseäni jatkuvasti tällä ajatuksella....
Eräs asia on vaivannut minua viime päivinä kuumeisesti, ja jotenkin tuntuu että jollekin muulle tästä puhuminen helpottaisi oloani.
Olen nyt seurustellut noin 3-4 kuukautta. Tapasin nykyisen tyttöystäväni puoli vuotta sitten. Alussa tapailimme satunnaisesti ja pikkuhiljaa etenimme jo siihen vaiheeseen, että yhdessäolo oli viikoittaista ja teimme paljon asioita yhdessä.
Olen nyt totaalisen rakastunut tähän tyttöön ja pakko myöntää, että suhde tuntuu todella hyvältä. Ehkä juuri johtuen tästä hyvänolontunteesta minua on alkanut harmittaa "suhteemme" alkuaika. Ennen kuin tapasin nykyisen tyttöystäväni olin aika pitkään elänyt melko huoletonta sinkkuelämää ja lähestulkoon hyppinyt ns. "kukasta kukkaan". Hävettää myöntää, mutta johtuen aikaisemman monivuotisen suhteeni ikävästä lopusta, olin päättänyt ottaa kaiken irti ja kulutin erittäin paljon aikaa viihteellä ja tapailin useita eri naisia.
Kun tapasimme tyttöystäväni kanssa, en ensin ajatellut, että siitä varsinaisesti tulisi mitään. Hävettää myöntää, mutta luulin ensin että tästä tuskin kumpuaa mitään yhtä kahvittelua enempää. Noin kuukausi ensimmäisen tapaamisemme jälkeen tapasin eräissä juhlissa tytön jonka kanssa vietin illan kuluessa aikaa. Ilta päättyi siihen, että pussasimme hänen lähtiessä kotiin.Oli puhetta että tapaisimme seuraavana päivänä eräissä toisissa juhlissa, mutta tämä ei kuitenkaan koskaan toteutunut ja mitään muuta ei oikeastaan koskaan sitten tapahtunutkaan. En silloin tuota asiaa koommin ajatellut, mutta se nousi muutama päivä sitten äkillisesti mieleeni.
Olen nyt ryhtynyt pohtimaan omaa toimintaani tuolloin. Minua hävettää ja tuntuu, että olisin pettänyt nykyistä tyttöystävääni. Emme olleet tuolloin puhunneet mitään seurustelusta mutta olimme jo nähneet toisemme muutaman kerran.Oma asenteeni oli tuolloin aivan samanlainen riippumatta siitä, että olin jo tavannut jonkun toisen henkilön. Nyt minua häiritsee jatkuvasti ajatus siitä, että olenko ollut epärehellinen ja missä oikeastaan kulkee tapailun ja seurustelun raja. Tuskinpa sellaista on määritetty, mutta juuri nyt tuntuu että tuolloin olen kulkenut ainakin omassa päässäni ihan ihme reittejä.
Tällä hetkellä minua harmittaa melkoisesti oma taustani ja aikaisemman eroni jälkeinen hurvittelujakso jolloin varmasti pahoitin melko monen ihmisen mielen. Olen nyt sitoutunut 100 prosenttisesti tähän suhteeseen ja haluan todella paljon, että se toimisi. En vain ymmärrä miksi piinaan itseäni jatkuvasti tällä ajatuksella....
