J
Joku
Vieras
Nyt tuli mitta täyteen.
Ukko on kohdellu mua käsittämättömän huonosti jo siitä alkaen kun olin raskaana. Äijä ei ole väkivaltainen, mutta itsekäs, keskenkasvuinen ja epäluotettava. Tilanne on pahentunut koko ajan ja kestänyt nyt kaksi vuotta. Ukko ei ole koskaan kotona, tulee ja menee miten huvittaa...yleensä menee...Ei vaivaudu ilmoittamaan missä kulkee, ei vastaa puhelimeen jos soitan. Jos vastaa niin vaan tiuskii.
Juuri nyt oli 24 tuntia teillä tietymättömillä, tuli aamukahdeksalta kotiin, söi ja lähti taas muka äitienpäivälahjaa ostamaan. Joopajoo ja hahhah. Saa nähdä montako tuntia menee. Nyt on kulunut jo yli kolme.
Mies ei ota mitään vastuuta yhteisestä kodistamme ja lapsestamme. Jos vie lapsen kerran viikossa hoitoon, niin on mielestään vapaa koko loppuviikon lastenhoidosta.
Joskus harvoin kotona ollessaan mies on kuin #&%?$!* ammuttu karhu, mököttää ja ottaa nokkiinsa joka sanastani. Ei tee muuta kuin kiroilee, makaa sohvalla ja töllöttää televisiota. Ärtyy lapselle pienimmistäkin asioista ja puhuu minulle ja lapselle todella epäystävällisesti.
Ja minä olen meidän perheessä se pahis, jos joskus erehdyn kysymään äijältä missä hän viilettää ja ehdotan, että voisi joskus kotonakin olla. Olen muka v.mäinen kyylä ja hänellä on muka oikeus tehdä mitä huvittaa. Koko ajan pitää varoa mitä sanoo ja tekee ettei äijä vaan taas loukkaannu jostain.
Lienee sanomattakin selvää että kotonamme on todella kireä tilanne. Lapsikikin kärsii, sillä aina miehen läsnäollessa menetän hermoni lapsenkin kanssa. Kahdestaan lapsen kanssa ollessani meillä menee ihan hyvin. En ymmärrä miksi edes kaipaan ukkoa sotkemaan meidän elämämme... kai kaipaan sitä mitä mies ennen oli.
Nyt saa riittää, en enää yhtään sure ja masennu tuon idiootin takia. En halua olla tällainen hirviö, joksi yhdessä asuminen tämän ukon kanssa minut tekee.
Tekisi mieli tappaa koko äijä, mutta ehkä riittää, että lapsen kanssa muutamme pois. Kunpa vaan pysyisin vahvana ja voisin jättää tuon ukon...pelkään vaan liikaa yksinjäämistä, en edes tiedä miksi sillä olen nytkin käytännössä yksinhuoltaja.
Kuolisi koko mies.
Ukko on kohdellu mua käsittämättömän huonosti jo siitä alkaen kun olin raskaana. Äijä ei ole väkivaltainen, mutta itsekäs, keskenkasvuinen ja epäluotettava. Tilanne on pahentunut koko ajan ja kestänyt nyt kaksi vuotta. Ukko ei ole koskaan kotona, tulee ja menee miten huvittaa...yleensä menee...Ei vaivaudu ilmoittamaan missä kulkee, ei vastaa puhelimeen jos soitan. Jos vastaa niin vaan tiuskii.
Juuri nyt oli 24 tuntia teillä tietymättömillä, tuli aamukahdeksalta kotiin, söi ja lähti taas muka äitienpäivälahjaa ostamaan. Joopajoo ja hahhah. Saa nähdä montako tuntia menee. Nyt on kulunut jo yli kolme.
Mies ei ota mitään vastuuta yhteisestä kodistamme ja lapsestamme. Jos vie lapsen kerran viikossa hoitoon, niin on mielestään vapaa koko loppuviikon lastenhoidosta.
Joskus harvoin kotona ollessaan mies on kuin #&%?$!* ammuttu karhu, mököttää ja ottaa nokkiinsa joka sanastani. Ei tee muuta kuin kiroilee, makaa sohvalla ja töllöttää televisiota. Ärtyy lapselle pienimmistäkin asioista ja puhuu minulle ja lapselle todella epäystävällisesti.
Ja minä olen meidän perheessä se pahis, jos joskus erehdyn kysymään äijältä missä hän viilettää ja ehdotan, että voisi joskus kotonakin olla. Olen muka v.mäinen kyylä ja hänellä on muka oikeus tehdä mitä huvittaa. Koko ajan pitää varoa mitä sanoo ja tekee ettei äijä vaan taas loukkaannu jostain.
Lienee sanomattakin selvää että kotonamme on todella kireä tilanne. Lapsikikin kärsii, sillä aina miehen läsnäollessa menetän hermoni lapsenkin kanssa. Kahdestaan lapsen kanssa ollessani meillä menee ihan hyvin. En ymmärrä miksi edes kaipaan ukkoa sotkemaan meidän elämämme... kai kaipaan sitä mitä mies ennen oli.
Nyt saa riittää, en enää yhtään sure ja masennu tuon idiootin takia. En halua olla tällainen hirviö, joksi yhdessä asuminen tämän ukon kanssa minut tekee.
Tekisi mieli tappaa koko äijä, mutta ehkä riittää, että lapsen kanssa muutamme pois. Kunpa vaan pysyisin vahvana ja voisin jättää tuon ukon...pelkään vaan liikaa yksinjäämistä, en edes tiedä miksi sillä olen nytkin käytännössä yksinhuoltaja.
Kuolisi koko mies.