Minusta listanne ovat hieman outoja. Luonto on ihan iholla Helsingissäkin; ei se ole asfaltilla päällystetty kivikaupunki, vaan vehreä merenrantakaupunki. Materialismi taas on henkilökohtainen ominaisuus. Kunnallisvaaliehdokkaistakin Helsingissä tunsin näissäkin vaaleissa useamman kymmenen ihan naamakkain tavanneena. Apuja on Helsingissäkin naapureiden kesken tarjottu; naapurin pienin sai kuumekouristuksen ja mie sitte valvoin heidän muita nukkumaanjääviä lapsiaan, koska toinen vanhemmista työmatkalla. Ei ole pelottanut liikkua Helsingissä ja lapsilla oli enemmän vapautta/itsenäisyyttä, koska oli laajempi reviiri liikkua omillaan. Leikkipuistoja joka puolella ja muutenkaan ei ole liikennettä tarvinnut pelätä.
Samalla lailla lähin pk - lähin koulu -jatkumo toimii joka paikkakunnalla. Ei vain ole ehdotonta pakkoa laittaa lähimpään Helsingissä, koska vaihtoehtoja on.
Mie itse asiassa jo pari vuotta kiukuttelin, että Helsinki liian pieni, kun keskustaan ei pääse näkemättä jotain tuttua jossain.
Hyviä puolia Pohjois-Karjalassa:
Myönnän, että kämppä on kivempi kuin mihin olisi Helsingissä varaa. Lapset tuntuvat viihtyvän. Ravintolatarjonnasta olen ollut positiivisen yllättynyt ja kaikki kaupat löytyvät keskusta. Kirjastossa oli dekkarisarjasta laajempi otanta kuin Helsingissä. Kuntosali on ulkoisilta puitteiltaan prameampi ja välineet siellä uudempia kuin Helsingissä. Monet palvelut halvempia kustannuksiltaan. Kesällä kaupunki todella kaunis. Yliopisto löytyy, joten potentiaalisia kahvikavereita ehkä löytynee?