Monta lasta, monta isää?

Tää on aivan totta....

Mutta naisilla se on ihan eri homma, jostain syystä.

 

Aikamoinen ketju. Kukin tavallaan, mielestäni ketään ei saa lokeroida perhetaustan tms. takia.

Mulle on riittänyt yksi ukko ja hänen kanssaan meillä on neljä lasta.
Mutta yhtä hyvin voisi olla toisinkin. Kenelläkään ei ole sitä kristallipalloa kädessään, mistä voisi nähdä ukon sopivuuden lastensa isäksi tai loppuelämän kumppaniksi

Jos lapsesi tekisivät näit valintoja, esim. 4 lasta / 4 naista (taisi olla poikia), mitä ajattelisit? Sanoisitko mitään vai miettisit että kukin tavallaan?

Jos niitä kakaroita tulee niin niistä pidetään huoli....

Toivoisin lasten olevan tervetulleita. Mistä sitä vois lastenkaan tulevaisuutta ennustaa?

 

Valitettavasti yläasteen opena olen huomannut, että ne lapset, jotka ovat "rikkinäisestä" perheestä, ovat erityisopetusta kaipaavia ja huomionhakuisia, vilkkaita, keskittymisongelmaisia yms. Esim. samalla luokalla on kaksi lasta, joilla on yhteinen isä, mut erit äidit. Molemmat lapset eivät selviydy koulussa juuri mitenkään, toisella näistä on samassa koulussa veli, jolla on sama äiti, mut eri isä, hänelläkään ei ole tiedossa kovin valoisa tulevaisuus. Parhaiten koulussa menestyy sellaiset lapset, joilla on ehyt tausta, he eivät joudu miettimään selviytymistä elämässä, heillä on turvallinen koti, missä olla. Eniten säälittää lapset, jotka miettivät kenenhän luokse hänen tänään piti mennä ja minkä vanhemman luona on seuraavan viikonlopun. Heillä ei yksinkertaisesti ole lähtökohdat sellaiset, että selviytyisivät hyvin täsää maailmassa.

eli ongelma on yksinkertainen, perheolot, ei tarvitse pohtia ahdh mahdollisuutta, tai jotain muuta fyysistä tai psyykkistä ongelmaa kun on noin selkeä syy käytökseen..jos kyseessä olisi ydinperheen lapset, mitä silloin ajattelisit?

kouluissa on varmasti satoja ydinperheen lapsia jotka kärsivät myös turvattomuudesta, alkoholiongelmaisten tai mielenterveysongelmaisten lapsia..ei silloinkaan niputeta kaikkia perheitä samanlaisiksi turvattomiksi perheiksi..varmasti myös koulusta löytyy niitä yh tai uusperheiden kilttejä ja tunnollisia ja onnellisia lapsia, eikö?

En sano, että kaikki yh tai uusperheiden lapset olisivat vaikeuksissa. Mutta yleensä ne, jotka ovat vaikeuksissa ovat tällaisista lähtökohdista. Uusperheitä on hyviäkin perheitä. Mutta sellaiset perheet, joissa aikuisten elämä on ihan mahdotonta, viihteellä elämistä, on lapsia siellä ja täällä, lapsista ei huolehdita kunnolla vaan lasten täytyy itse selvitä ja miettiä missä on milloinkin yönsä ja mistä saa ruuan yms. (Eräskin poika kertoi, että äiti oli ostanut 21 macin hampurilaista, joita hän voi sitten kotona lämmittää.) Jos kotona on huonot olot, niin ei koulunkäynti useinkaan ole lapselle se asia, josta hän huolehtii. Hänellä on perustarpeet, jotka pitää ensin tyydyttää ennen kuin pystyy toteuttamaan itseään.
Varmasti on myös vaikeuksi ydinperheissä, mutta valitettavasti enemmän "sekaperheissä".

tämä on varmaan aivan totta ja eikä todellakaan mitenkään kummallista nykypäivänä

 

Valitettavasti yläasteen opena olen huomannut, että ne lapset, jotka ovat "rikkinäisestä" perheestä, ovat erityisopetusta kaipaavia ja huomionhakuisia, vilkkaita, keskittymisongelmaisia yms. Esim. samalla luokalla on kaksi lasta, joilla on yhteinen isä, mut erit äidit. Molemmat lapset eivät selviydy koulussa juuri mitenkään, toisella näistä on samassa koulussa veli, jolla on sama äiti, mut eri isä, hänelläkään ei ole tiedossa kovin valoisa tulevaisuus. Parhaiten koulussa menestyy sellaiset lapset, joilla on ehyt tausta, he eivät joudu miettimään selviytymistä elämässä, heillä on turvallinen koti, missä olla. Eniten säälittää lapset, jotka miettivät kenenhän luokse hänen tänään piti mennä ja minkä vanhemman luona on seuraavan viikonlopun. Heillä ei yksinkertaisesti ole lähtökohdat sellaiset, että selviytyisivät hyvin täsää maailmassa.

eli ongelma on yksinkertainen, perheolot, ei tarvitse pohtia ahdh mahdollisuutta, tai jotain muuta fyysistä tai psyykkistä ongelmaa kun on noin selkeä syy käytökseen..jos kyseessä olisi ydinperheen lapset, mitä silloin ajattelisit?

kouluissa on varmasti satoja ydinperheen lapsia jotka kärsivät myös turvattomuudesta, alkoholiongelmaisten tai mielenterveysongelmaisten lapsia..ei silloinkaan niputeta kaikkia perheitä samanlaisiksi turvattomiksi perheiksi..varmasti myös koulusta löytyy niitä yh tai uusperheiden kilttejä ja tunnollisia ja onnellisia lapsia, eikö?

En sano, että kaikki yh tai uusperheiden lapset olisivat vaikeuksissa. Mutta yleensä ne, jotka ovat vaikeuksissa ovat tällaisista lähtökohdista. Uusperheitä on hyviäkin perheitä. Mutta sellaiset perheet, joissa aikuisten elämä on ihan mahdotonta, viihteellä elämistä, on lapsia siellä ja täällä, lapsista ei huolehdita kunnolla vaan lasten täytyy itse selvitä ja miettiä missä on milloinkin yönsä ja mistä saa ruuan yms. (Eräskin poika kertoi, että äiti oli ostanut 21 macin hampurilaista, joita hän voi sitten kotona lämmittää.) Jos kotona on huonot olot, niin ei koulunkäynti useinkaan ole lapselle se asia, josta hän huolehtii. Hänellä on perustarpeet, jotka pitää ensin tyydyttää ennen kuin pystyy toteuttamaan itseään.
Varmasti on myös vaikeuksi ydinperheissä, mutta valitettavasti enemmän "sekaperheissä".

Ope on varmasti oikeassa. Ei näin tietenkään kaikkien kohdalla, mutta varmasti keskimäärin. Usein varmaan etsitään vielä adhd-diagnooseja ymym, vaikka vain perusasioiden kuntoon laittaminen kotona auttaisi lasta. Säännölliset, tutut ja turvalliset rutiinit, perustarpeista huolehtiminen, riittävä uni, tasapainoiset vanhemmat joilta saa rakkautta ja huolenpitoa..

Tämä on juuri sitä, miksi minua huvittaa esim. päivähoitokeskustelu. Päivähoidosta on tehty joku suuri peikko, vaikka ne todelliset ongelmat ovat juuri näitä, mitä ope kertoo. Kotoa annetaan vajaavaiset edellytykset lapselle pärjätä elämässä. Ei lapsi pysty käsittelemään vielä aikuisten maailmaa ja sellaista, että vanhemmilla on jotain omia draamoja koko ajan päällä - elämä on pätkätöitä, pätkäsuhdetta, pätkä sitä pätkä tätä. Lapsi tarvitsee pysyvyyttä ja jatkuvuuden tunnetta.

 

Aikamoinen ketju. Kukin tavallaan, mielestäni ketään ei saa lokeroida perhetaustan tms. takia.

Mulle on riittänyt yksi ukko ja hänen kanssaan meillä on neljä lasta.
Mutta yhtä hyvin voisi olla toisinkin. Kenelläkään ei ole sitä kristallipalloa kädessään, mistä voisi nähdä ukon sopivuuden lastensa isäksi tai loppuelämän kumppaniksi

Jos lapsesi tekisivät näit valintoja, esim. 4 lasta / 4 naista (taisi olla poikia), mitä ajattelisit? Sanoisitko mitään vai miettisit että kukin tavallaan?

Jos niitä kakaroita tulee niin niistä pidetään huoli....

Toivoisin lasten olevan tervetulleita. Mistä sitä vois lastenkaan tulevaisuutta ennustaa?

Miksi lapsi ei voisi olla tervetullut vaikka isiä/äitejä olisi enemmänkin??

 

Tää on aivan totta....

Mutta naisilla se on ihan eri homma, jostain syystä.

naiset on huoria ja miehet ovat sankareita....

 

Neljä lasta, yksi isä.

 

3 lasta 2 isää

 

Tää on aivan totta....

Mutta naisilla se on ihan eri homma, jostain syystä.

naiset on huoria ja miehet ovat sankareita....

Ei se nyt noinkaan ole. Kunhan vain niistä lapsista pidettäisiin sitten huolta kunnolla, se on se pointti ja tärkein asia!

Paljon on vain sitä, että kun vanhempien omat elämänhallinnan taidot ovat vähän sitä sun tätä ja elämä pirstaleista monella tapaa, niin eivät ne lapset ihan parhaita eväitä elämään saa.

 

Ei se nyt noinkaan ole. Kunhan vain niistä lapsista pidettäisiin sitten huolta kunnolla, se on se pointti ja tärkein asia!

Paljon on vain sitä, että kun vanhempien omat elämänhallinnan taidot ovat vähän sitä sun tätä ja elämä pirstaleista monella tapaa, niin eivät ne lapset ihan parhaita eväitä elämään saa.

Miten ihmeessä se liittyy lasten huolenpitoon, jos lapsia on useammalle isälle? Ei se automaattisesti tarkoita sitä, että lapset olisivat heitteillä/huonoissa oloissa, vailla turvaa ja huolenpitoa, vaikka lapsia olisi 5lle eri miehelle.

 

Ei se nyt noinkaan ole. Kunhan vain niistä lapsista pidettäisiin sitten huolta kunnolla, se on se pointti ja tärkein asia!

Paljon on vain sitä, että kun vanhempien omat elämänhallinnan taidot ovat vähän sitä sun tätä ja elämä pirstaleista monella tapaa, niin eivät ne lapset ihan parhaita eväitä elämään saa.

Miten ihmeessä se liittyy lasten huolenpitoon, jos lapsia on useammalle isälle? Ei se automaattisesti tarkoita sitä, että lapset olisivat heitteillä/huonoissa oloissa, vailla turvaa ja huolenpitoa, vaikka lapsia olisi 5lle eri miehelle.

Ei ehkä jos vaikka kahdelle mutta että useammalle, vaikka viidelle... Kertoo se musta, että lasten elämä on silloin ollut aika pirstaleista, jos kumppani vaihtuu noin monta kertaa ja "koko kuvio" menee uusiksi. Kuitenkin aina eroihin ja taas uuden kumppanin löytämiseen liittyy kriisejä, riitoja ja epävarmuuden aikaa, joka harvoin on heijastumatta lapsiin. Voin olla väärässä, mutta jatkuvuuden ja pysyvyyden tunnetta se hajoittaa. Toki lapsista voidaan silti pitää huolta, mutta eivät jatkuvat erot ja uudet kumppanit ihan pelkästään siisti ja hieno juttu ole lasten kannalta ajateltuna. Tärkeintä tietenkin, että olisi rauhallinen ja hyvä tunnelma kotona. Mutta jos monta kertaa käydään läpi erot ja uudet suhteet ja taas erot, niin eivät ne ole sitä tasapainoista, turvallista tunnelmaa lapsille.

 

Ei se nyt noinkaan ole. Kunhan vain niistä lapsista pidettäisiin sitten huolta kunnolla, se on se pointti ja tärkein asia!

Paljon on vain sitä, että kun vanhempien omat elämänhallinnan taidot ovat vähän sitä sun tätä ja elämä pirstaleista monella tapaa, niin eivät ne lapset ihan parhaita eväitä elämään saa.

On paljon kiinni myös siitä miten lapsiin suhtaudutaan kodin ulkopuolella....

 

Ei se nyt noinkaan ole. Kunhan vain niistä lapsista pidettäisiin sitten huolta kunnolla, se on se pointti ja tärkein asia!

Paljon on vain sitä, että kun vanhempien omat elämänhallinnan taidot ovat vähän sitä sun tätä ja elämä pirstaleista monella tapaa, niin eivät ne lapset ihan parhaita eväitä elämään saa.

On paljon kiinni myös siitä miten lapsiin suhtaudutaan kodin ulkopuolella....

....joka on kuitenkin murto-osa siitä, mitä lapsi kokee kotona ja millaiset eväät sieltä saa..... Vanhemmilla on päävastuu, aina.

 

Ei ehkä jos vaikka kahdelle mutta että useammalle, vaikka viidelle... Kertoo se musta, että lasten elämä on silloin ollut aika pirstaleista, jos kumppani vaihtuu noin monta kertaa ja "koko kuvio" menee uusiksi. Kuitenkin aina eroihin ja taas uuden kumppanin löytämiseen liittyy kriisejä, riitoja ja epävarmuuden aikaa, joka harvoin on heijastumatta lapsiin. Voin olla väärässä, mutta jatkuvuuden ja pysyvyyden tunnetta se hajoittaa. Toki lapsista voidaan silti pitää huolta, mutta eivät jatkuvat erot ja uudet kumppanit ihan pelkästään siisti ja hieno juttu ole lasten kannalta ajateltuna. Tärkeintä tietenkin, että olisi rauhallinen ja hyvä tunnelma kotona. Mutta jos monta kertaa käydään läpi erot ja uudet suhteet ja taas erot, niin eivät ne ole sitä tasapainoista, turvallista tunnelmaa lapsille.

Monessa ydinperheessäkään ei ole lapsille turvallista- , eikä jatkuvuuden tunnetta. Ei kaikki aina ole niin mustavalkoista.

 

7 lasta 7 isää

 

Ei ehkä jos vaikka kahdelle mutta että useammalle, vaikka viidelle... Kertoo se musta, että lasten elämä on silloin ollut aika pirstaleista, jos kumppani vaihtuu noin monta kertaa ja "koko kuvio" menee uusiksi. Kuitenkin aina eroihin ja taas uuden kumppanin löytämiseen liittyy kriisejä, riitoja ja epävarmuuden aikaa, joka harvoin on heijastumatta lapsiin. Voin olla väärässä, mutta jatkuvuuden ja pysyvyyden tunnetta se hajoittaa. Toki lapsista voidaan silti pitää huolta, mutta eivät jatkuvat erot ja uudet kumppanit ihan pelkästään siisti ja hieno juttu ole lasten kannalta ajateltuna. Tärkeintä tietenkin, että olisi rauhallinen ja hyvä tunnelma kotona. Mutta jos monta kertaa käydään läpi erot ja uudet suhteet ja taas erot, niin eivät ne ole sitä tasapainoista, turvallista tunnelmaa lapsille.

Monessa ydinperheessäkään ei ole lapsille turvallista- , eikä jatkuvuuden tunnetta. Ei kaikki aina ole niin mustavalkoista.

Juu. Mutta siinä täytyy olla jo Timo Taikuri, että 4 lasta 4 eri isälle saanut henkilö pystyy luomaan jälkikasvulle jatkuuden- ja turvallisuudentunteen.

 

Juu. Mutta siinä täytyy olla jo Timo Taikuri, että 4 lasta 4 eri isälle saanut henkilö pystyy luomaan jälkikasvulle jatkuuden- ja turvallisuudentunteen.

Mun lapsilla ei oo mitään hätää

 

Ei ehkä jos vaikka kahdelle mutta että useammalle, vaikka viidelle... Kertoo se musta, että lasten elämä on silloin ollut aika pirstaleista, jos kumppani vaihtuu noin monta kertaa ja "koko kuvio" menee uusiksi. Kuitenkin aina eroihin ja taas uuden kumppanin löytämiseen liittyy kriisejä, riitoja ja epävarmuuden aikaa, joka harvoin on heijastumatta lapsiin. Voin olla väärässä, mutta jatkuvuuden ja pysyvyyden tunnetta se hajoittaa. Toki lapsista voidaan silti pitää huolta, mutta eivät jatkuvat erot ja uudet kumppanit ihan pelkästään siisti ja hieno juttu ole lasten kannalta ajateltuna. Tärkeintä tietenkin, että olisi rauhallinen ja hyvä tunnelma kotona. Mutta jos monta kertaa käydään läpi erot ja uudet suhteet ja taas erot, niin eivät ne ole sitä tasapainoista, turvallista tunnelmaa lapsille.

Monessa ydinperheessäkään ei ole lapsille turvallista- , eikä jatkuvuuden tunnetta. Ei kaikki aina ole niin mustavalkoista.

Ei olekaan, mutta puuttuu sieltä sitten ne jatkuvuuden ja pysyvyyden tunnetta haittaavat tekijät, joita erot väistämättä aiheuttavat - ne läheisimmät ihmiset lapsille riitelevät ja vaihtuvat.

Erot voi hoitaa hyvin ja huonosti. Kaikki eivät hoida niitä hyvin lasten kannalta. Ja jos hoitaisi hyvinkin, niin jos koko rumba käytäisiin läpi vaikka VIISI kertaa lapsen elämässä ni huh huh.. Saa siinä paikkailla sitä mitä hurjat elämänmuutokset aina "haavoittavat" lapsessa.

Minusta on ikävää jos erojen vaikutuksia lapsiin vähätellään. Se on tosi iso juttu lapselle ymmärtää ja käsitellä.

 

Ei ehkä jos vaikka kahdelle mutta että useammalle, vaikka viidelle... Kertoo se musta, että lasten elämä on silloin ollut aika pirstaleista, jos kumppani vaihtuu noin monta kertaa ja "koko kuvio" menee uusiksi. Kuitenkin aina eroihin ja taas uuden kumppanin löytämiseen liittyy kriisejä, riitoja ja epävarmuuden aikaa, joka harvoin on heijastumatta lapsiin. Voin olla väärässä, mutta jatkuvuuden ja pysyvyyden tunnetta se hajoittaa. Toki lapsista voidaan silti pitää huolta, mutta eivät jatkuvat erot ja uudet kumppanit ihan pelkästään siisti ja hieno juttu ole lasten kannalta ajateltuna. Tärkeintä tietenkin, että olisi rauhallinen ja hyvä tunnelma kotona. Mutta jos monta kertaa käydään läpi erot ja uudet suhteet ja taas erot, niin eivät ne ole sitä tasapainoista, turvallista tunnelmaa lapsille.

Monessa ydinperheessäkään ei ole lapsille turvallista- , eikä jatkuvuuden tunnetta. Ei kaikki aina ole niin mustavalkoista.

Juu. Mutta siinä täytyy olla jo Timo Taikuri, että 4 lasta 4 eri isälle saanut henkilö pystyy luomaan jälkikasvulle jatkuuden- ja turvallisuudentunteen.

Tätä minäkin yritin sanoa

 

Ei se nyt noinkaan ole. Kunhan vain niistä lapsista pidettäisiin sitten huolta kunnolla, se on se pointti ja tärkein asia!

Paljon on vain sitä, että kun vanhempien omat elämänhallinnan taidot ovat vähän sitä sun tätä ja elämä pirstaleista monella tapaa, niin eivät ne lapset ihan parhaita eväitä elämään saa.

On paljon kiinni myös siitä miten lapsiin suhtaudutaan kodin ulkopuolella....

....joka on kuitenkin murto-osa siitä, mitä lapsi kokee kotona ja millaiset eväät sieltä saa..... Vanhemmilla on päävastuu, aina.

Mutta sitäkään ei saa sivuttaa....

 

Ei olekaan, mutta puuttuu sieltä sitten ne jatkuvuuden ja pysyvyyden tunnetta haittaavat tekijät, joita erot väistämättä aiheuttavat - ne läheisimmät ihmiset lapsille riitelevät ja vaihtuvat.

Erot voi hoitaa hyvin ja huonosti. Kaikki eivät hoida niitä hyvin lasten kannalta. Ja jos hoitaisi hyvinkin, niin jos koko rumba käytäisiin läpi vaikka VIISI kertaa lapsen elämässä ni huh huh.. Saa siinä paikkailla sitä mitä hurjat elämänmuutokset aina "haavoittavat" lapsessa.

Minusta on ikävää jos erojen vaikutuksia lapsiin vähätellään. Se on tosi iso juttu lapselle ymmärtää ja käsitellä.

Totta mooses ero vaikuttaa lapseen. Mutta ihan ydinperheessäkin, voi olla sitä jatkuvaa riitelyä, ja paljon pahempaakin, väkivaltaa, alkoholismia, sellaista, mikä ei tosiaankaan ole lapselle hyväksi.

 

Ei ehkä jos vaikka kahdelle mutta että useammalle, vaikka viidelle... Kertoo se musta, että lasten elämä on silloin ollut aika pirstaleista, jos kumppani vaihtuu noin monta kertaa ja "koko kuvio" menee uusiksi. Kuitenkin aina eroihin ja taas uuden kumppanin löytämiseen liittyy kriisejä, riitoja ja epävarmuuden aikaa, joka harvoin on heijastumatta lapsiin. Voin olla väärässä, mutta jatkuvuuden ja pysyvyyden tunnetta se hajoittaa. Toki lapsista voidaan silti pitää huolta, mutta eivät jatkuvat erot ja uudet kumppanit ihan pelkästään siisti ja hieno juttu ole lasten kannalta ajateltuna. Tärkeintä tietenkin, että olisi rauhallinen ja hyvä tunnelma kotona. Mutta jos monta kertaa käydään läpi erot ja uudet suhteet ja taas erot, niin eivät ne ole sitä tasapainoista, turvallista tunnelmaa lapsille.

Monessa ydinperheessäkään ei ole lapsille turvallista- , eikä jatkuvuuden tunnetta. Ei kaikki aina ole niin mustavalkoista.

Ei olekaan, mutta puuttuu sieltä sitten ne jatkuvuuden ja pysyvyyden tunnetta haittaavat tekijät, joita erot väistämättä aiheuttavat - ne läheisimmät ihmiset lapsille riitelevät ja vaihtuvat.

Erot voi hoitaa hyvin ja huonosti. Kaikki eivät hoida niitä hyvin lasten kannalta. Ja jos hoitaisi hyvinkin, niin jos koko rumba käytäisiin läpi vaikka VIISI kertaa lapsen elämässä ni huh huh.. Saa siinä paikkailla sitä mitä hurjat elämänmuutokset aina "haavoittavat" lapsessa.

Minusta on ikävää jos erojen vaikutuksia lapsiin vähätellään. Se on tosi iso juttu lapselle ymmärtää ja käsitellä.

riippuu miten ne erot käsitellään....monesti lapsi joutuu pelinappulaksi jolloin se kuormittaa lasta ja aiheuttaa traumoja yms. jos erot hoidetaan fiksusti ilman lapsia niin lapsista kasvaa yhtä tasapainoisia kuin muistakin.

 

Tätä minäkin yritin sanoa

Mutta entäs ne happyhappyjoyjoy-ydinperheet, joissa on väkivaltaa/alkoholismia jne. nekö ovat automaattisesti parempia lapsen kehitykselle, kuin perheet joissa on ollut eroja? Tavallaan väkivaltaisessa ydinperheessä on jatkumo, sen hyvyydestä en sitten tiedä.

 

Tätä minäkin yritin sanoa

Mutta entäs ne happyhappyjoyjoy-ydinperheet, joissa on väkivaltaa/alkoholismia jne. nekö ovat automaattisesti parempia lapsen kehitykselle, kuin perheet joissa on ollut eroja? Tavallaan väkivaltaisessa ydinperheessä on jatkumo, sen hyvyydestä en sitten tiedä.

Kukaan eimole missään vaiheessa väittänyt niin. Eli ei viedä huomiota pois olennaisesta!

Tavallisessa ydinperheessä on vain keskimäärin helpompaa luoda turvallinen kasvuympäristö lapselle, koska ei ole kohdattava (ainakin) neljää eroa ja uudelleenpariutumista suruineen, murheineen ja asioiden uudelleenjärjestelyineen. Niiden muiden, LÄHES KAIKKIA perheitä kohtaavien elämän ylä- ja alamäkien lisäksi.

 

Tätä minäkin yritin sanoa

Mutta entäs ne happyhappyjoyjoy-ydinperheet, joissa on väkivaltaa/alkoholismia jne. nekö ovat automaattisesti parempia lapsen kehitykselle, kuin perheet joissa on ollut eroja? Tavallaan väkivaltaisessa ydinperheessä on jatkumo, sen hyvyydestä en sitten tiedä.

Ei tietenkään, typerää saivartelua. Poikkeuksia on suuntaan ja toiseen ihan varmasti. Nykyään vain yhä harvempi roikkuu huonossa liitossa vaan silloin erotaan. Jos taas liitto on kestänyt tosi pitkään, on siinä yleensä jotain hyvää

Minä puhun nyt lähinnä vain eron aiheuttamista vaikutuksista lapsiin. Erojen lisäksi muita juttuja ovat tietenkin päihteiden käyttö, sosiaaliset ongelmat, vaikeat taloudelliset ongelmat jne. En mä niitäkään kannata