Meillä neljä ja viides tulossa. Vanhin 7v. Ja miksi? Siksi kun me kumpikin niin tykätään lapsista ja niiden kautta saa elämään PALJON sisältöä.
Jos meillä olisi jäänyt lapset ensimmäiseen, kokisin että vauva-aika on kauheaa. Kaikki uutta ja opettelua ja ehkä siksi myös itkuisuutta ja valvomista yms. Kauhea stressi ja huoli, osaanko tehdä kaikki oikein, meneekö kaikki niinkuin opetetaan ja kirjoissa ja neuvola lappusissa lukee jne. Itse koen että kolmannen kohdalla opin ottamaan elämän ja lastenhoidon oikealla tavalla. Rennosti mutta kuitenkin huolehtien. Kolmas ja neljäs ovat vähiten "hidastaneet" ja vaikuttaneet meidän perhe-elämään, ainakaan negatiivisesti. Positiivisesti kyllä. Ja siksi vielä viideskin tulossa...
Miten me jaksetaan? Hyvä, ihana ja tasapainoinen ja tasa-arvoinen parisuhde. Se on kaiken pohja. se on NIIIIN totta että vanhempien parisuhde on lasten koti. Jokainen on varmaan huomannut että jos on huono päivä puolison kanssa, ei jaksa niin hyvin lastenkaan kanssa. Molemmat kantaa vastuun perheestä, molemmilla on omaa vapaa-aikaa kerran viikossa ainakin. Ja yhteiset viikonloppulomat vähintään kerran vuodessa puolison kanssa. Silloin palkataan joku tuttu nuori hoitamaan, joskus aiemmin oli isovanhemmat.
Päivät on suunnilleen samanlaisia, se helpottaa huomattavasti elämää kun on hyvä rytmi elämässä. Ja eskari ja kerhot tuo mukavaa vaihtelua ja piristystä lapsille, ja puistossa näkee itse aikuisia. Touhua riittää ja se on mukavaa, ei ainakaan käy aika pitkäksi kotiäitinäkään.
Välillä olen käynyt töissä täysiaikaisena, välillä keikannut.
Lapset tuo rakkautta elämään ja heistä oppii itsekin yllättävän paljon!