Monilapsinen perhe-painajainen?

toisella kaverillani on 5 lasta. Minun mielestä se näyttää jo välillä painajaismaiselta. heillä ei ole varaa koskaan matkustaa mihinkään, vaikka isä onkin hyväpalkkaisessa työssä. Ja 5 kanssa meneminen muutenkin on jo ongelmallisempaa, mihinkään isoonkaan perheautoon ei sovi millään. jos yhdelle sattuu huono hetki kylässä, kaupungilla ym. kohta huutaa koko kuoro. äidin kaikki aika menee syöttö ja vaipotuspaikkojen etsimiseen. perheen kaikki raha on tarkoin mietittävä, huushollin on oltava iso. äiti tahtoo suoda uutta tavaraa edes joskus kaikille. Vasta jouluna oli miettiminen lahjoissa. 5 lapselle ei ihan heti löydy myöskään hoitopaikkaa jos vanhemmat edes joskus haluaisi mennä keskenään johonkin. heillä on kotona melkein aina joku sairauskierre menossa jonkun koulusta/kerhosta tulleena. kaikki perheen lapset on tehty toivottuina, mutta ajoittain äiti väsyy ja palaa loppuun katraansa kanssa. hyviä asioita mun on vaikea enää tästä perhekoosta löytää, paitsi tietysti että lapset on sulosia! (mut onneksi ovat niitten... )

Meillä on viisi lasta, ehkä kuusikin vielä joskus. Matkustamiseen ei tällä hetkellä ole rahaa, lainoja lyhennetään siihen malliin. Perheauto on niin suuri, että kaikki sopivat kyytiin. Perheen kanssa tehdyt pienemmät matkat ovat kyllä osoittaneet, että ei tämänkokoisessa perheessä välttämättä kiukutella tai ole vaikea matkustaa sen enempää kuin 1-2 lapsen perheessäkään. Lapset ovat sopeutuvaisia ja reippaita.
Koen, että lapsille on rikkaus kasvaa suuressa perheessä ja väitän, että ainakin tämänkokoisessa perheessä on mahdollisuus tarjota jokaiselle lapselle sopivasti- ei liikaa- huomiota ja materiaa. Isolla porukalla tulee tehtyä paljon asioita perheen kesken ja tylsiä hetkiä on tuskin koskaan. Kotitöitä riittää jokaiselle. Isommat oppivat kantamaan vastuuta kykyjensä ja taipumustensa mukaan ja pienetkin puhaltavat mielellään yhteiseen hiileen. Välillä on tietysti myös painajaismaisia hetkiä, kun kaikki ovat yhtäaikaa esimerkiksi oksennustaudissa.
Lastenhoitoapua ei ole helppoa löytää, mutta jos näkee vaivan ja hankkii esimerkiksi kaksi lastenvahtia, suunniteltu meno onnistuu. Lisäksi meillä vanhemmilla on tapana antaa toisillemme omaa aikaa, joskus sitä todella tarvitseekin!

 

Tavallaan haluaisin monta lasta, mutta sikana pelottaa, miten sen melun kestäisi, mikä kolmesta tai neljästä lapsesta lähtee. Tai vauva-ajan, jos kaikki lapset olisi samanlaisia kuin tämä ainoikaisemme oli. Jos saisin lapset semmoisina taaperoina, niin ei niin pelottaisi miulle on vaan jäänyt niin pahat traumat vauva-ajasta ja kun imettäessä ei saa C:tä syödä, ja ilman sitä kaikki kovat äänet on KOVIA ääniä. Onhan se tietty tyhmää pelätä sitä lyhyttä aikaa, kun lapsi/lapset on vauvoja/pieniä, mutta se taitaa olla suurin kynnys minulle tässä lisääntymisasiassa.

Niin että miten sie olet kokenut pikkulapsi- ja vauva-ajat? Tämä on tietty OT, mutta tuli vaan mieleen kun olen tätä lapset ja adhd-vanhemmat asiaa pohdiskellut =)

Yllättävän tyyni olen ollut...

 

Yllättävän tyyni olen ollut...

Kuin sinä siinä olet onnistunut? Onhan se totta kai kiinni luonteestakin todella paljon. Toiset tarvitsee enemmän yksityisyyttä ja isomman reviirin, tai enemmän unta tai hiljaisuutta tai aikaa ajatella.

 

Yllättävän tyyni olen ollut...

Kuin sinä siinä olet onnistunut? Onhan se totta kai kiinni luonteestakin todella paljon. Toiset tarvitsee enemmän yksityisyyttä ja isomman reviirin, tai enemmän unta tai hiljaisuutta tai aikaa ajatella.

Ei aavistustakaan!

Yli 10 vuotta meni ilman kokonaista yöunta tai niin, ettei olisi joku lapsi koko ajan mukana... Ensi syksynä on kulttuurishokki, kun nuorin aloittaa eskarin.

 

Näkemyksiä, mielipiteitä, kokemuksia?

 

Hei,
Tässä ajattelemisen aihetta. Jos nyt päätyisit yrittämään toista lasta niin se voi myös olla toinen ja kolmas lapsi samalla kerralla. Jos elämän pitäisi olla helppoa niin miksi hankkia lapsia ollenkaan??? Meillä ei ole suvussa kaksosia mutta kappas vaan meillä on kahdet kaksoset. Aina elämä ei mene miten suunnittelee. Minä en kyllä enempiä suunnitelmia tehnyt. Voin sanoa että nautin todella kaikkien näiden lasten olemassa olosta. Kas kummaa mekin matkustelemme 6hengen voimin kyllä näinkin voi elää. Älä hanki lisää lapsia jos haluat helppoa elämää silloin voit keskittyä vaan omaan napaan.

 

Hei,
Tässä ajattelemisen aihetta. Jos nyt päätyisit yrittämään toista lasta niin se voi myös olla toinen ja kolmas lapsi samalla kerralla. Jos elämän pitäisi olla helppoa niin miksi hankkia lapsia ollenkaan??? Meillä ei ole suvussa kaksosia mutta kappas vaan meillä on kahdet kaksoset. Aina elämä ei mene miten suunnittelee. Minä en kyllä enempiä suunnitelmia tehnyt. Voin sanoa että nautin todella kaikkien näiden lasten olemassa olosta. Kas kummaa mekin matkustelemme 6hengen voimin kyllä näinkin voi elää. Älä hanki lisää lapsia jos haluat helppoa elämää silloin voit keskittyä vaan omaan napaan.

hei vaan,
olet ihan oikeassa. aina on se mahdollisuus että lapsia tuleekin kaksi kerrallaan. tai sitten ei yhtään enää. tässä kohti on minunkin heittäydyttävä siihen virtaan vaan, eli jos päätämme antaa lapsen tulla niin se on otettava mitä annetaan, kiitollisuudella.

tämä tuntuu kovasti nyt ärsyttävän tämä teema helppo elämä. miksi elämä ei saisi olla mukavan helppoa? jos mulla on mahdollisuus tehdä lapseni pitkällä aikavälillä jotta pääsen itse helpommalla mikä siinä kuulostaa niin ikävältä?

 

Mä itse koen että kaksi lasta on hyvä määrä ainakin nyt. Joskus varmasti on kolmas ehkä ajankohtainen mutta tällä hetkellä olen niin mukavuuden haluinen että on mukavaa kun lapset ovat vähän isompia niin saa joskus keskittyä itseensäkin. Mulla lapset 1,5 vuoden ikäerolla ja ihan ok on nykyään mutta alku oli raskasta. Itse en voi käsittää kauheeta lapsimäärää pienillä ikäeroilla. Tulen itse perheestä jossa lapsia neljä ja sisarukset muhun nähden 2,5v, 7v, ja 13v nuorempia ja hyvät ikäerot on ollut. Mutta itse koen että jos tekee monta lasta nopealla aikataululla niin huomio ei riitä kaikille kuten kuuluisi (ja ihan turha väittää että riittäs tasapuolisesti) kun kahdellekin tuntuu olevan välillä vaikea antaa henkilökohtaista huomioo. Samaten isot pienten lasten perheet ovat ihan kaaosmaisen oloisia ja mun tutut melko sotkusia ja ite en sellasta kestäs...

Piti muuten lisätä vielä että nuo mun ja sisarusten ikäerot on mennyt niin että vasta nykyään olen oikeastaan tekemisissä nuorempien kanssa mutta musta seuraava oli mulle pienenä korvaamaton kaveri

Aivan kuin minun suulla kirjoitettu. Nimenomaan ei lapset pysty saamaan tarpeeksi omaa aikaa vanhemmilta jos monta peräjälkeen.
Saahan sitä haluta useammankin lapsen mutta nauttii siitä yhdestä kerrallaan tarpeeksi. On kiva kun on isosisarus apunakin mielellään vauvan hoidossa eikä mustasukkaisuutta uhmaa samaan aikaan.

 

Meillä on 5 lasta enkä löytänyt mitään yhtäläisyyksiä tuosta millainen käsitys sulla on viiden lapsen perheestä. Itse koen asian niin että vanhemmat saa viikonlopuisin nukkua niin pitkään kun haluaa, lapset herää yhtä aikaa vanhimmat 7v kaksoset hoitavat pienemmille aamiaiset ja muut.
Kun lähdetään jonnekin isossa tila-autossa on kaikille paikka ja isommat auttavat pienemmät turvavöihin, kaupungilla ei kukaan koskaan kiukuttele koska kaikki pääsevät yhdessä mukaan niin harvoin että kävelevät koko matkan naama virneessä. Ja silloin kun saavat yksinään laatuaikaa vanhempien kanssa niin se vasta kivaa on.
Meillä ei lapset ikinä valita tylsyyttä, sisaruksista on aina seuraa ja lasten riemua on ihana katsoa. Lapsista on kasvanut toisistaan välittäviä ja sellaisia jotka pyytämättä auttavat pienempiä ja tekevät kotityöt valittamatta. Ihanaa elämää ja paljon helpompaa kuin äkkiseltään uskoisi Ja hoitopaikoista vielä niin siinä ne menee viisi lasta kuin kolmekin, ei meidän lapsista ole mitään vaivaa, sanovat mummot kun ne leikkii vaan keskenään koko ajan.

Just tommosesta mä unelmoin :heart: Iso perhe jossa kaikki välittää kovasti toisistaan ja leikkii toistensa kans, auttaa toisiaan :heart:

 

Kyllähän sitä jaksaa vaikka kuinka monen lapsen kanssa jos on vaan kotiäitinä. Mutta auta armias kun pitää mennä töihin ja sitten joutuukin olemaan 8h töissä, viemään nuorimpia luultavasti päiväkotiin ja illalla on hoidettavana koti ja mukulat. HUH: Luojan kiitos on vain kaksi lasta.

 

Ihmiset on erilaisia ja mikä sopii yhdelle voi näyttää toisen mielestä ahdistavalta. Ja päinvastoin.

Ite halusin aina vähintään kaksi lasta, alunperin puhuttiinkin 2-4:stä. Nyt noita löytyy 2kpl, 1v3kk ikäerolla ja kun kaikkea pintä ekstraa on ollut matkan varrella niin koettiin että parempi vähän aikaa pitää taukoa ennen sitä kolmosta josta yhä unelmoidaan. Neljäs lapsi alkaa nyt jo tuntua ehkä liialta, siis suhteutettuna täkäläisiin asuntojen hintoihin, elintasoon yleensä ja tietty omiin voimavaroihimmekin. Mutta ehkä tilanteet ja ajatukset vielä muuttuvat...

Tuota taloudellista ahdinkoa ja arjen sekasortoa sekä vanhempien väsymystä voi löytyä niin yksilapsisista kuin suurperheistäkin. Itse olen 6-lapsisesta perheestä ja kyllä meille pystyttiin yhden työssäkäyvän aikuisen turvin antamaan hyvä lapsuus ilman mitään turhaa penninvenytystä. Etelänmatkoilla ei käyty eikä autot olleet uusinta vuosimallia, mutta iso ja viihtyisä koti meillä oli, lapsille aina hyvät vaatteet, ruuasta ei koskaan mitään mitään nuukailua, harrastukset kustannetttin välineineen sekä käytiin huvipuistoissa ja muissa lasten huvituksisssa. Lisäksi oli lemmikeistä jotka oli meille sisaruksille tärkeitä ja äiti kotona.

Jollain lailla meidät oli onnistuttu kasvattamaankin niin ettei kyläilyillä tai ihmisten ilmoilla liikkumisessa ollut mitään ongelmia. Enemmän tuntui kurinpidollisia ongelmia olleen noilla 1-2 lapsisilla tuttavaperheillä...

 

Ei kannata verrata kavereihin vaan miettiä, mitä itse jaksaa ja pystyy.

Mulla on kaksi lasta ja heillä yli viiden vuoden ikäero. Mulla on ollut aina vain kaksi kättä, kaksi jalkaa, kaksi korvaa ja kaksi silmää....silmätkin äitiyden kannalta aivan järjettömässä paikassa eli molemmat samalla puolella päätä. Olen myöskin varsin putkiaivo. Mielikuva itsestäni tilanteessa, jossa vahdin 2- ja 3-vuotiaita samalla kun imettäisin vauvaa, on mulle yhtä realistinen kuin mielikuva itsestäni lentämässä käsiäni heiluttelemalla. Mulle siis toisen lapsen aika koitti vasta sitten, kun esikoista ei enää tarvinnut vahtia, esikoinen osasi ajatella omilla aivoillaan (= tiedosti syy-seuraus -yhteyksiä ) ja esikoinen teki kuten pyysin.

 

Minulla on viisi lasta, joista yksi tosin jo Jumalan kämmenellä. Arki ja elo ei todellakaan ollut ap:n kuvaamaa lasten ollessa pieniä. Neljä tyttöä syntyi viiden vuoden sisällä, viides, poika, kun nuorin tytöistä oli 3 v. Kun tytöt olivat pieniä heillä kävivät leikit yksiin ja sitä oli mukava katsoa. Ja lelujakin saimme ostetttua ja laspilla oli harrastuksiakin.. Vaattet ompelin itse joten jokainen sai uuttakin. Kun poika syntyi, voi sitä siskojen riemua! Innokkaita hoitajia riitti. Pikkuveli sai syliä ja suukkoja.
Nyt kun lapset ovat isoja, 22, 20, 16 ja 13, ovat tosi läheisiä. Sisaruussuhde on elinikäinen suhde ja todellinen rikkaus. Meillä materia ei ole ollut pääasia. Kyllä kaikki muu on mennyt edelle. Lapset ovat oppineet, että aina ei voi saada kaikkea. Ja sen eteen on tehtävä töitäkin. Kesällä hyvän ystäväni äiti kuoli. Hän on ainoa lapsi ja hän kertoi, miten yksin on tuon surun kanssa (on toki oma perhe) kun ei ole sisaruksia jakamassa rakkaan äidin poismenoa. Kaikki kuolemaan liittyvät asiat täytyi hoitaa ja suunnitella yksin. Sanoi, että olisipa ollut edes yksi sisarus jakamassa tätä surua. Kaikilla asioilla on puolensa. Minä en ole milloinkaan katunut, että lapsia viisi sain.

 

Meillä on 10 lasta, ja joo... ajoittain tuntuu, että myö vasta kaaoksessa eletäänkin.
Kun vatsatauti jyllää, tai tulee täi- tai kihomatotartunta, silloin mie oisin itse valmis muuttamaan kuuhun ilman ensimmäistäkään ipanaa.
Ja silloin, kun mie oon sairastavien lasten kanssa valvonut viikon tunnin yöunilla ja totean, että pakko mennä kauppaan... Sairastamisesta johtuen mulla on pyykinpesu jäänyt toisarvoiselle huomiolle ja mulla on vaan yhdet ihmistenilmoille kelpaavat housut puhtaana.
Sit tulee joku taaperoinen ja toteaa: "Äiti, hali." Ja siinä samassa tuo taaperoinen pyyhkii mustikkakeittoisen suunsa jalassani olevien housujen punttiin.
Siloin on vähällä se, että mie löydän itseni istumasta keittiön pöydän alle piiloutuneena ja vuodatan Niagaranputousta silmäluomieni alta.
Voi mikä mut sai haluamaan sen ensimmäisenkään lapsen?!

Mutta oikeesti.
10 lastakin mahdollistaa ihan normaalin elämisen. Tila-auto + tavan farkku-auto, mies ajaa toisella, emännyys toisella ja kersat kyytiin - pääsee paikasta A paikkaan B.
10 lapsen kanssa osa on toki jo isompia, etteivät edes pyri / halua mukaan kaikille mummolakäynneille.
Lomamatkoilla voi varata isommille lapsille oman huoneen / varaa huoneiston, sekin on mahdollista.

Isommissa porukoissa tulee toki kärhämiä, mutta joukkoon sopii aina myös se sovunrakentaja - tai sit porukasta löytyy uusi "parempi" kaveri sorretulle.

Jokaista lasta pystyy isommassakin porukassa huomioimaan yksilöllisesti - minusta se on vaan kiinni omasta tahdosta. Samoin jokainen saa vuorollaan uutta - eihän mitkään tavarat (sukset, luistimet jne.) eivätkä vaatteet kestä aina vaan isommalta pienemmälle kierrättää.

Vaikka mie kuinka mietin, niin mie en ihan helpolla keksi asiaa, joka meidän lapsilta puuttuisi nimenomaan senvuoksi että heillä on ympärillään myös paljon sisaruksia.

Vanhempien yhteisestä ajasta vielä, että sitä on kyllä juu vaikea saada... mutta esim. joskus iltaisin kun lapset kuitenkin terveinä menevät maate ihan ihmisten aikoihin, niin jäähän sitä illat.
Miks se vanhempien oma aika pitäs aina olla sellaista, että lapset on hoidossa?
Yhtälailla myö voidaan illastaa kotona kun ravintolassakin.

Nää on siis mun mietteitä ja kokemuksia - 10 lapsen äitinä.

 

Omalta kohdaltani sanoisin että kahden kanssa olisi ollut helppoa, vaikka ikäero olikin kohtalaisen pieni eli 1v2kk. Vasta kolmannen kanssa alkoi loppua kädet ja aika ja jaksaminen kesken, kun tuli vielä monta kuukautta pienemmällä ikäerolla.
Aika noloa valittaa kolmen lapsen kanssa kun toinen jaksaa kymmenenkin kanssa.. :ashamed: Kadehdin jaksamistasi Aurinkokunta!! :flower: =)

 

Ei kaikista ole "suurperheen" äidiksi. Kyllä mä voin myöntää, että yhden kanssa on paaaljon helpompaa kuin kolmen kanssa. MUTTA toisaalta, tosi kiva, että lapsilla on seuraa toisistaan. Ainoana lapsena oli tylsää, vaikka mulla oli paljon kavereita. Jos haluaa "helpon" elämän, matkustella (5-hengen matkat maksaa maltaita!!) niin silloin kannattaa jättää lapsiluku max. kahteen. Kahdenkin kanssa oli hepompaa kuin kolmen . On ne lapset silti niin ihania, vaikka välillä menee hermot tässä härdellissä..

 

Meillä on neljä lasta. Poika 5v 3kk, tyttö 3v 2kk ja poika + tyttö 1v 9kk. Syntyivät siis 3,5 vuoden sisällä kaikki ja onhan noita vaikeuksia ollut.

Esim. neljän lapsen kanssa ulkoilu ainoana aikuisena on välillä haastavaa. Vaikkapa leikkipuistossa ei todellakaan voi seisoskella tyytyväisenä paikallaan katsomassa lasten ilakointia. Turvallisuus ensin, eli pitää katsoa, ettei pienimmät mene liukumäen alle kun isommat keinuvat, etteivät karkaile puistoalueelta jne. Kaksosista etenkin poika on kova karkailemaan, ei oikein voi kääntää selkää sille, ettei häviä näkyvistä. Onneksi isommilla on järkeä päässä enemmän, mutta vahdin tietenkin niitäkin, etteivät kiipeile vaarallisen näköisesti jne.

Ennen kaksosten syntymistä saatiin lapset suht helposti hoitoon siskolleni/äidilleni. Nyt se on hankalampaa.

Neljä lasta saa kotonakin melkoisen kaaoksen aikaan. Etenkin kaksoset. Kun oli kaksi lasta, koti oli vähällä vaivalla siisti ja puhdas. Nyt ei homma lopu kesken.

Kipeäksi kun tullaan, se on oma rumbansa. Kun yksi alkaa parantua, yksi sairastuu jne. Menee ikuisuudelta tuntuva aika, ennen kuin kaikki terveenä. Meillä nyt muutama päivä sairasteltu. Ensin me vanhemmat räkätaudissa, sitten kaksoset saivat nuhan, sitten toinen kaksosista yskän ja tänään esikoinen heräsi ääni käheänä ja todella pahalta kuulostavan yskän kanssa. Yksi vielä terveenä, mutta sekin yski yöllä.

Ei tämä kamalaa ole, vaikka vaatiikin melkoisesti voimia, että homma pysyy kasassa. Isommat ovat sinänsä helppoja, ne kun osaavat olla varovaisia, eivätkä yleensä tee ihan käsittämättömiä temppuja. Odotan innolla kaksosten olevan 3-5-vuotiaita, sitten on paljon helpompaa. Se tässä auttaakin jaksamaan, kun tietää, ettei kestä ikuisesti tämä häslinki.

On tässä paljon ihanaakin. Mahtavaa katsoa, miten lapset käyttäytyvät keskenään. Isommat usein auttavat pienempiään pyytämättä, opettavat tanssiliikkeitä jne. Toki riitelevätkin, mutta osoittavat kyllä rakkauttaankin voimakkaasti. Ihanat lapset ja olen enemmän kuin onnellinen, että olen neljän äiti. Etenkin, kun ottaa huomioon, millaiset ajatukset mulla oli kaksosia odottaessa.

 

Kyllähän sitä jaksaa vaikka kuinka monen lapsen kanssa jos on vaan kotiäitinä. Mutta auta armias kun pitää mennä töihin ja sitten joutuukin olemaan 8h töissä, viemään nuorimpia luultavasti päiväkotiin ja illalla on hoidettavana koti ja mukulat. HUH: Luojan kiitos on vain kaksi lasta.

jos on VAAN kotiäitinä. JOOPA JOO!!!!

 

meillä on 2 lasta
alle 2v ikäerolla..
välillä on raskasta ja välillä helppoa, riippuu päivistä.
päivääkään en pois vaihtais
lapsetkin meillä on tässä.

 

Miksi valitat tuosta ystävästäsi jolla 5 lasta?? Ihan selvästi et halua sellaista etkä edes suunnittele( jos jo kaksi lastakin tuntuu niin hankalalta).
Tuo viiden lapsen äiti varmasti näkee elämänsä ihan toisella tavalla ja säälii sinua "materiakeskeistä ja itsekästä ainokaisen äitiä". On onneessaan lapsistaan ja saa ollakin ilmanettä kukaan heidän valitaansa täällä ruotii.
Ihme ystävä olet kun noin haukut hänen valintaansa "painajaismaista" ja "hyviä asioita vaikea löytää tästä perhekoosta"! Ehkäpä olisit voinut vain mainita ettet tiedä haluatko sen toisen, enempää et ainakaan? Tuo ystävän perheen mollaaminen oli täysin asiaankuulumatonta, meni asian vierestä. Älä hanki sitä toista jos mietit vain lapsista koituvaa vaivaa ja rahanmenoa, ei hyötyjä ja haittoja kuulu laskelmoida vaan sitä mitä annettavaa SINULLA on tälle lapselle (enkä meinaa nyt materiaa vaan ihan muuta)

just mikä kommentti, miten niin itsekäs???nyt taisit seota...

 

Meillä lapsia 7. Voin kertoa, että talous oli tiukimmillaan silloin, kun pienokaisia oli 3. Nyt on helpompaa, vaikka ei rahassa kylvetäkään. Lomaillaankin kyllä, mutta ei ulkomailla asti. En vaihtais osaani mihinkään. Meillä terveet, ihanat lapset.

 

Olet materialisti!!

 

ainoista lapsista kasvaa hyvin itsekkäitä ihmisiä.
Eivät pakosti aikuisenakaan tajua ette imaapallo pyöri heidän napansa ympärillä!!! Tiedän minä yleistin mutta pääosin näin on.

 

Kyllähän sitä jaksaa vaikka kuinka monen lapsen kanssa jos on vaan kotiäitinä. Mutta auta armias kun pitää mennä töihin ja sitten joutuukin olemaan 8h töissä, viemään nuorimpia luultavasti päiväkotiin ja illalla on hoidettavana koti ja mukulat. HUH: Luojan kiitos on vain kaksi lasta.

Yleensä on mieskin jakamassa sitä arkea
Vai oletko kotiorjaksi palkattu?

 

Olet materialisti!!

Tottakai kannattaa miettiä asioita...lapset kasvaa ja kuluttaa koko ajan enemmän. Leikki-iässä ei niinkään, mutta koululaiset. Vaatteet, kengät, ruoka, harrastukset, harrastusvälineet (sukset, luistimet jne..). Mä olen halunnut enemmän kuin yhden lapsen, mutta kyllä nää menot välillä hirvittää