Eikai se koskaan ole kiinni vain siitä, että mies haluaa. Pitäähän jonkun siihen kosintaan suostuakin.
Kosinta voi olla nykymiehelle vaikea paikka, jos se helppoa on ollut koskaan.
Ensin hän ajattelee, että onpas hieno nainen. Sitten hän kuvittelee miltä tuntuisi, jos muut miehet veisivät naisen häneltä. Sitten hän alkaa miettiä keinoja varmistaakseen, että niin ei käy. No, yksi vaihtoehto on sitoa nainen patteriin, toinen vaihtoehto on uhkailla naista ja kilpakosijoita nyrkein ja ampuma-asein. Hyvä konsti on myös olla niin hyvä sängyssä että naiselle eivät muut kelpaa, mutta harva mies pohjimmiltaan uskoo niin hyvä olevansa, varsinkin jos nainen ei kauheasti seksiin eläydy. Yksi konsti perustuu naisen vapaaehtoisuuteen, ja siihen että rengas, eli reviirimerkki, on naisen sormessa.
Tehtyään päätöksen että viimeisin vaihtoehto on paras, mies alkaa tarkkailla naisen sanomisia, ja kuulostelemaan mitä mieltä nainen on kihlautumisesta.
Jos nainen kuulostaa liikaa yltiöfeministiltä tai puhuu kihlauksesta alentuvaan sävyyn, mies saattaa luopua kosinnasta jotta ei tulisi nolatuksi. Entä jos nainen nauraa hänelle? Entä jos hän kieltäytyy, kuinka siitä jatkettaisiin eteenpäin? Olisiko parempi jättää kosimatta niin tilanne pysyisi stabiilina, eikä mitään peruuttamatonta tapahtuisi?
Mies ei myöskään tiedä kuinka monesti naista on kosittu, ja kuinka paljon vertailua tulee esiintymään. Entä jos hän kosiikin ""väärin"", nainen nauraa hänelle, kieltäytyy, ja kertoo jälkeenpäin tyttökavereilleen kuinka naurettava ääliö häntä kosi tässä eräänä päivänä. Entäs kukat ja sormus? Mitkä ovat oikeat kukat? Vai voiko nykynaiselle tuoda kukkia, kun hänelle ei saa edes avata ovea?
No, siinä on syitä kerrakseen miksi naiset saavat odottaa kosintaa.
Jos nainen alkaa vihjailemaan kihloista itse oikein silmiinpistävästi, muuten kuin olemalla myönteinen, osoittaa pettymystään kosimattomuudesta tai antaa ymmärtää että ei ole elämää ilman kihloja, silloin mies alkaa harkita kannattaako antaa naiselle periksi, koska mikä on seuraava asia johon nainen hänet kiristää tunteilla. Jos asiasta käydään itkuisia riitoja, mies alkaa miettiä, onko itseasiassa naiselle tärkeämpää olla kihloissa kuin olla hänen kanssaan. Ehkäpä nainen löytää jonkun miehen, joka suostuu kaikkeen, sama kuka kunhan mies osaa olla anopille mieliksi ja kosii naista jouluaattona koko suvun edessä. Vai onko nainen pyrkyri, joka jahtaa hänen sukutilaansa, vai onko hän niitä lehmiä jotka ovat lapsesta asti eläneet vain sitä ""tärkeää päivää"" varten, ja kun sormus on sormessa käy sohvalle ja lihoo muodottomaksi?
Eli tästä voidaan vetää johtopäätös, että nainen ei voi kosia miestä, koska naiselle ei ole tarjolla oikeaa tapaa kosia. Poikkeuksia löytyy, mutta ns. Perus-Liisan ja Perus-Matin kannattaa yleensä noudattaa perusmenettelytapaa, jossa mies tekee aivotyön ja nainen vain elää ja huolehtii omasta kukoistuksestaan kosinnalla tai ilman. Sillä kun katsoo miehen aivojen sisälle, niin mikä vaihe tuosta edellämainitusta päättelyketjusta antaa naiselle tilaa tehdä kosinta? Ei ainakaan se vaihe, jossa mies miettii onko naiselle tärkeämpää olla kihloissa vai miehen kanssa. Eikä ainakaan se vaihe jolloin mies tulee siihen tulokseen, että kilpakosijat pitäisi tappaa tai ainakin karkoittaa. Jos nainen esim. siinä vaiheessa alkaa puhumaan ikuisesta rakkaudesta ja suurista tunteistaan, mies vain tuntee itsensä paskiaiseksi kun mielessä on vain mustasukkainen eläimellisyys. Silloin hän jopa alkaa arvella onko hän naisen arvoinen, kun ei kykene niin juhlallisiin tunteisiin,vai onko niin että nainen teeskentelee rakkautta, kun hänkään ei sitä missään näe.
