Mites teillä, onko mies aina töissä ja ylitöissä vai jaatteko tasapuolisesti vastuun kotikentästä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja työssä käyvä äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olen rautaa töissä, mutta en mä noita työasioita kotona jauha. Eipä mun lapsia heidän silmissään ultrabore duuni varmaan kauheesti kiinnosta. Kovempi juttu olis jos ajaisin rekkaa.

Ja mä en kuulu siihen sakkiin, joka ostelis lapsille mitään älyttömyyksiä. Mitään tärkeää ei tule heiltä puuttumaan, mutta rahan ja työn arvon he saavat oppia itse.

Mihin sä sitä rahaa sitten tarviit? Eihän kyse ole muuta kuin siitä että töissä sun ego pönkittyy. Kotona ei.
 
Ööö, meni taas ihan ohi sektorille. Pitäskö mun olla kotona työttömänä. Eli jos on mies, joka on duunissa joka päivä 8-16 ja tienaa 2500e/kk, se on vitun hyvin. Ja jos on mies joka ajoittain tekee ylitöitä (eikä edes hillittömästi) ja tienaa 5000e/kk niin se onkin paska uraisä. Justjoo.

Mutta entäs jos himmaisit kun lapset on pieniä? ja ehkä vaimosi voisi (ellei ole ammatiton elätti) luoda myös sitä uraa, tai vaikka edes vaan pysyä osa-aikaisesti työelämässä mukana?

Se ei varmaan onnistu koska kaiken mittari kuulostaa olevansa suuren kuukausiliksan hankkiminen elämässä. Ihminen pärjää vähän vähemmälläkin. Yhteistä aikaa et voi ostaa.
 
[QUOTE="vieras";26870443]Siinä sinä olet oikeassa, että kyse on valinnoista. Etkö arvosta itseäsi isänä? Isää ei voi kukaan korvata.

Puhut normityöajoista ja sitten vaahtoat uran tekemisestä? Ja että äiti on enemmän kotona, onko vaimosi kotiäiti?[/QUOTE]

Vaimo ei ole kotiäi vaan ammatiltaan opettaja, joten työssäolotunteja ei ole ihan hirveesti. Toki hän sitten korjaa kokeita sun muita iltaisin ja vkl.

Mulla se uran tekeminen näkyy ehkä siten, että duunissa annetaan aika sata ja siksi kyllä etenkin viikolla joskus on veto pois kun tulee himaan. Ja joskus väännetään överiä. Ja kaiken huipuksi joskus duuniasiat pyörii mielessä kotonakin.

Olenko mä huono isä? Annan esimerkin siitä, että käyn duunissa ja huolehdin perheestäni. Teen duunini tinkimättömästi ja silti mulla on aikaa lapsille. Mun vaimolle olen sanonut, että se saa ihan koska vaan pe-la (no lähes koska vaan, tosiaan jotain poikkeuksia tulee joskus) lähtee viihteelle kavereiden kanssa. Harvoin kyl lähtee. Ja samalla tavalla jos se haluaa että mennään perheen kanssa vaikka kylpylään, laivalla, sukulaisiin, kaverien luo, niin se on ok.

Noo turha tästä jauhaa. Selvä pelihän tää on, ei oo epäilyksiä itseni suhteen.
 
[QUOTE="jeps";26870457]Mihin sä sitä rahaa sitten tarviit? Eihän kyse ole muuta kuin siitä että töissä sun ego pönkittyy. Kotona ei.[/QUOTE]

Joo, mutta... Mä viihdyn töissä. Ja jos mä laiminlyön sen, ei mulle ole tarjolla niin kiinnostavia tehtäviä. Lapset kasvaa ja lentää pois. Jos mulla silloin ei ole muuta omaa kuin ne, niin se on aika tylsää. Tasapainoillahan tässä pitää.

Mut oon juurtajaksaen selittänyt, että en mä ees tee mitään ihan järkyttäviä määrää duunia. Pääosin ihan tavallisen määrän, kenties tosin hiukka suuremmalla intensiteetillä kuin joku muu, mutta silti. Ja kirjoitin myös, että teen nykyään vähempi duunia kuin perheettömänä...

Joten missä ongelma?
 
Vaimo ei ole kotiäi vaan ammatiltaan opettaja, joten työssäolotunteja ei ole ihan hirveesti. Toki hän sitten korjaa kokeita sun muita iltaisin ja vkl.

Mulla se uran tekeminen näkyy ehkä siten, että duunissa annetaan aika sata ja siksi kyllä etenkin viikolla joskus on veto pois kun tulee himaan. Ja joskus väännetään överiä. Ja kaiken huipuksi joskus duuniasiat pyörii mielessä kotonakin.

Olenko mä huono isä? Annan esimerkin siitä, että käyn duunissa ja huolehdin perheestäni. Teen duunini tinkimättömästi ja silti mulla on aikaa lapsille. Mun vaimolle olen sanonut, että se saa ihan koska vaan pe-la (no lähes koska vaan, tosiaan jotain poikkeuksia tulee joskus) lähtee viihteelle kavereiden kanssa. Harvoin kyl lähtee. Ja samalla tavalla jos se haluaa että mennään perheen kanssa vaikka kylpylään, laivalla, sukulaisiin, kaverien luo, niin se on ok.

Noo turha tästä jauhaa. Selvä pelihän tää on, ei oo epäilyksiä itseni suhteen.

Kuullostat henkisesti poissaolevalta isältä. Energia ja ajatukset keskittyvät töihin.

Millainen oma isäsi oli? Mieheni havahtui ajatukseen, miten voi olla että lapsuuden yksi kirkkain muisto oli yksi ilta, kun isällä oli aikaa "kopitella" (heitellä pesäpalloa) hänen kanssaan... se oli tuntunut tosi hienolle.

Hänen isäsnsä oli periaatteessa koko ajan "kotona", mutta käytännössä pellolla tai navetassa hommissa ja iltaisin ihan puhki. Ei juurikaan puuhastellut poikien kanssa yhdessä.
 
Karkea laskelma, oletuksella että pienten lasten vanhemmat molellat tekee 75% normaali työajasta. Sen sijaan että isä on vaan töissä ja äiti kotona

Miehen liksa normaalisti 5000€/kk, tällöin 75%= 3750€

Naisen liksa 3000€/kk, tällöin 75% = 2250€

Näinpä perheen tulot on 6000€ (1000€ enemmän kuin silloin kun äiti on vaan kotona) ja ottaen huomioon että tulojen pieneneminen alentaa veroprosenttia... Lapsi on vaan osa-aikaisesti, sopivasti virikehoidossa. Ja kummankaan ura ei tyssää lapsii ja aikaa kotonaolollekin riittää...
 
Joo, mutta... Mä viihdyn töissä. Ja jos mä laiminlyön sen, ei mulle ole tarjolla niin kiinnostavia tehtäviä. Lapset kasvaa ja lentää pois. Jos mulla silloin ei ole muuta omaa kuin ne, niin se on aika tylsää. Tasapainoillahan tässä pitää.

Mut oon juurtajaksaen selittänyt, että en mä ees tee mitään ihan järkyttäviä määrää duunia. Pääosin ihan tavallisen määrän, kenties tosin hiukka suuremmalla intensiteetillä kuin joku muu, mutta silti. Ja kirjoitin myös, että teen nykyään vähempi duunia kuin perheettömänä...

Joten missä ongelma?

Miski teit lapsia jos kiinostus heihin on tuntuvasti heikompi kuin työhön? Olisit ollut sinkku etkä hankkinut kulissiliittoa.
 
Joo, mutta... Mä viihdyn töissä. Ja jos mä laiminlyön sen, ei mulle ole tarjolla niin kiinnostavia tehtäviä. Lapset kasvaa ja lentää pois. Jos mulla silloin ei ole muuta omaa kuin ne, niin se on aika tylsää. Tasapainoillahan tässä pitää.

Mut oon juurtajaksaen selittänyt, että en mä ees tee mitään ihan järkyttäviä määrää duunia. Pääosin ihan tavallisen määrän, kenties tosin hiukka suuremmalla intensiteetillä kuin joku muu, mutta silti. Ja kirjoitin myös, että teen nykyään vähempi duunia kuin perheettömänä...

Joten missä ongelma?

Laiminlyötkö lapset henkisesti sen sijaan... itse ajettelen, niin että olen ajastani velkaa lapsilleni, minähän ne miehen kanssa tänne toivottiin.
 
[QUOTE="jeps";26870540]Miski teit lapsia jos kiinostus heihin on tuntuvasti heikompi kuin työhön? Olisit ollut sinkku etkä hankkinut kulissiliittoa.[/QUOTE]

Pitihän tähänkin ketjuun tulla joku "miksi hankit lapsia"-inisiä. No onneksi sinä et päätä kuka saa lisääntyä.
 
Meillä on niin, että mies on paljon poissa reissuhommiensa takai, tekee siis säännöllisen epäsäännöllistä pitkää päivää, mutta. Kun on kotona, niin on kotona. Osallistuu siinä missä minäkin kotihommiin, ottaav etovastuuta ja jakaa arkea kanssani. Toki pääsääntöisesti minä vastaan kotikentästä, kun täällä eniten vaikutankin. Tosin, ei se tilanne kummoisesti muutukaan sitten kun ulkoistan itseni - samoilla eväillä mennään.

Mun henk.kohtanen mielipide asiaan on se, että kun kerran ollaan yhdessä perhekin perustettu ja koti, niin kyllä siitä yhdessä myös huolikin pidetään. Tottakai! Hupsua on minusta se, että ko.asiasta pitää edes ryhtyä vänkäämään.
 
Mulla ei ole koskaan ylitöitä ja miehellä vähän väliä. Kun lapsi oli ihan pieni, niitä ylitöitä oli aivan hemmetisti, jopa 14h joutui olemaan ja yöt läpeensä päivysti. Onneksi työskenteli ahkerasti ja aidosti kiinnostuneena, nyt se palkittiin ja koko perhe hyötyy.
Kotityöt jaetaan tiiminä kuten jaksetaan, luulen että aika tasan kuitenkin menee. Ruuat teen yleensä minä koska olen sopivampaan aikaan kotona niitä tekemässä enkä kestäisi odottaa enää lisää kaupassa käyntiä koska kaipaan miestäni kotiin, mies taas vie roskat ja imuroi jne.
 
Ei ihan todella jaeta tasapuolisesti kotikenttää.
Mä olen aina töissä, paitsi silloin kun olen kotona, ja teen täällä kotonakin aika paljon töitä.

Mies hoitaa aikalailla kokonaan kotihommat ja lapset, ja jopa mun pakolliset työt silloin, kun mä olen muualla töissä.

Ihan yhteinen päätös ja valinta, ihan ok on toiminutkin. Systeemiä muutetaan sitten, jos jompikumpi kokee siihen tarvetta.
 

Yhteistyössä