Mitenhän mahtaa käydä, juhannuksen jälkeen tulee päätös

Olen 20 vuotias naimisissa oleva ja työssä käyvä nainen. Naimisissa olen ollut puolitoista vuotta. Mieheni on 24 ja vakityössä. Täytän tänä vuonna 21 vuotta. Tilanne on tämä: Siskoni kuoli. Häneltä jäi lapsi, vuoden ikäinen. Lapsen isä ei ole lasta tunnustanut, eikä ole meillä edes tiedossa, koska sisko ei sitä suostunut kertomaan. Lapsi on ollut sijoitettuna luoksemme nyt pian kolme kuukautta. Olen pitänyt vapaata töistä ja tehnyt lyhennettyä työpäivää lapsen ollessa hoidossa mummullaan. Nyt juhannuksen jälkeen tiistaina meillä palaveri sosiaali-ihmisten sekä lapsen lähipiirin kanssa ja päätetään saako lapsi jäädä meille, saammeko huoltajuuden mieheni kanssa. Mitä luulette, myönnetäänkö huoltajuus? Toinen vaihtoehto on iäkkäät isovanhemmat, jotka kyllä mieluusti antaisivat huoltajuuden meille nuoremmille. On myös pohdiskeltu perheen ulkopuolista sijoitusta, jota ei kannata ketään lapsen lähipiiristä. Koko sen ajan kun lapsi on meillä ollut, sosiaalityöntekijät eivät ole mitään huomautettavaa lapsen oloista löytäneet. Ainoana hidasteena on nuori ikämme, tai lähinnä ikäni. Voiko tämä todella olla esteenä sille, että lapsi saisi jatkaa elämäänsä tuttujen, rakastavien ihmisten luona, jotka kasvattavat häntä kuin omaa lastaan? Eihän lasta vain viedä meiltä vieraiden ihmisten luo?

 

Pidetään peukkuja, että saatte lapsen!.
uskoisin kyl et saatte :heart:

 

No ei niitä nyt paljon kiinnosta vanhako olet kuhan olet täysikäinen.

 

Noilla tiedoilla luultavasti saatte huoltajuuden, sillä se kuulostaa lapsen edun mukaiselta. Pidän peukkuja

 

Luulisin että saisitte pitää lapsen.. tosin noi sossut on joskus kyllä vähän inhottavia päätöksissään. Voimia

 

Toivottavasti saatte lapsen huoltajuuden!

 

kyllä uskon että saatte. todellakin lapsi mieluummin jätetään oikeaan sukuunsa. otan osaa suruusi :hug:

 

Toivotaan parasta! Kuulostaa kyllä hyvälle tuo teidän tilanne. Olette järjestäneet asiat lapsen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

 

Se, että lapsi on ollut teille sijoitettuna ja olette (tekstisi perusteella ) häntä hyvin hoitaneet, on mielestäni jo ennakkopäätös. Kovin mielellään lasta ei siirrellä. Olettehan valmiit rakastamaan häntä kuin omaa lastanne sittenkin, kun hän uhmaa, kun teillä on omia biologisia lapsia ja kun hän tulee murrosikään? Ikä ei ole este, koska aikuisia olette. Paljon voimia ja osanottoni suruunne. Lapselle on tuossa tilanteessa hienoa päästä rakastavaan ja tuttuun perheeseen. Kertokaa isompana hänelle äidistä, näyttäkää kuvia ja kertokaa kuinka rakas hän oli äidille ja kuinka rakas teille.

 

Pidä pintasi loppuun asti, vaikka sossut muuta ehdottaisivat. Korosta sitä, että lapsen etu ei ole erottaa lasta tutuista, turvallisista ihmisistä, jotka ovat vielä lapsen omia läheisiä.

Meillä oli vastaava tilanne. Siskoni lapsi huostaanotettiin alkoholismin vuoksi. Lapsi oli jonkin aikaa lastenkodissa ja häntä oltiin sijoittamassa sijaisperheeseen, vaikka isovanhemmat taistelivat lasta itselleen. Olivat olleet aina lapsen elämässä paljon ja hoitaneet tätä. Taistelin sijoituksen puolesta ja pitkän ja raskaan taipaleen jälkeen lapsi sijoitettiin turvallisesti mummolle ja vaarille.

 

Jos lapsi olisi ollut muualle sijoitettuna tämän ajan niin ikäjuttua varmaan mietittäsiin, mutta koska olet jo todistanut kykeneväsi hoitaa lasta, olet naimisissa ja työssäkäyvä niin en usko heidän vastustavan sitä, että lapsi teille jää.

Saihan siinä yhdessä ikävässä murha-tapauksessa (isä surmasi äidin) uhrin 25-vuotias sinkku sisko lapsen luokseen. Teidän tilanne katsotaan vielä paremmaksi koska teitä on kaksi.

 

kirjoitit, että sinä et tiedä lapsen isää, mutta tietääkö mahdollisesti viranomaiset lapsen isän.. onko isällä nyt oikeuksia lapseen?

 

kirjoitit, että sinä et tiedä lapsen isää, mutta tietääkö mahdollisesti viranomaiset lapsen isän.. onko isällä nyt oikeuksia lapseen?

huomasin nyt että kirjoititkin, että lapsen isä ei ole tunnustanut