V
"vieras"
Vieras
Mielipiteitä aiheesta! Mikä merkitys elämäntavoilla on masennuksen hoidossa ja miten itse pidät huolta psyykkisestä hyvinvoinnistasi?
R
Rollolainen
Vieras
turha stressaaminen pois, mitä sitten vaikka talo olis kuin pommin jäljiltä. Ei alkoholia. Ulkoilu rentouttaa, vaiak vain pelkkä kävely, riiitävä yöuni, vähintään 7 tuntia
V
"vieras"
Vieras
Päivittäinen liikunta ja hyvä unihygienia ovat oleellisempia kuin muut tyypilliset elintapaniksi yhteensä.
V
"vieras"
Vieras
Ihan totta. Edes pienikin liikunta auttaa ja riittävä uni. Alkoholi ei tosiaan auta asiaa!
Edellämainittujen lisäksi sellainen aktiivinen elämä. Että tekee ja touhuaa, tapaa ihmisiä ja tekee asioita joista nauttii. Lähtee liikenteeseen vaikka vähän väkisinkin välillä.
Ei stressaa liikoja ja sallii itselleen ne parit kivat jutut jotka rentouttaa. Allekirjoittaneella hyvä tee <3 Sopivasti liikuntaa, hyvää ruokaa.
V
"vieras"
Vieras
V
"vieras"
Vieras
Mulla on ollut masennusta lapsesta asti ja yhdessä vaiheessa nuorena aikuisena se pääsi niin pahaksi että jouduin hakemaan apua, sain lääkityksen ja keskusteluapua ja lääkitys auttoi aika nopeasti. Vieläkin mulle tulee masennuskausia, ja selviän niistä sillä että pakotan itseni vaikka väkisin pitämään tietyistä rutiineista kiinni (kotityöt, nukkumaan meno ajoissa, itsestä huolehtiminen niin että laitan hiukset siististi ym. vaikkei huvittaisi), lisään liikuntaa. Se että saa jotain aikaiseksi väsymyksestä huolimatta, piristää, ja esimerkiksi kaaoksen valtaama kämppä ja epäsiisti peilikuva masentaa entisestään...
M
"mie"
Vieras
Liikunta, riittävä uni, terveellinen ruoka. Nää helppo ja sittenkin niin vaikea kolminaisuus.
Pois sulkisin alkoholin ja jopa netin - yleensä esim täällä ei tule hyvä mieli vaan surullinen/kiukkuinen
Pois sulkisin alkoholin ja jopa netin - yleensä esim täällä ei tule hyvä mieli vaan surullinen/kiukkuinen
Säännöllinen päivärytmi ruokailuine, ulkoiluine ja nukkumisine on tärkeimmät. Joku mainitsikin jo alkoholin käytön lopettaminen, jos sitä tulee viikoittain nautittua. Varmasti myös hyvine mukavien ihmisten tapaaminen ja mahdollisesti myös kuirmittavien ihmisten karsiminen ainakin siksi, kunnes masennus on taltutettu. Tärkeimpänä vielä positiivinen elämänasenne auttaa ettei masennus pääse edes tulemaan, mutta jos se on jo päällä, niin ehkä kannattaa vain keskittyä stressaavien asioiden karsimiseen.
V
"vieras"
Vieras
Positiivinen elämänasenne on tärkein. Vähäinen alkoholin käyttö, sosiaaliset kontaktit ja säännöllinen elämä.
A
"aapee"
Vieras
[QUOTE="vieras";28787623]Mulla on ollut masennusta lapsesta asti ja yhdessä vaiheessa nuorena aikuisena se pääsi niin pahaksi että jouduin hakemaan apua, sain lääkityksen ja keskusteluapua ja lääkitys auttoi aika nopeasti. Vieläkin mulle tulee masennuskausia, ja selviän niistä sillä että pakotan itseni vaikka väkisin pitämään tietyistä rutiineista kiinni (kotityöt, nukkumaan meno ajoissa, itsestä huolehtiminen niin että laitan hiukset siististi ym. vaikkei huvittaisi), lisään liikuntaa. Se että saa jotain aikaiseksi väsymyksestä huolimatta, piristää, ja esimerkiksi kaaoksen valtaama kämppä ja epäsiisti peilikuva masentaa entisestään...[/QUOTE]
Lääkkeet auttaa. Se on onni että masennuksen hoidosta tiedetään niin paljon ja osataan ihmistä auttaa. Ja en vois olla enempää samaa mieltä tuosta tekemisestä ja asioiden hoitamisesta!! Se piristää aina ja jos taas kämppä on kuin kaatopaikka ja ei pidä itsestään huolta niin masennus pahenee satavarmasti. Positiivinen suhtautuminen itseen ja muihin auttaa
Lääkkeet auttaa. Se on onni että masennuksen hoidosta tiedetään niin paljon ja osataan ihmistä auttaa. Ja en vois olla enempää samaa mieltä tuosta tekemisestä ja asioiden hoitamisesta!! Se piristää aina ja jos taas kämppä on kuin kaatopaikka ja ei pidä itsestään huolta niin masennus pahenee satavarmasti. Positiivinen suhtautuminen itseen ja muihin auttaa
V
vieras #8
Vieras
Tätä mä en valitettavasti voi allekirjoittaa ollenkaan. Pidän itseäni optimistina ja mua kuvaillaan yleensä iloiseksi, positiiviseksi jne. vaikka olen "aina" ollut enemmän tai vähemmän masentunut. Mulla on myös aivan ihania pirteitä, elämäniloisia ystäviä, joilla on ollut jopa vaikeaa masennusta. Hauskaa tässä on se, että joskus olen ystäväni kanssa syönyt samaan aikaan lääkkeitä, kun molemmilla oli niin vaikeaa, mutta silti piristettiin aina toisiamme
Masennus ei ole asennekysymys, se on sairaus. Itsesäälissä vellominen tietysti pahentaa masennusta, ja jossain määrin asenteella voi ehkä helpottaa selviämistä, mutta siitä huolimatta masennus voi iskeä, enkä koe että masennuksen kourissa omasta asenteesta olisi juurikaan ollut apua, vaikka suhtaudun elämään ja itseeni ihan positiivisesti. Vähän sama kuin koittaisi hymyilemällä parantaa oksennustaudin, kyllä se yrjö sieltä joka tapauksessa tulee
S
"Sari"
Vieras
Sosiaalinen elämä on myös yksi tärkeä tekijä. Oli se sitten ompelukerho, jääkiekko tai kuoroharrastus.
