Ydinperheet; onko äiti tärkeämpi/parempi huoltaja?

[Vaimo-Rakas]

Toisesta ketjusta mieleen tuli:

Äiti, koetko että "äiti on aina äiti", pikkuisen isää tärkeämpi ja parempi huoltaja lapselle? Isä sitten hyvänä kakkosena?

 

[HoitoonVaan]

En koe. En tosiaankaan.

 

[lucifer]

Meillä lapsilla on ainakin kaksi tasavertaista huoltajaa.

 

["ulla"]

koen että ollaan molemmat tasan yhtä tärkeitä lapselle.

 

[Näillämennään]

Oiskin isi edes hyvä kakkonen...Lapsia hoitaa vaan pakon edessä.

 

[Ei minusta]

Ei se ihan noin mene, vaikka äidillä fysiologisesti "erityisasema" onkin, koska kantaa lasta ensin sisällään raskauden ajan, synnyttää ja mahdollisesti myös imettää. Äiti ja isä on lapselle ihan yhtä tärkeitä. En silti sanoisi, että äiti ja isä olisivat tasavertaisia, koska heidän roolinsa on kuitenkin erilaisia. Vähän kuin vertaisi mansikkaa ja mustikkaa, ei niistä voi sanoa kumpi on parempi, vaan ne ovat vain erilaisia ja toiselle toinen ja toiselle toinen on tärkeämpi. Samoin ydinperheessäkin jompi kumpi on yleensä lapselle vähän tärkeämpi eri tilanteissa ja ikävaiheissa ja riippuen tietysti luonteista ja perheen käytännöistäkin...

 

[demdem]

Hmm, varmaankin. Aika karua sanoa näin mutta näin se on. Ainakin vielä nyt (muksu 11kk). Myöhemmin varmaankin tasavertaistumme

 

[{]

Se, miten ihmiset ajattelevan tilanteen olevan, ei aina vastaa todellisuutta.

 

[jepsss]

kyllä se meillä on noin, minä oon pääasiassa lapsen hoitanu 2,5v ikään mennessä. tottakai isä on todella tärkeä ja rakas mutta äiti on se ykkönen, äitin perään ollaan paljon enemmän. varmaan sitten kun lapset on isompia niin alkaa vanhempien roolit tasoittumaan tai silleen.

 

[Vaimo-Rakas]

Omasta puolestani sanon etten voi nimetä yhtään asiaa miten olisin parempi/huonompi kuin mieheni.

 

[Meil]

Meillä kyllä oli tuo tilanne ekat 2v. Nyt jo monta vuotta isä vähintäänkin tasavastuussa. Ehkä enemmänkin kun n. 6kk liikuntarajoitukseni vuoksi on kyllä joutunut venymään.

 

["Zuza"]

olen lapsien arjessa tietysti paljon enempi läsnä. Mies on välillä myös työnsä vuoksi poissa muutamia päiviä viikossa. Toki tällöin aika paljon on minun vastuullani, mutta en dilti koe olevani mikään ykkösvanhempi. Monista suuremmista lasta koskevista asioista neuvotellaan kuitenkin yhdessä, mutta perusarjen pyörityksestä ja päätöksistä vastaa paikalla oleva vanhempi.

 

["FreezeCat"]

Ei ole. En ole.

Mieheni osaa ja pystyy ja kykenee ihan samaan vanhempana kuin minäkin. Hänen tavallaan ja keinoillaan, hänen kokemuksillaan. Hän osaa vaatettaa vauvan keliin ja tilanteeseen sopivasti, hän osaa kertoa mitä rasvaa tarvitaan todella kuivan atooppisen ihottuman hoitamisessa. Hän osaa olla johdonmukainen kuunnelleessaan kiukkuavaa lastansa ja suhteuttaa lapsen ikätason mukaisesti mahdollisen sanktion. Hän osaa puhdistaa ja laastaroida pihalla kaatuilleen polven, puhaltaa pipiltä terävimmän kärjen pois ja ottaa syliin, lohduttaa. Karhean lämpimällä kädellään hän osaa myös pyyhkiä kyyneleet pois. Hän osaa tehdä kunkin lapsen lempiruokaa, hän osaa heittäytyä hetkeen ja riemuita pienistä pienen tekemistä havainnoista. Hän osaa hassutella ja hullutella, hän osaa tarvittaessa suuttua ja leppyä, hän osaa pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Ja hän tietää, mitä kukin lapsistaan osaa, missä tarvitsee harjoitusta ja mikä on lempiväri. JA paljon, paljon muutakin.

Lasten myötä hänestä on syntynyt vanhempi. Ihan kuten minustakin. Samalla viivalla olemme. Meidän perheessämme.

 

[Madicken04]

Näkisin että äidillä on paremmat edellytykset vastasyntyneen ja pienen vauvan hoitoon, loppu sitten riippuu pariskunnasta ja miten lasten asiat hoitavat. Meillä on asioita joista mies suoriutuu paremmin ja niitä mitkä taas minulta sujuvat. Varmaan kumpikin pärjäisi ja molemmat ovat lapsille tärkeitä. Kaikenkaikkiaan näkisin että tällä hetkellä minulla on paremmat edellytykset lasten kanssa pärjäämiseen vaikka vanhin tyttäristä on varmaan enemmän kiintynyt isäänsä.

 

["hmm"]

Meillä lasten mielestä äiti on vähän parempi... jos sattuu niin tullaan äidin luokse tai on paha mieli niin tullaan äidin luokse. Isä on sitten, jos äitiä ei ole paikalla. Iskä kyllä vie sitten laavulle ja pelailee jonkun verran yms. mutta näin lasten mielestä.

 

[vvvv]

Kyllä äiti on jollain lailla tärkeämmässä asemassa, ei paremmassa.
Kyllä ne pahimmat lapsuuden traumat ja psykologien tutkimukset tulee äiti-lapsi suhteesta.
Toki isä vaikuttaa myös voimakkaasti ja on lapselle tärkeä mutta äiti-lapsi suhde määrittelee enemmän lapsen omakuvaa.

 

["vieras"]

Imetyksen takia alussa vauvelit on olleet täysin mun perään, mutta kun siitä riesasta päästiin ja äippälomat loppui ja lapsi meni hoitoon, on iskä alkanut olla täysin samalla viivalla. Nyt 2,5-vuotias poika huutaa aamulla ensimmäisenä "ikkä" ja jos yölläkin herää esim. painajaiseen, niin kuuluu iskä ennen äitiä. Johtunee varmaan siitäkin, että meillä on pieni vauva talossa ja iskä on ollut se, joka yöllä on poikaa hyysännyt jos on ollut tarvetta. Mun mielestä ihannetilanne ja toivon, että tästä pikkukakkosestakin tulee samanlainen iskäntyttö kuin tuo esikoinen on iskänpoika

 

[Viikate]

Meillä minä olen lapsille selvästi tärkeämpi, koska olen niin monta vuotta hoitanut heitä kotona. Olen tutumpi ja turvallisempi. Tämä luultavasti muuttuu lasten kasvaessa jonkin verran ja meidän vanhempien ja lasten suhteen muuttuessa, mutta tällä hetkellä näin on. Meillä, jossain muualla on toisin

 

[soja]

imetyksen aikaan toki äiti "tärkeämpi", mutta muuten meillä mies yhtä tärkeä lapsille kuin minäkin. Minä tietty hoidan arjen pyörityksen kun kotona olen, mutta ei se minusta sen tärkeämpää tee. Mies mm. oli mukana poikamme sydänleikkauksessa 400km päässä ja minä jäin muiden kanssa kotiin. Molemmilla siis yhtäläinen vastuu ja oikeus olla lasten kanssa meidän perheessä

 

["Kolmen mamma"]

Meillä vauvalle äiti on tärkein, imetyksen takia ja osaan tulkita vauvan käytöstä paremmin kuin isänsä joka työssäkäyvänä näkee vauvaa vähemmän. Koululaisille molemmat vanhemmat lienevät yhtä tärkeitä.

 

[tiiru]

No ihan alussa toki pakostikin, mutta muuten ihan tasavertaisia me olemme. Yhtä paljon tuo 3v tarvitsee meitä kumpaakin. 2kk vanha taas minua.

 

[hallittu kaaos]

Meillä ei imetetty alussa tmv vaan isä on alusta saakka ollut tasavertainen vanhempi. Minä menin niin huonoon kuntoon synnytyksestä, että kaikki pesut ja vaipanvaihdot opetettiin miehelle ja mies sitten opetti ne minulle kun kykenin liikkumaan edes sen verran. Yöheräilyt on lähestulkoon kokonaan hoitanut mies vaikka itse olen kotiäitinä ollut. Myös viikonloppuisin mies on paljon lasta hoitanut, varsinkin kun ensimmäiset 2v kävin töissä viikonloppuisin. Arkena se olen tietysti minä joka hoidan ja esim pottailut, tutista luopumiset ja vauvavuoden ruokien opettelut ym on aika pitkälti olleet mimun vastuulla tai minun aloitteestani lähteneet käyntiin. Mutta käytännössä kuitenkin yhtälailla kumpikin kykenee lasta hoitamaan.

Turvaa lapsi (nyt 2,5v) hakee kummaltakin ja varmasti yhtä rakkaita ollaan vaikka isää näkeekin monesti vain viikonloppuisin, silloin kun isä on paikalla on neiti tosi paljon isän perään ja esim nukuttajan pitää olla isi ja leikkimäänkin isiä haetaan kamalasti. Minä olen enemmän se "tiukkapipo" joka pitää arjessa rytmejä ym ja isi on lepsumpi joka tykkää leikkiä ja antaa herkkuja niin onko se ihmekään

 

[ruutiukko]

sillon kun lapset oli ihan pieniä niin äitinsä oli tärkeempi mutta olen kirinyt vahvasti sen jälkeen kun imetys on päättynyt

 

[Blue]

Henkisesti ei, fyysisesti kyllä.

Siis fyysisesti sillä tavalla että minä hoidan n. 80% ruokahuollon. pyykkihuollon, synkronoin kalenterit, pidän huolen että jokainen on oikeassa paikassa oikeaan aikaan yms.

Fyysisen rakkauden puolesta ja henkisellä tasolla ollaan tasa-arvoisia.

 

[Chala]

Ei ole. Meillä mies on ollut viimeisimpänä huomattavasti pidempään ja enemmän lasten kanssa kotona joten on melkeinpä se "lähihuoltaja" jos nyt ydinperheessä sellainen pitää määritellä. Lapset tukeutuu yhtälailla molempiin, välillä kun mä teen pitkää päivää ovat tietty mun perään, samalla lailla kyselevät isin perään kun tämä on töissä.