Mitkä asiat askarruttivat kun haaveilit toisesta lapsesta?

[?? ?? ??]

Ja koetko Olevasi parempi äiti yhdelle vai useammalle lapselle? Perustele

 

["minä vaan"]

Eipä askarruttanut mikään. Enkä liioin haaveillut toisesta. Esikoinen oli 5kk, kun toinen sai alkunsa ja oli suunniteltu jo ennen esikoisen syntymää.

Vasta kuukautta ennen kakkosen syntymää mietin, että alkaa vauvarumba uudestaan. Esikoinen oli juuri oppinut kävelemään ja hänen kanssaan pystyi touhuilemaan kaikenlaista.

En osaa perustella olisinko parempi äiti yhdelle vai kahdelle. On vain vuoden kokemus yhden lapsen äiti olosta, niin vaikea sanoa millaista olisi äitiys vaikka yhden viisivuotiaan kanssa. Varmaan rauhallisempaa kuin 3 ja 4 vuotiaiden kanssa.

 

[Tuotanoin]

Askarrutti ennen kaikkea se, pystynkö tulevaisuudessa antamaan esikoiselle niin paljon huomiota kuin haluaisin antaa.

Tällä hetkellä (toinen tulossa, rv 22) ajattelen, että jos ehkä äitinä olenkin tulevaisuudessa "huonompi" (lue: riittämättömämpi), lapseni saa sisaruksen, joka tuplaa naurun ja itkun määrän kodissa, ja toivottavasti on hänen elämässään síttenkin, kun minun arkkuni on kannettu syrjään.

 

[lucifer]

eniten mietitytti se että riittääkö rakkautta kahdelle, ensimmäistä raksti niin että sydämeen sattui. sitä mietti että miten siihen sopii vielä toinen saman arvoinen.

 

["vieras"]

Raskaushormonihuuruissa itkeskelin, että esikoinen ei saa enää niin paljoa huomiota ja etten voi koskaan rakastaa toista lasta niin kuin esikoista rakastan. No tiedoksi, esikoinen sai aivan yhtä paljon huomiota, sillä eihän vauva ensimmäisinä kuukausina edes paljon muuta tarvitse kun lähellä oloa (eli ihan hyvin voi eiskoisen kanssa jutella, lukea satuja, jne. Ja tosiaankin se rakkauden määrä todellakin kasvaa ja sitä riittää ihan ihmeellisesti. Ainoa mikä on muuttunut, on se että yhden lapsen äitinä olisin varmaan tappanut itseni, mikäli lapseni olisi kuollut. Nyt en voi enää niin tehdä, sillä myös jäljelle jäänyt lapsi tarvitsee äidin. Joo, outoja mietteitä, mutta lähipiirissä on raskaita menetyksiä.

 

[?? ?? ??]

Entä mies? muuttuiko hänen kohdallaan joku parempaan/huonompaan suuntaan?
Oliko mitään mitä pelkäsit ja olit oikeassa sen suhteen?

 

[Mummeliisa]

Olen ehdottomasti parempi äiti suurperheelle kuin olisin vain yhdelle lapselle.
Yhden (kahden tai kolmen) olisin luultavasti sortunut "syömään" - en olisi päästänyt yökyläilemään pienenä, omille reissuille isompana jne vaan katkonut siipensä.
Huomaan myös jaksavani paremmin touhuta monen lapsen kuin yhden lapsen kanssa - järjestän enemmän kivoja yhteisiä hetkiä.

 

[Piparnakkeli]

Ainoa mikä mietitytti missä vaiheessa opintoja raskautuminen olisi hyvä juttu. Halusin kuitenkin olla alta 25 saadessani toisen lapsen. No eipä tuota paljoa päässyt miettimään kun plussa rtestissä ja kouluun hyväksymisilmoitus tuli samaan aikaan


Koen että olen parempi äiti kahdelle. Minulla on kaksi erilaista lasta, jotka vaativat minulta monipuolisempaa suhtautumista ja sopeutumista asioihin ja koen tämän kehittävänä seikkana. Veikkaisin että suhteeni lapsiini on "terveempi" kun huomiota on jaettava eikä kaikki mene 100%sti vain yhdelle. Heille tulee luonnostaan tilanteita että on esim. maltettava odottaa vuoroaan.

 

["Hanna"]

eniten mietitytti se että riittääkö rakkautta kahdelle, ensimmäistä raksti niin että sydämeen sattui. sitä mietti että miten siihen sopii vielä toinen saman arvoinen.

Tämä minuakin askarrutti, mutta onneksi huoli osoittautui täysin turhaksi.

Tilanne oli kyllä paha vauva-aikana esikoisen kannalta, kun jouduin sysimään häntä monesti pois sylistäni, kun vauva alkoi huutamaan ja kaipasi hoitotoimenpiteitä. Vauva siis valtasi sylini. Säääliksi kävi pientä 2 vuotiasta isosiskoa välillä.

Nyt kun lapset ovat isoja, ei tällaista ongelmaa ole. Olen pyrkinyt pitämään kiinni siitä, ettei pienempi saa kaikkea periksi huutamalla ja yrittänyt kohdella lapsia tasapuolisesti, tietenkin ikätasoisesti.