KS, kuten olet huomannut, et ole ainoa.
Minä olin ennen samanlainen kuin sinä. Teet tietenkin sitä, mitä haluatkin. Itse en ole koskaan katunut että harrastin paljon seksiä useiden partnereiden kanssa ja leuhkin vielä sillä. Sain siitä paljon kokemusta. Ajoin takaa fyysisen rakkauden huippua. Voin sanoa ne kokeneeni. Seksi oli tosi mahtavaa. Ymmärrät varmaan omasta kokemuksestasi, mitä tarkoitan. Se, mitä olen katunut on se, kuinka rakkaudettomasti itseäni tuolloin kohtelin. Tietenkin seksi maistuu jumalaiselta vain ja ainoastaan jos siinä on rakkautta. Mutta viittä vaille voi päästä ilman rakkauttakin, ehkä sinäkin sitä haet. Hain ehkä kokemuksia huippuseksistä ja sen sain. Sitten vuosien jälkeen löysin seksiin uuden aspektin: rakkauden. Silloin seksistä tuli rakastelua. Silloin vasta pääsin tähtien taakse ja voin sanoa, että olen kokenut niin upeata fyysistä seksiä, ettei tosikaan. Mutta henkinen puoli, kiintymys, rakkaus, huolenpito ei ollut siinä mukana. Olen sitten hakenut sitä toista puolta, henkistä yhteyttä, niistä mulla muutama kokemus.
Nyt haluan yhdistää sekä fyysisen intohimon, taitavuuden sekä henkisen yhteyden. Siinä vasta haastetta. Tiedän, että se on mahdollista.
Mennyttä muistan hymyssä suin. En ole harrastanut seksiä pelkästään kotimaassani, vaan kaikkialla. MInulle ei riittänyt pelkkä partnerien lukumäärä, eksoottiset paikat, erikoiset kikkailut, tuhannet ja yhdet eri asennot, piti olla jotain erikoista. Mulla olikin yksi juttu, mutta en enää lähde sitä paljastamaan, sain sen, mitä hainkin. Kaikki pyöri niin nopeasti, etten oikein ehtinyt tajuamaankaan, että itse asiassa olin koko ajan rakkauden perässä, minä vain luulin, että se oli seksiä. Ei se ollut. Minua käytettiin lapsena seksuaalisesti hyväkseni, muistikuvat alkoivat tulla vasta kunnes olin tarpeeksi kypsä. Olen onnellinen, että en lähtenyt rajuihin S/M-juttuihin, koska niissä olisi ollut hengenlähtö lähellä. Olin täysin obsessoitunut ja addiktoitunut seksiin. Se on surullista, mutta katson kokemuksiani monelta kantilta ja olen saanut niistä paljon varmuutta, kokemuksia, havainnoinut miehiä, heidän käyttäytymistään. Tein omaa empiiristä tutkimusta miesten seksikäyttäytymisestä ja oma hillitön draivi loppui kun pääsin johtopäätöksiin.
Naisen on helppo saada seksiä.
Enää en anna kelle tahansa, tosin silloinkin valikoin hyvin tarkkaan. Harmi vaan, että ne olivat kaikki hyväksikäyttäjiä - kuten minäkin, muttei valitettavasti pysty saamaan yhtään sen enempää kuin kykenee antamaan. Onneksi olen parantunut pakkokäyttäytymisestä seksin suhteen (se hallitsi elämääni, en voinut olla ilman) ja se parantuminen tapahtui rakastumisen kautta. Helppoa ei ollut sekään, mutta opin paljon asoita taas toisesta näkövinkkelistä. Paljosta seksistä opin mm. sen, etten tyydy ihan mihin vaan seksin saralla. Kun on saanut nk. ""parasta"", ei hevillä tyydy vähempään. Olen erittäin seksuaalinen ihminen, olen kuitenkin oppinut olemaan ilman seksiäkin. Voisin hyvin kuvitella, että jos joskus olisin vakavissani seurustelemassa, niin hyppäisin sänkyyn vasta hääyönä.
Ai miksikö?
Koska tosiasia on, että kukaan mies, joka saa torttua ensi sijassa, ei pysty kunnoittamaan naista siinä määrin kuin minä nykyään osaan vaatia itseäni kunnoitettavan parisuhteessa. Mieskokemusta on kymmenistä miehistä ja typerää, mutta asia taitaa ollan iin, että akkamaisinkin mies tarttee sen saalistuksen, ei se muuten ota omakseen. Enkä mä halua mitään väliaikaista.
Irtosuhteet ovat hyviä irtosuhteina. Se, joka ei osaa ottaa niitä irtosuhteina, pelkkänä seksinä, voi polttaa näppinsä ja vaikka osaisikin, niin niissä voi siltikin polttaa siipensä.
Pakonomainen tarve johonkin voi viitata addiktioon ja epäterveeseen riippuvuussuhteeseen. ""Joku"" voi ajaa ihmisen hakemaan tietyntyyppistä kokemusta ja olipa se kokemus mikä tahansa, niin uskon, että itsensä rakastamisen nimissä voisi olla mielenkiintoista pohtia, MIKÄ ajaa ihmisen hakemaan jotain.
KS, hyvää jatkoa sinulle! Kunhan olet onnellinen, etkä aiheuta kanssaihmisille kärsimystä.