Katariina Suuri
Onko täällä ketään muuta, jolla on pakonomainen tarve hankkia aina vaan uusia ja uusia seksipartnereita, vaikka niissä jo ""saaduissakaan"" ei olisi mitään vikaa? Minua kiehtoo nimenomaan uuteen ihmiseen tutustuminen, flirttailu, valloittaminen, ihastuminen...se prosessi kokonaisuudessaan. On ihanaa huomata toisen kiinnostuksen heräävän, kun tiedän, mihin se johtaa; yleensä mahtavaan seksiin, miehet melkein ryömivät saadakseen sekstailla kanssani ja kun he pääsevät ""maaliin"", nautinnon saamisella ja antamisella ei ole mitään rajaa. Haluan myös koko ajan kokeilla uusia ""juttuja"", uteliaisuuteni seksin suhteen on suunnaton. Joitakin miehistäni tapailen säännöllisesti ja pidempiaikasesti, joitakin tapailen vain muutaman kerran, kunnes kiinnostukseni hiipuu. Mulla on pitkä lista miesten yhteystietoja, joihin voin ottaa yhteyttä aina tarvittaessa ja toki hekin kyselevät perääni.
En lupaile kenellekään mitään ja teen selväksi heti alussa, etten ole etsimässä itselleni parisuhdetta, minä haluan vain molemminpuolista ihastumista ja hyvää seksiä. Kaikki miehet eivät sitä heti usko, vaan kuvittelevat mun pään kääntyvän ajan kanssa, mutta ei se käänny. Mä vaan en osaa rakastua kehenkään, olen aina ollut tämmöinen, seksi on mulla vain seksiä ja se siitä. En mä silti ole mikään tunnevammainen ja kylmä ihminen tai epätasapainoinen, vaan päinvastoin - olen hyvinkin tasapainoinen ja elämäni on ihan kondiksessa. En vain kykene rakastumaan, vaikka haluaisinkin. Vaikka mulla olisi ollut miten ihanaa tahansa jonkun miehen kanssa, voin seuraaavana päivän sekstailla taas jonkun muun ihanan miehen kanssa ilman minkäänlaista huonoa omaatuntoa, syyllisyyttä tai alemmuudentuntoa. Viikon aikana mulla voi olla useita treffejä, jotka johtavat seksiin. Maksullinen nainen en ole, siitä tässä ei ole kyse. Mä vaan yksinkertaisesti saan parasta seksiä tällä tavalla, sen verran on kokemusta parisuhteestakin, että tiedän tämän oman moraalisesti tuomittavan systeemin toimivan mulle paljon paremmin. Kehtaako kukaan muu naisista/miehistä tunnustaa olevansa samanalainen ""lunttu"" tai ""pukki"" vai olenko ainoa kummajainen lajissaan...?
En lupaile kenellekään mitään ja teen selväksi heti alussa, etten ole etsimässä itselleni parisuhdetta, minä haluan vain molemminpuolista ihastumista ja hyvää seksiä. Kaikki miehet eivät sitä heti usko, vaan kuvittelevat mun pään kääntyvän ajan kanssa, mutta ei se käänny. Mä vaan en osaa rakastua kehenkään, olen aina ollut tämmöinen, seksi on mulla vain seksiä ja se siitä. En mä silti ole mikään tunnevammainen ja kylmä ihminen tai epätasapainoinen, vaan päinvastoin - olen hyvinkin tasapainoinen ja elämäni on ihan kondiksessa. En vain kykene rakastumaan, vaikka haluaisinkin. Vaikka mulla olisi ollut miten ihanaa tahansa jonkun miehen kanssa, voin seuraaavana päivän sekstailla taas jonkun muun ihanan miehen kanssa ilman minkäänlaista huonoa omaatuntoa, syyllisyyttä tai alemmuudentuntoa. Viikon aikana mulla voi olla useita treffejä, jotka johtavat seksiin. Maksullinen nainen en ole, siitä tässä ei ole kyse. Mä vaan yksinkertaisesti saan parasta seksiä tällä tavalla, sen verran on kokemusta parisuhteestakin, että tiedän tämän oman moraalisesti tuomittavan systeemin toimivan mulle paljon paremmin. Kehtaako kukaan muu naisista/miehistä tunnustaa olevansa samanalainen ""lunttu"" tai ""pukki"" vai olenko ainoa kummajainen lajissaan...?