Moniko (lapsi) jää hoitamatta kun

[Occamin partaveitsi]

... äiti pelkää leimaantumasta mielisairaaksi? Moniko mielisairas jää hoitamatta, kun diagnoosina on kuitenkin "se johtuu mielisairadestasi"? Moniko lihava jää hoitamatta, kun diagnoosina on kuitenkin "se johtuu lihavuudestasi"? Moniko muu sairaus jää hoitamatta, kun narsistiset sairaanhoitoprosessit eivät toimi?

Arvauksia 0-100%

 

[-tibis]

Jaa-a. Mut niin se vähän menee että "se ei pelaa joka pelkää".

Luonnonvalintaa vissiin.

 

[Occamin partaveitsi]

Jaa-a. Mut niin se vähän menee että "se ei pelaa joka pelkää".

Luonnonvalintaa vissiin.

Tai herran pelkoa, tai uskotaan, että sairaanhoitomme olisi muka jollain tapaa hyvää, vaikka todellisuudessa se on kaikkien mittareiden mukaan täyttä kuraa.

 

[-tibis]

Tai herran pelkoa, tai uskotaan, että sairaanhoitomme olisi muka jollain tapaa hyvää, vaikka todellisuudessa se on kaikkien mittareiden mukaan täyttä kuraa.

Mä en ainakaan herraa pelkää ja vien lapseni lääkäriin kun sen tarve on. Terveydenhoitokin on osoittautunut ihan hyväksi -kunhan hoitoon ensiksi pääsee.

Tosin mä en näe mielisairauksia mörkönä niinko ilmeisesti sinä. Ei mulla edes ole pelättävää.

 

[Occamin partaveitsi]

Mä en ainakaan herraa pelkää ja vien lapseni lääkäriin kun sen tarve on. Terveydenhoitokin on osoittautunut ihan hyväksi -kunhan hoitoon ensiksi pääsee.

Tosin mä en näe mielisairauksia mörkönä niinko ilmeisesti sinä. Ei mulla edes ole pelättävää.

Minä en näe mitään mörkönä, referoin vain tämänkin palstan ihmisiä: pelätään mennä lääkäriin, koska leimautuu! Tai sitten viittaan tutkimuksiin, joiden mukaan esimerkiksi skitsojen somaattisia ongelmia ei hoideta, koska laitetaan kaikki skitsouden piikkiin tai tämä uusin Mustajoen kirjoitus (jota muut ei tajunneet) kertoo siitä, miten sairaanhoidossa täysin lihavuudesta riippumattomat sairaudet ja oireet niputetaan lihavuuden piikkiin.

 

[vierailija]

Kysyit useampaa asiaa, joten jätän ensimmäisen kysymyksesi kokonaan pois ja keskityn siitä seuraaviin.

Omien sairauksieni myötä olen todennut sen, että oma-aloitteisuus ja aktiivisuus yhteistyössä minua hoitavien terveydenhoitoalan ammattilaisten kanssa on ensiarvoisen tärkeää. En siis ole kokenut vastaavaa kohtelua kuin nyt kysymyksistäsi saa käsityksen.

Tervehtymiseni edellytyksenä on ollut siis asenteeni ja joka myös vaikuttaa minun tulkintaani saamistani hoidoista. Minulle ei siis ole kertaakaan vakuutettu/uskoteltu, etteikö vaivojani voitaisi hoitaa olipa diagnoosini mikä tahansa.

Tiedän toki, että yleinen asenne on paeta vastuutaan parantumisestaan tai tilanteen hallinnasta. Hyvin yksinkertainen esimerkki refluksioireet. Se on pitkälle ruokavaliosta, stressin hallinnasta ja elintavoista kiinni. Myös perintötekijöillä on vaikutuksensa. 99% valittaa oireista nauttien oireita hoitavia lääkkeitä suostumatta paneutumaan merkittäviin syihin (elintapoihin) parantuakseen vaivasta. Ja viime kädessä syy haetaan hoitotoimista, jos ne eivät tehoa. Hoitohenkilökuntakaan ei voi kuin levitellä käsiään, jos potilas ei itse ole halukas miettimään hyvinvointiaan heitä enempää.

 

[HippuTAR]

Varmaan aika moni. Ainakin monella äidillä tuntuu olevan pelko että jo pienten mielenterveyden ongelmien takia lapset otetaan huostaan. Näinhän ei siis ole.
Ja kyllä monesti tuntuu että lääkärit on halukkaita niputtamaan kaikki oireet jonkun aikaisemmin todetun vian/sairauden syyksi.

Mä tosin vien tenavat lääkäriin jos siltä tuntuu mutta toisinaan lääkärit katsoo karsaasti. Esim. nyt on ton 13v:n kans kuukausi hypätty lääkäris (eli 3 kertaa käyty) ku sillä on omituiset oireet. Just lähti isänsä kans sairaalaan päivystyslähetteellä (joka siis saatiin eilen), toivottavasti ny jo jotain selviäis. Ja vähän tuntuu et ne lekurit kattoo kieroon.. Mutta jos ny sairaalas osuis olemaan hyvä lääkäri. Eikä se lekuri joka käski mennä niskahierontaan kun poika kärsi korkean aivopaineen aiheuttamasta päänsärystä...

No niin, mutta siis aika moni jää hoitamatta/hoito viivästyy työhönsä kyllästyneitten tai osaamattomien lääkärien takia myös.

 

[Mörköäiti]

Varmaan aika moni. Ainakin monella äidillä tuntuu olevan pelko että jo pienten mielenterveyden ongelmien takia lapset otetaan huostaan. Näinhän ei siis ole.

Ei tietysti ole, mutta on täysin ymmärrettävää, että ihmiset eivät halua kokeilla ja ottaa riskiä. Kaikki ovat kuitenkin lukeneet myös sellaisia tarinoita, joissa ylilyöntejä ja vääriä huostaanottopäätöksiä on tehty.

 

[vierailija]

ahaa olet siis viimeaikoina käynyt lääkärissä inttämässä ja tietämässä paremmin. Nyt olet aloittanut taistelun suomalaista terveydenhoitoa vastaan, kun lääkäri ei allekirjoittanut väitteitäsi joita potilaana esitit. Mitä jos vaan olet lihava?

 

[vierailija]

Tai herran pelkoa, tai uskotaan, että sairaanhoitomme olisi muka jollain tapaa hyvää, vaikka todellisuudessa se on kaikkien mittareiden mukaan täyttä kuraa.

Täysin samaa mieltä.

 

[Mikku-Pirtsu]

Siis ymmärsinkö nyt oikein, että vanhemmat jättäisivät hakematta apua terveydenhuollosta lapsen ongelmiin koska pelkäisivät tulevansa epäillyksi mielenterveysongelmista?? Tai että lapsi otettaisi huostaan koska vanhempi hakee apua ongelmiin, omiin tai lapsen? Ei kai nyt sentään?

 

[Occamin partaveitsi]

ahaa olet siis viimeaikoina käynyt lääkärissä inttämässä ja tietämässä paremmin. Nyt olet aloittanut taistelun suomalaista terveydenhoitoa vastaan, kun lääkäri ei allekirjoittanut väitteitäsi joita potilaana esitit. Mitä jos vaan olet lihava?

Skitso taas vauhdissa? Minä viittaan tutkimuksiin, en omakohtaisiin kokemuksiini.

 

[Occamin partaveitsi]

Siis ymmärsinkö nyt oikein, että vanhemmat jättäisivät hakematta apua terveydenhuollosta lapsen ongelmiin koska pelkäisivät tulevansa epäillyksi mielenterveysongelmista?? Tai että lapsi otettaisi huostaan koska vanhempi hakee apua ongelmiin, omiin tai lapsen? Ei kai nyt sentään?

Tämä on valitettavaa faktaa. Mikäli joutuu juoksemaan monella lääkärillä, tulee usein vanhemmat leimatuksi mielisairaiksi. Tämä on tämän päivän "hyvää" sairaanhoitoa.

 

[vierailija]

Jos eka lääkäri ei ymmärrä, menen seuraavalle, jne. Niin kauan aina hakee, kunnes yhteisymmärrys löytyy. Sitä varten on vakuutus.

 

[Mikku-Pirtsu]

Tämä on valitettavaa faktaa. Mikäli joutuu juoksemaan monella lääkärillä, tulee usein vanhemmat leimatuksi mielisairaiksi. Tämä on tämän päivän "hyvää" sairaanhoitoa.

Ilmeisesti minulla on sitten käynyt hyvä tuuri kun useamman lapsen vanhempana ja joitakin terveysongelmia vuosien mittaan tutkittu sekä hoidettu niin itsellä kuin lapsilla, julkisella puolella eikä ole koskaan ollut ongelmia sen enempää oman mielenterveyden epäilyssä kuin hoidonkaan suhteen.

 

[Occamin partaveitsi]

Ilmeisesti minulla on sitten käynyt hyvä tuuri kun useamman lapsen vanhempana ja joitakin terveysongelmia vuosien mittaan tutkittu sekä hoidettu niin itsellä kuin lapsilla, julkisella puolella eikä ole koskaan ollut ongelmia sen enempää oman mielenterveyden epäilyssä kuin hoidonkaan suhteen.

Tuskin kyse on erityislapsista, vaan jostain perusjutuista, kuten korvatulehduksista? Tietysti on paljon hyviäkin kokemuksia, mutta mikäli laitat näitä juttuja vähän kasaan, huomaat selvän trendin siinä miten ihmisiä kategorisoidaan täysin väärin ja hoitolinjauksia tehdään väärin. Ei ihme, että tapetaan kolmanneksi eniten hoitovirheisiin.

 

[Jaksia]

Sun kannattaisi aloittaa lääkityksesi, kun levy on nyt selvästi jäänyt jumiin. Alkuun saatoit olla jonkun mielestä fiksu, mutta nykyisin pelkästään rasittava ja jankkaava.

 

[Occamin partaveitsi]

Sun kannattaisi aloittaa lääkityksesi, kun levy on nyt selvästi jäänyt jumiin. Alkuun saatoit olla jonkun mielestä fiksu, mutta nykyisin pelkästään rasittava ja jankkaava.

Heh .. tätä odotinkin ... pilleriuskovaisten toistama lause. Minulla ei ole lääkitystä ja minulle on yksi lysti mitä minusta ajatellaan.

 

[vierailijaps]

Minullakin on varmaan käynyt hyvä tuuri, kun sekä lapseni että itse olen saanut hyvää hoitoa. Toisella lapsella oli vakuutus, joten ollaan asioitu privaattipuolella, toisella taas ei ja hänen kanssaan ollaan käytetty julkista terveydenhoitoa. Itse olen asioinut julkisella puolella. Koskaan ei ole tarvinnut tapella saadakseen hoitoa, vaan pikemmin ehkä toppuutella ettei tutkita "turhaan".

 

[vierailija]

Ei sun tarvitse Occam olla tyytyväinen terveydenhuoltoon Suomessa. Moni on. Itsekin olen saanut apua vaivoihini. Olen myös tullut alidiagnosoiduksi. Mutta ymmmärrän täysin, että potilaan tutkiminen ei ole erehtymätöntä vaan etenee prosessina. Vaikeissa ja harvinaisissa tapauksissa voi viedä pitkään ennenkuin oireiden syy löytyy. Varsinkin jos yleensä asiat paljastavissa tutkimuksissa ei löydy mitään. En silti tämän koettuani ole menttänyt uskoani kaikkiin lääkäreihin ja koululääketieteeseen. On hyvä että tehdään tiedettä ja tutkitaan asioita eteenpäin, kehitetään hoitoja. Mutta järkevä täytyy olla, ottaa asioista itsekin selvää.
En myöskään näe peikkoja kaikkialla. Jos minulla on ollut yksi hyvin harvinainen sairaus niin epäile aivokasvainta kun päätä särkee ja hakeudu vaatimaan mittavia tutkimuksia.

 

[vierailija]

Siis ymmärsinkö nyt oikein, että vanhemmat jättäisivät hakematta apua terveydenhuollosta lapsen ongelmiin koska pelkäisivät tulevansa epäillyksi mielenterveysongelmista?? Tai että lapsi otettaisi huostaan koska vanhempi hakee apua ongelmiin, omiin tai lapsen? Ei kai nyt sentään?

Ja jos joku vanhempi näin toimii, niin olisivatko epäilyt mielenterveyden järkkymisestä edes kaukaa haettuja? Noin tekisi juurikin vanhempi, joka todella on mentaalisesti tosi sairas.

 

[Occamin partaveitsi]

Ei sun tarvitse Occam olla tyytyväinen terveydenhuoltoon Suomessa. Moni on. Itsekin olen saanut apua vaivoihini. Olen myös tullut alidiagnosoiduksi. Mutta ymmmärrän täysin, että potilaan tutkiminen ei ole erehtymätöntä vaan etenee prosessina. Vaikeissa ja harvinaisissa tapauksissa voi viedä pitkään ennenkuin oireiden syy löytyy. Varsinkin jos yleensä asiat paljastavissa tutkimuksissa ei löydy mitään. En silti tämän koettuani ole menttänyt uskoani kaikkiin lääkäreihin ja koululääketieteeseen. On hyvä että tehdään tiedettä ja tutkitaan asioita eteenpäin, kehitetään hoitoja. Mutta järkevä täytyy olla, ottaa asioista itsekin selvää.
En myöskään näe peikkoja kaikkialla. Jos minulla on ollut yksi hyvin harvinainen sairaus niin epäile aivokasvainta kun päätä särkee ja hakeudu vaatimaan mittavia tutkimuksia.

Tämä on terve suhtautuminen. Ongelma on vain siinä, että jos luottaa prosessin toimivuuteen, ilman, että kyseenalaistaa, voi päätyä hautaan matojen ruoaksi. Tätä varten ei tarvitse nähdä peikkoja, vaan tietää ja osata paljon.

 

[Occamin partaveitsi]

Ja jos joku vanhempi näin toimii, niin olisivatko epäilyt mielenterveyden järkkymisestä edes kaukaa haettuja? Noin tekisi juurikin vanhempi, joka todella on mentaalisesti tosi sairas.

Otetaan palstalla ollut esimerkki: lapsella selvä aivovamma aivopaineen nousun vuoksi. Lääkärit eivät usko äitiä, joka juoksuttaa lastaan lääkäriltä toiselle (eikä edelleenkään ota pään magneettia). Äiti leimataan hulluksi ja lapsi ei saa apua. Tämän tyyppisiä esimerkkejä on pilvin pimein. Tarpeeksi usein kun tällä tavoin käy, ei varmasti uskalla mennä lääkäriin.

Tosin, lääkärit tekevät eniten myös itsareita (akateemisista), joka kertoo erittäin hyvin kumpi se hullu on

 

[vierailija]

Sun kannattaisi aloittaa lääkityksesi, kun levy on nyt selvästi jäänyt jumiin. Alkuun saatoit olla jonkun mielestä fiksu, mutta nykyisin pelkästään rasittava ja jankkaava.

Joo mä oikeesti joskus jopa itse katsoin ihan fiksuksi occamin asiaa.. Ihan kuin siel ois nykyään ihan eri ihminen kirjoittamassa..

Ettei ois occamilla käynyt jokin homma yli ja kuumentunut aivot hieman?

 

[Occamin partaveitsi]

Joo mä oikeesti joskus jopa itse katsoin ihan fiksuksi occamin asiaa.. Ihan kuin siel ois nykyään ihan eri ihminen kirjoittamassa..

Ettei ois occamilla käynyt jokin homma yli ja kuumentunut aivot hieman?

Miksi minun olisi sinua pitänyt miellyttää tai miksi minun pitäisi olla viisas?