Miten ympäristö suhtautunut iltatähtiin ?

[Mari]

Miten teidän omaiset, tuttavat ja ystävät on suhtautuneet siihen, että olette olleet lähes 40 tai yli 40 v raskaana tai saaneet vauvan ?
Mulle on monet kyllä joko osoittaneet ilmein tai ihan sanoneet, että se on kummallista. Eli rohkasua oon saanu vähemmän. Ja olen kyllä osannu tietty ittekkin itteeni syyllistää, aina välillä heikkoina hetkinä.

 

[Äxä]

Työyhteisö suhtautui todella hienosti. Pystyin tekemään töitä koko raskausajan äitiyslomaani saakka, eikä sairauslomia tarvinnut pitää.

Kun vauva syntyi, sain kukkia ja halauksia pomolta ja työkavereilta. Ihanaa!

Nyt 41-v ja kaverit kyselevät, joko on uusi vauva tilauksessa...

Että näin mahtava työporukka on meillä. Harvinaista varmaan, mutta totta =) .

 

[aada]

töissä olivat todella mukana ja kannustamassa. ei kukaan sanonut että olen liian vanha saamaan lapsia. Ja muutenkin elämäni muuttui niin hyvään suuntaan kun olin eronnut ja mennyt uudelleen naimisiin.
Äitini tosin oli ensin hyvin kiukkuinen siiitä että nyt vielä lapsiakin aloin vanhoilla päivilläni tekemään, eroni oli hänelle jo kon va pala samoin uusi mies ja naimisiin meno. Sitten hän vasta hepulin sai kun vielä tein toisenkin iltatähden 41 vuotiaana, mutta aikka myöten hän on muuttanut mielipidettään kun on nähnyt miten hyvin kaikki meni ja miten paljon iloa lapset meidän elämään tuovat, ja miehenikin on todella mieluisa vävy nykyään. Äitini on vanhanaikainen ja kaikki uudet muutokset saavat tietenkin epäluuloiseksi. Muut sukulaiset olivat innoissaan kuka enemmän kuka vähemmän. Veljeni joka on minua 2 vuotta vanhempi ja perheetön ihmetteli että voiko niinkin " vanhana" tehdä vielä lapsia ja oli huolissaan että miten minä siitä suoriudun.
Oikeastaan olen saanut ikään kuin kunniakruunun näistä iltätähdistä. Monion suoraan sanonut ihailevansa rohkeuttani ja sitä että ei ole ollut mitään ongelmia raskauden, synnytyksen ja äitinä olon aikana.

 

[Hini harmaana]

Kannustavasti, ainoastaan oma äiti oli antoi negatiivista palautetta.

 

[kateellisia oli myös]

Kateellisia oli, kun tämä iltatähti oli sitä "oikeaa" sukupuolta, varsinkin ne joilla sitä ei sitten ollut. Nuoret tuntemattomat äidit sanoivat tosi ikävästi. Mutta sitten oli niitä, jotka jakoivat sen onnen. Sain onnitteluja tuntemattomiltakin, kun synnytyksen jälkeen uskaltauduin kaupungille, koska mieheni oli julistanut onneaan jokaisessa kaupassa.

 

[kaksi iltatähteä]

Lähipiiri on ottanut asian ihan mukavasti vastaan. Ongelmaksi olen kokenut työn. Työpaikalla kun kysellään lasten lukumäärää ja heidän ikäänsä, äimistellään aika avoimesti kun on niin pieniä lapsia.
Huvittavaa on, että saan edelleen lastenhoito-ohjeita ja kysymisiä miten olen järjestänyt esim. lastenhoidon, vaikka nämä nykyiset pienimmät eivät ole ainokaisiani, minulla on jo murrosikäisiäkin lapsia.

 

[puhkis]

"oikeasta" sukupuolesta! Itselläni on kaksi poikaa ja yhtä hyvin olisin mielelläni kahden tytön äiti! Ei mitään väliä.

 

[Gloria Mundi]

Minulla oli jo 3 poikaa kun syntyi typy varttia vaille minun 40-v paivia. Ja kaikenlaista kommenttia on kylla tullut ristiin rastiin - paa saantoisesti sita etta 'vihdoinkin saitte sen tyton kovan yrittamisen jalkeen,,,,, kyllapa piti tyttoa pitkaan odottaa,,, hyva etta tuli tytto kun sina olet jo niin vanha etta voitte nyt lopettaa lapsien teon,,, jne, jne, jne. Meille se oli yks harmaan hailee onko tytto vai poika, enka naita kommentteja jaksaisi kuunnella. Nykyaan vaan hymahtelen enka viitti mitaan vastata enka selittaa enaa. En ole mielestani kellekaan selityksen velkaa. Annan ihmisten porskuttaa omissa ennakko kasityksissaan ja luuloissaan - ovatpahan sitten onnellisia, kun 'tietavat olevansa oikeessa'.

Jaksamista on kanssa paivitelty monen monta kertaa - mutta mikas tassa on jaksaessa kun on 2 murkku ikaista minua kotona passaamassa. Heh heh,,,,

Toisin en tekesi, jos uudestaan pitaisi perhesuunnittelua harrastaa - tama on meidan perheelle just oikea kokoonpano (ian ja sukupuolen puolesta) enka voisi onnellisempi olla!! Piste!!!

 

[semma]

Miehelle tämä iltatähti on ensimmäinen lapsi ja mulle kolmas.
Hirveesti ollaan saatu onnitteluja ja positiivista mieltä.

Ainoa negatiivinen mitä on odotusaikana tullut korviin,oli erään naisen kommentti mulle : Mitä sä vanha-akka enää lapsia teet, se on nuorten puuhaa :/ :/ Ja olin silloin 37v enkä todellakaan mikään vanha! Tässä taisi olla kateudesta kysymys, mulla itellä ei tulis pieneen mieleenkään sanoa noin raskaana olevalle naiselle... Vaikka olis 50-vuotias =) =)

 

[Murtsi]

Ku ootin 37-vuotiaana,mulle tuli töissä yks 38-vuotias sanoon,että hän on halunnu vielä tehä lapsia,mut aatellu,että se on myöhästä..Sano mun olevan rohkaiseva esimerkki.... =)
Sit mun vuotta vanhempi kaveri (oon siis 40) pähkäili uuen miehen löyettyään (tällä kaverilla ennestään kolme lasta,miehellä nolla),että vieläkö siihen vois sopeutua... Mä vakuutin,että kyllä ihan varppina siihen sopeutuu ihan yhtä hyvin ku sillon ennenki!!!
No,ei tää varmaan pääsyy ollu kaverille,mut joka tapaukses odottaa nyt vauvaa!!! Ihanaa,saa vaunujengiläisen.... =)
Negatiivisia palautteitaki on kyllä tullu,että miten sitä enää jaksaa herätä yöaikaan.... johon oon vastannu,että ihan yhtä huonosti ku sillon parikymppisenäki...
Ja kaveri,joka mua kaks vuotta vanhempi,meinas,että kyllä hän hämmästy uutisesta,ku ei aatellu,että tässä iässä enää vauvoja tehhään... Oli ihan pakko kuitata suuresta kahen vuoden ikäerosta,että niin,ehkä ei tuossa iässä,mut tässä iässä kyllä....heh heh.

 

[Leija]

Positiivisesti on suhtautunut.

 

[Muumimamma]

Me saimme toisen lapsen keväällä ja olen 40 v. Työpaikalla kaikki olivat iloisia puolestani, mutta äitini ihmetteli miten näin vanhana alan vielä tekemään lasta. Muut sukulaiset ottivat uutisen iloisesti vastaan. Monet ystävät eivät enää tee lapsia, kun pääsevät jo niin helpolla, kun lapset jo kouluikäisiä. Itse olen ylpeä ja onnellinen
uudesta tulokkaasta ja meillä on mennyt todella kivasti. Nyt siitä osaa eri tavalla nauttia kun ensimmäisestä, kun kaikki oli silloin uutta ja outoa eikä minulla ollut kokemusta lasten hoidosta vaikka oli silloin 32 v.

 

[taustalla]

Siten kuin lapsen syntymään suhtaudutaan, kuinkas muuten. Yksi poikkeus on enoni vaimo, joka lähetti kortin: onnittelen yllätyksen johdosta. Siis ei "iloisen" vaan pelkän "yllätyksen". Osoitettaan ei ollut laittanut, enkä ihmettele sitä! Törkeä akka, nimittäin aikanaan hän sekstaili kahden miehen kanssa ja rakasti sitä, joka on hänen lapsensa isä. Se mies ei halunnut sitä naista vaimokseen ja niin akka meni mun enolle sanomaan, että lapsi on hänen ja nyt olis pakko mennä naimisiin. - Eno ja moni muu luuli kuolemaansa asti, että "serkkuni" on oikeasti serkkuni... Että on siinä varaa äimistellä meikäläisen avioliitossa syntynyttä ainokaista...

 

[taustalla]

\

"oikeasta" sukupuolesta! Itselläni on kaksi poikaa ja yhtä hyvin olisin mielelläni kahden tytön äiti! Ei mitään väliä.

Kerran sanoin tutulle, joka tytön sai, että kyllä sitä vaikka taivasosuutensa tytöstä antaisi. Mutta niin alkoi vaihdevuodet. Elämä on p*ska juttu.

t. kivan ja hienon pojan äiti

 

[Psykoositar]

Vieras: mitä tarkoitat et kyllä sitä taivaansa tytöstä antaisi?"

 

[väliinputoojana]

Ympäristöstä sen verran, että näin 40 veenä tilanne on ihan toinen kuin 32 veenä esikoisen kaa. Sillo oli samaikäisiä tuttavia, ystäviä samassa tilanteessa riittämiin. Nyt tunnen olevani puolitoistavuotiaan poitsun kaa ihan yksin. Ystävät ovat niin eri tilanteeessa, tuttaviakaan ei nyt ole. Muutettiin lapsirikkaalta alueelta tässä välissä "eläkeläisalueelle"; jossa vähän lapsiperheitä. Olen kotiäitinä ja ystävät porhaltavat työelämässä, lapset jo murkkuiässä. Täällä sitä kummastellaan....Mihinkähän lokeroon kuulun? :headwall:

 

[Tiki]

\

Ympäristöstä sen verran, että näin 40 veenä tilanne on ihan toinen kuin 32 veenä esikoisen kaa. Sillo oli samaikäisiä tuttavia, ystäviä samassa tilanteessa riittämiin. Nyt tunnen olevani puolitoistavuotiaan poitsun kaa ihan yksin. Ystävät ovat niin eri tilanteeessa, tuttaviakaan ei nyt ole. Muutettiin lapsirikkaalta alueelta tässä välissä "eläkeläisalueelle"; jossa vähän lapsiperheitä. Olen kotiäitinä ja ystävät porhaltavat työelämässä, lapset jo murkkuiässä. Täällä sitä kummastellaan....Mihinkähän lokeroon kuulun? :headwall:

itsestähän se on kiinni. uusia ystäviä saa. meillä ainakin vaikka ystävillä on melkein aikuisia lapsia silti he ovat yhteydessä ja tärkeitä minulle ja perheelle. eivät he ole mitenkään jääneet syrjään eikä meitä ole jäteety syrjään. eivät eri harrastukset ja työ tai eri ikäiset lapset vie ystävyyttä jos se on sitä oikeaa ystävyyttä. meillä lisääntyi vaan ystävät kun saimme ilta tähden.

 

[väliinputoojana]

Pitäisi aina näillä palstoilla liikkuessaan olla valmistautunut siihen, että ihmiset yleensäottaen ovat aika tylyjä eikä saakaan toivomaansa empatiaa. Niin...itsestäänhän se tietenkin ja ainoastaan on kiinni. Kiva kun sulla menee niin hyvin ja on ystäviä. Olen iloinen puolestasi että sulla on niin hyviä ystäviä.

 

[Tiki]

\

Pitäisi aina näillä palstoilla liikkuessaan olla valmistautunut siihen, että ihmiset yleensäottaen ovat aika tylyjä eikä saakaan toivomaansa empatiaa. Niin...itsestäänhän se tietenkin ja ainoastaan on kiinni. Kiva kun sulla menee niin hyvin ja on ystäviä. Olen iloinen puolestasi että sulla on niin hyviä ystäviä.

ei pidä käsittää väärin. en ollut tyly, eikä ollut tarkoitus olla tyly. enhän minä voi sille mitään että sinulla ei ole ystäviä, mutta ehkä asialle voisi tehdä jotain. eiväthän ne ystävät sinne kotiin tule, jotain on sinun annettava vastineeksi, pidettävä yhteyttä. ja usko pois lapsi kasvaa ja tulee uusia asioita. ja varmasti ystäviäkin. et sinä yksin tule olemaan vaikka siltä nyt voi tuntua. Pidä lippu korkealla ja ole aktiivinen. hyvää joulua ja toivon ystäviä elämääsi.

 

[Lollo]

Itse en tänne palstalle kuulu, mutta muuten vaan nyt kävin lueskelemassa.
Miten teidän on lapset suhtaunut siihen, että äiti saa "noin vanhana"...vauvan? Eikös varsinkin teini-ikäisten suhtautuminen voi välillä olla vähän nihkeää? Itse ei tarvitse kuin muutama vuosi miettiä taakse päin, ja jos oma äitini olisi nelikymppisenä alkanut odottaa, niin kyllä olisi pieni shokki ollut. Itse nyt 17v. ja luulen että minun raskauteni oli kyllä äidilleni ihan yhtä iso shokki.
Vielä tässä vaiheesa olen itse sitä mieltä, että nuorena ne lapset tehdään, mutta katsotaan miten tässä vuosien myötä mieli muuttuu.