Mitkä olivat ensimmäiset sanat kun näit juuri synnyttämäsi vauvan?

Mulla oli : "Onpa se ruma" johon mies vastasi "Ainakin oikean värinen".

Siis ihan huumorilla, kaunis, söpö ja ihana lapsihan hän oli silloin, ja on edelleen.)

 

haluan suihkuun,

 

Oli varmaan että " Moi"

 

Minäkin sanoin esikoisestani noin. Siksiköhän hän kuoli kätkytkuolemaan kolmikuisena?

 

Esikoinen: mä tiesin että tyttö olisi!
Kuopus: ai sä olitkin sitten poika...

 

Esikoisesta tokaisin vissiin että hyvä kun tuli ulos Ja tästä toisesta ihmeissäni hihkaisten "TYTTÖ" Olin siis odottanut poikaa

 

joka kerta sitä on vain hymyilty miehen kanssa tyhmän näköisinä, halailtu toisia ja sopertanut "voi pikkunen, mihin sää oot joutunut, ei oo mitään hätää" on siinä kyllä kätilöillä varmaan aika monta yhtä "järkevää" sananvaihtoa nähtynä

 

"no terve"

 

Kai mä eka hoin että ihanaa se on siinä nyt... Ennen ku aloin hokeen miehelle että sillä on mun nenä

 

"ota se pois se tippuu siitä" Tehtiin sektio ja vauva nostettiin mun rinnalle siinä leikkaussalissa. Ja oli kädet puudutuksesta löysät

 

àlà itke kulta

 

Tokasta tiuskasin miehelle ekana että perkele sä olit oikeessa!!!! oli sanonu koko ajan että tyttö tulee ja mä en halunnu sen olevan oikeessa

 

"onko sillä jokin hätänä?" Kun ei itkenyt heti...

 

En minä muista :ashamed: Kuopuksesta varmaan vain hoin että voi miten pieni se on, esikoisesta en varmaan sanonut mitään kun olin niin puhki.

 

APUA, miksi se ei itke, miksi se ei itke, onko joku vialla???

Kätilöt herätteli vauvaa kauempana tovin aika rankan näköisesti. Se oli vaan niin pökkyrässä, nyt jo 4 vee =)

 

Esikoinen "IIIhana! olipas tää helppoa, tätä voisin tehdä työkseni" =)

Keskimmäinen: "Onko se elossa? Kaunein näkemäni vauva" (joutui suoraan happikaappiin) (niin ja ennenkuin näin pojan, kysyin heti onko down-lapsi, kun olin siitä unta nähnyt :ashamed: )

Kuopus: en sanonut mitään, mutta ajattelin että onpas ruma :ashamed: ja todella kaunis tyttö on :heart:

 

Ottakaa se pois. =( Olin niin väsynyt synnytyksestä ja heti laittoivat rinnan päälle pojan. Ensimmäiset sanat siis oli "ottakaa se pois". Mies lähti siitä kätilön kanssa pojan pesemään ja istukan tulon jälkeen itsekkin jaksoin jo pojan syliini ottaa. Olihan se kyllä siinä vaiheessa jo todella ihana tunne. =)

 

"no olit sinä poika niinku kaikki veikkas", esikoiselle

 

huusin että "se on poika"

 

Itkin ja hyperventiloin ja sopersin, että Miten se on noin kaunis, voi miten ihana.. Se on meidän. :heart:

 

Apua, en mä vaan muista, yhdestäkään. :ashamed:
Varmaankin jotain huokailuja, voooiihhhh, ja moi rakas, tai vastaavaa.. =)

 

Kummankin kohdalla taisin sanoa lapsen etunimet ekaksi.

 

Ekasta hoin ja itkin ja nauroin yhtäaikaa sekopäisenä kamalan ponnistuksen jälkeen: poika, poika, poika. Tokasta en oikeastaan muista, syntyi hätäsektiolla ja sain osastolla nähdäkseni vasta iltäpäivällä ja itse vielä ihan pökkerössä.

 

" Onks se normaalin näkönen? " :ashamed:

 

"No hei pikku-ukko!"

Suurin piirtein samoilla sanoilla varmaan jokaisesta kolmesta.