Selviytyminen raiskauksesta

[uhri]

Siitä on aikaa nyt viisi vuotta, kun exäni raiskasi minut. En kertonut kenellekään koska AVOMIES oli HUMALASSA ja tapahtuma hävetti minua. En ole kertonut kuin nykyiselle aviomiehelleni, joka ei väkivalloin koskisi minua ikinä.
SE oli tapahtuma joka vaikutti minuun NAISENA (olin tuolloin 18vuotta). Sen jälkeen elämässä on tapahtunut paljon, tapasin nykyisen mieheni, naimisiin, lapsia, opiskelu, uusi paikkakunta..
ei sitä joka päivä ajattele mutta tapaani olla ja ajatella se on vaikuttanut. Vaikea asia kaikinpuolin.
En keksi miten saisin itseni arvostamaan itseäni enemmän ja rakastamaan itseäni, en osaa sanoin kuvailla mitä välillä tunnen. Välillä sisältäni kumpuaa sellaista raivoa ja vihaa, että miehenikin pelästyy.

Miten olette muut selvinneet, jos teidät on raiskattu..?

 

[äitika]

En tähän osaa muuta sanoa ku että kannattasko sun käyä vaikka psykologin juttusilla? Tuommoset asiat ku ei taida ihan itekseen selvitä...

 

[cothis]

Kun asian käsittelee rehellisesti ja tietää ketä vihata (ei siis itseään) ja tietää kuka siinä oli se heikko paskiainen niin aika parantaa pahimmat haavat.

 

[myös]

Minua ei varsinaisesti ole raiskattu, mutta vastaavia todella huonoja kokemuksia (seksuaalisia) (joista en välitä sen enempää puhua), ja tämä on vaikuttanut suuresti.
Olen puhunut asiasta mieheni kanssa, kuten myös muutamien muiden, mutta se on silti vaikeata. Seksi on vaikeata, läheisyys... vaikea kuvailla.

Siitä huolimatta, elämma kaunista ja ihanaa arkea kahden kulta lapset ja rakastavan miehen kanssa... että eiköhän se siitä