Kahvi. Mistään muusta ei tullut mitään yökötyksiä. Kahvinjuonnin jouduin lopettamaan melkein koko raskauden ajaksi. Sairaalassa taisin juoda sit synnytystä seuraavana päivänä kahvia.
Kakka. Toisaalta, muistan päinvastaisesta sen kun kaupassa ihmetelleeni ihanaa tuoksua, seurasin sitä minne se johti! Ylimaallisen ihana tuoksu tuli laarista missä oli säilöttyjä punajuuria Hajut oli hankalia mutta mä kärsin myös paljon väreistä. Keltakuvioisten verhojen vilkaisukin sai yökkimään. Ja keväänvihreä nurmi. Yms. Oli aika hankalaa aikaa.
Esikoista odottaessani yökötti töissä kaikki hajut, olen lähihoitaja. En voinut edes pissavaippaa vaihtaa etten olisi yökännyt.
Toista odottaessa yökötti juurikin nuo purkkiruoat, varsinkin se kinkkuhässäkkä. Hyi helkatti Kun vauva syntyi niin ei enää etonut
Kahvi ja basilika...olin kaupan kassalla töissä ja ihmiset osti niitä ällöttäviä basilikapuskia......irtosuolakurkut....
Nyt kyllä tykkään, ja kasvatan
Valkosipuli! Hyih :X se, kun mies kysyi aina, että laitetaanko valkosipulia ruokaan, ja kun kuvittelin sen miltä se maistui. En pystynyt aikoihin edes raskauden jälkeen syömään valkosipulia. Pastan koostumus oksetti, kananmuna (ihan sama miten valmisti) haisi ihan järkyttävälle!
Lihapiirakka ja työpaikan kahvihuone oli pahimmat! Töissä oli remppa käynnissä ja se kahvihuone haisi sen rempan ajan kamalalle..Aina meinas nousta ylös :/
Valkopippuri , meni suurinpiirtein 6 vuotta esikoisen syntymän jälkeen että pystyin sitä laittamaan ruokaan . Syödä pystyin jos joku muu annosteli sen ruokaan.
Kahvi oli kauheaa mutta meni ohi muutamassa kuukaudessa.
Appelsiinijugurttia himoitsin koko raskauden ajan , nyt en söisi .
Kala. Raakana ja graavina ym. varsinaisesti kypsentämättömänä. Muuten en juurikaan voinut pahoin. Ja laivalla ei pysynyt mennä lähellekään Puffet-ravintolaa. Se suorastaan löyhkäsi! Kotona pystyin syömään paistettua tai keitettyä kalaa, kunhan joku muu sen valmisti.