Miten voit viedä pienen lapsesi päivähoitoon?

Tuon 45-minuuttia -ohjelman jälkeen ovat olleet palstat taas tulvillaan päivähoitokeskustelua. Ja nyt kun faktat ovat näkyvästi pöydällä, haluaisin tietää:

Miten te, joilla pienet (0-2(3)v) lapset, ovat päivähoidossa, perustelette valintanne? Tunnetteko jatkuvasti syyllisyyttä vai näettekö oikeasti, että juuri teidän lapsenne viihtyy hoidossa? Entäpä te, jotka olette vauvan kanssa kotona ja viette silti isomman sisaruksen päivähoitoon? Miten ja millä sen perustelette?

Tosiasia kun on, että vaikka päivähoito-olosuhteissa Suomessa olisi selkeästi ja paljon toivomisen varaa, hyvin moni sen oman rakkaan lapsensa joka ikinen päivä kiikuttaa sinne ylisuureen ryhmään. Olen aidosti kiinnostunut siitä, miksi. Olen toki hyvin tietoinen, että kh-tuki on minimaalisen pieni ja niin edelleen. Mutta se ei yksin estä tekemästä toisenlaista valintaa.

 

Vauvan kanssa olen kotona, 4 vuotiasta en pidä kotona. Sen ikäisen ei kuulu minusta istua vauvan ja äidin kanssa neljän seinän sisällä katsoen kotitöiden tekoa eikä ole lähistöllä kavereita. Alle 2.5-3 vuotiasta en veisi hoitoon. 3v on pakko koska loppuu kh-tuki ja työkkäri lykkää karenssin jos ei tee mitään.

 

Perustit sitten ihan tätä asiaa varten nikin. Hmm. No vastaan omasta puolestani että minulla ei ole koskaan ollut liikaa rahaa ja siksi vein molemmat lapset heti äitiysloman päätyttyä tarhaan ja menin töihin , jotta voin ostaa ruokaa lapsille, lyhentää asuntolainaa tai silloin maksoin vuokraa. Lisäksi on kiva että saatoimme matkustella pientenkin lasten kanssa .
Tottakai oli varsinkin alussa huono omatunto, väsytti ja hirvitti että miten jaksamme.
Kuitenkin sanon että mitään en olisi voinut tehdä toisin. Kukaan ei voi tulla kyseenalaistamaan päätöstäni. Ja jokainen voi itse päättää omasta elämästään, luojalle siitä kiitos.

 

En veisi, ei tarvitse luojan kiitos miettiä noita. En varmaan pystyisi viemään, en osaa kuvitella edes tilannetta jossa moisen katsoisin tarpeelliseksi. Kaksi vuotta vielä kotiuraa ja sitten työelämään kun kuopuskin on 3v. Lyhyttä päivää tekemään tosin..

 

Mun täytyy kyllä välillä myös ihmetellä sitä, että miksi päiväkoteja pidetään niin kauheina paikkoina. No joo, mulla ei ole kokemusta monestakaan päiväkodista (työntekijänä ), mutta ei toivottavasti lapsellakaan. Sen mitä mä olen nähnyt päiväkotia, voin sanoa, ettei ole pahemmin pahaa sanottavaa. Päin vastoin olen nähnyt miten se voi kuntouttavana tukitoimena olla enemmän kuin lapsen parhaaksi.
Ei ne päiväkodit aina ole perseestä. On niissä hyvääkin. Ja ihan totta, moni lapsi viihtyy siellä tosi hyvin!

 

Otsikkoon vastaten: Voin viedä lapsen esim. pyörällä, rattailla, kävellen, autolla jne. tapoja on monia.

Vakavasti ottaen ja kysymyksees vastaten. Mulla on 3,5 v. muksu ja ollut hoidossa 1,5 vuotiaasta alkaen. On ollut pakko viedä kun opintoni haluan loppuun suorittaa ja saada ammatin, jotta saan hyvän työnkin joskus. Tässä yhteiskunnassa kun on pakko tehdä töitä leipänsä eteen. Ja kun on yksinhuoltaja, niin ei oo sitä puolisoakaan joka lasta kotona hoitais, lapsen isä tosin tuskin hoitais kokopäiväsesti vaikka kotona oliskin. En tunne syyllisyyttä, lapsi viihtyy, iloisena menee hoitoon ja iloisena lähtee hoidosta. Lapsella on paljon kavereita ja mukavat hoitotätit. Lapsi selostaa iloisesti päivän tapahtumista kun hänet hoidosta hakee.

 

Nina Mikkonen & TTA = Nimetta

 

Tuon 45-minuuttia -ohjelman jälkeen ovat olleet palstat taas tulvillaan päivähoitokeskustelua. Ja nyt kun faktat ovat näkyvästi pöydällä, haluaisin tietää:

Miten te, joilla pienet (0-2(3)v) lapset, ovat päivähoidossa, perustelette valintanne? Tunnetteko jatkuvasti syyllisyyttä vai näettekö oikeasti, että juuri teidän lapsenne viihtyy hoidossa? Entäpä te, jotka olette vauvan kanssa kotona ja viette silti isomman sisaruksen päivähoitoon? Miten ja millä sen perustelette?

Tosiasia kun on, että vaikka päivähoito-olosuhteissa Suomessa olisi selkeästi ja paljon toivomisen varaa, hyvin moni sen oman rakkaan lapsensa joka ikinen päivä kiikuttaa sinne ylisuureen ryhmään. Olen aidosti kiinnostunut siitä, miksi. Olen toki hyvin tietoinen, että kh-tuki on minimaalisen pieni ja niin edelleen. Mutta se ei yksin estä tekemästä toisenlaista valintaa.

Vastaan kun kysytään.

Valintani perustuu siihen, että haluan koko perheen parasta.
En tunne jatkuvaa syyllisyyttä. En itse asiassa tunne syyllisyyttä lainkaan.
Lapseni viihtyy nähdäkseni hoidossa. Myös hoitajat ovat tätä mieltä.

Toivottavasti näistä oli sinulle apua.

 

Miks ihmeessä ihmiset jaksaa keskustella tästä.. Ite hoidan ainakin toistaisesti lastani kotona, mutta ei mulle tulis mieleenkään alkaa inttää tuollasta joltain kaverilta joka vie lapsensa hoitoon. Ennemminkin yrittäisin olla syyllistämättä, kun tiedän että ihmisillä on erilaisia tilanteita eikä kyse varmastikaan oo siitä, ettei rakastaisi lastaan. Ja minäkään en ymmärrä mikä niissä päiväkodeissa niin hirveää on.. Ellei lapsi sitten joka päivä tuu itkien ja verissä päin sieltä kotiin.

 

Perustit sitten ihan tätä asiaa varten nikin. Hmm.

Hei, en perustanut nikkiä nyt =) En tiedä, voiko täältä profiilista katsella (en ole erityisemmin perehtynyt), mutta kyllä olen tämän nikin ottanut joskus kauan, varmaan vuosia, sitten. En vaan juuri kirjoittele, luen toisinaan.

 

Miks ihmeessä ihmiset jaksaa keskustella tästä.. Ite hoidan ainakin toistaisesti lastani kotona, mutta ei mulle tulis mieleenkään alkaa inttää tuollasta joltain kaverilta joka vie lapsensa hoitoon. Ennemminkin yrittäisin olla syyllistämättä, kun tiedän että ihmisillä on erilaisia tilanteita eikä kyse varmastikaan oo siitä, ettei rakastaisi lastaan. Ja minäkään en ymmärrä mikä niissä päiväkodeissa niin hirveää on.. Ellei lapsi sitten joka päivä tuu itkien ja verissä päin sieltä kotiin.

No minua kiinnostaa, useasta syystä. Itse en oikeastaan ymmärrä juuri tuota asennetta, että "tehkää te mitä tykkäätte, ei kuulu mulle". Minun mielestäni yleiset yhteiskunnalliset asiat kuuluvat kaikille, ja tämä on sellainen. Kun päiväkodit ovat joka päivä tupaten täynnä lapsia, joilla olisi parempi olla jossakin muualla, se tosiaan kuuluu vähän kaikille. Se on silloin yhteiskunnallinen ongelma. Ja itse koen tosi turhauttavana tuon syyllistämis -kortin. Ihan hyvin sanoi Eronen siinä blogissaan, eipähän todella tarvitse syyllistyä (eikä syyllisty), jos kokee tehneensä oikein.

 

Mun täytyy kyllä välillä myös ihmetellä sitä, että miksi päiväkoteja pidetään niin kauheina paikkoina. No joo, mulla ei ole kokemusta monestakaan päiväkodista (työntekijänä ), mutta ei toivottavasti lapsellakaan. Sen mitä mä olen nähnyt päiväkotia, voin sanoa, ettei ole pahemmin pahaa sanottavaa. Päin vastoin olen nähnyt miten se voi kuntouttavana tukitoimena olla enemmän kuin lapsen parhaaksi.
Ei ne päiväkodit aina ole perseestä. On niissä hyvääkin. Ja ihan totta, moni lapsi viihtyy siellä tosi hyvin!

Varmaan nyt on tarve korostaa niitä huonoja puolia, kun suomalaista päivähoitojärjestelmää muuten on hehkutettu pitkään ja osin perusteetta. Mutta on totta tietenkin, että päiväkodeissa on hyvääkin. Totuus menee silti jokseenkin niin, että alle 3-vuotiaalle niissä ei ole oikein mitään sellaista hyvää, mikä ei olisi parempaa kotona. Yli 3-vuotiaalle niissä on paljonkin hyvää, JOS päiväkoti on hyvä. Eli ryhmäkoot pieniä, henkilökunta innostunutta ja asiantuntevaa jne. Kuntouttavana tukitoimena varmaan on myös hyvä, jälleen edellyttäen ryhmäkokojen ja muiden jo edellä mainittujen olevan kunnossa. Kuitenkin pk-paikkoja tarjotaan nähdäkseni kuntouttavaksi tukitoimeksi myös tapauksissa, joissa en usko niistä olevan mitään apua. Esimerkkinä vaikkapa lapsi päiväkotiin tarkoituksena tukea kielen kehitystä. Kielen kehityskin kun ennemminkin kärsii isossa ryhmässä.

 

Tuo 3v. ikä on sen takia monen mielestä todella suositeltava, että siihen asti saa kotihoidontukea. Mikähän mahtaisi olla mielipide jos sitä ei saisi.

 

Tuo 3v. ikä on sen takia monen mielestä todella suositeltava, että siihen asti saa kotihoidontukea. Mikähän mahtaisi olla mielipide jos sitä ei saisi.

No johonkinhan se kotihoidontuen loppettamisikäkin perustuu. Ei sitä täysin tuulesta ole temmattu. :xmas:

 

Raharaharaha.... se se maailmaa pyörittää ja niinpä käyn töissä, jotta sitä tulis. Meillä on kyllä kotona hoitaja, mutta silti oon varmaan jonkinsortin luopio kun en haluu venyttää joka ikistä senttiä ja syödä halpisruokaa päivästä toiseen

 

Tuo 3v. ikä on sen takia monen mielestä todella suositeltava, että siihen asti saa kotihoidontukea. Mikähän mahtaisi olla mielipide jos sitä ei saisi.

No se 3 vuotta on psykologisesti myös merkittävä siirtymäikä. Että ihan senkin takia se on suositeltavaa. Mutta eipä tietenkään mene niin, että jokainen lapsi saavuttaa tietyn rajapyykin 3-vuotispäivänään. Keskimäärin kuitenkin noin. Mielekästä olisi varmaan, että vanhemmat voisivat valita lastensa kotihoidon kouluikään saakka niin halutessaan. Eli se kh-tuki jatkuisi sinne asti.

 

No mun tytölle teki hyvää mennä päiväkotiin 2,5 vuotiaana! Sanot sä tai muut mitä tahansa!

 

No mun tytölle teki hyvää mennä päiväkotiin 2,5 vuotiaana! Sanot sä tai muut mitä tahansa!

Ok. Miten se ilmeni?

 

Meillä määrättiin hoitoon 4v helmikuussa, mutta kuratausin takia ei ole ollut siellä montaakaan päivää. Nyt nuha. Ei saa viedä.

 

No mun tytölle teki hyvää mennä päiväkotiin 2,5 vuotiaana! Sanot sä tai muut mitä tahansa!

Ok. Miten se ilmeni?

Esim meni puheen viivästymän takia.

 

No mun tytölle teki hyvää mennä päiväkotiin 2,5 vuotiaana! Sanot sä tai muut mitä tahansa!

Ok. Miten se ilmeni?

Esim meni puheen viivästymän takia.

Ja nyt on pienryhmässä tuon takia ja edistystä on asiaan tullut. puheterapia on jäissä koska täällä ei ole mistä saada sitä.

 

No mun tytölle teki hyvää mennä päiväkotiin 2,5 vuotiaana! Sanot sä tai muut mitä tahansa!

Ok. Miten se ilmeni?

Esim meni puheen viivästymän takia.

Ja nyt on pienryhmässä tuon takia ja edistystä on asiaan tullut. puheterapia on jäissä koska täällä ei ole mistä saada sitä.

No se on hyvä juttu tietty =) Muutenkin 2,5-vuotias on sen ikäinen, että on oikeasti ihan yksilökohtaista, miten päivähoidon kokisi. Tuo pienryhmä nimenomaan on varmaan se oleellisen tärkeä juttu. Jossain 15 lapsen ryhmässä tilanne olisi aivan toinen.

 

No mun tytölle teki hyvää mennä päiväkotiin 2,5 vuotiaana! Sanot sä tai muut mitä tahansa!

Ok. Miten se ilmeni?

Esim meni puheen viivästymän takia.

Ja nyt on pienryhmässä tuon takia ja edistystä on asiaan tullut. puheterapia on jäissä koska täällä ei ole mistä saada sitä.

No se on hyvä juttu tietty =) Muutenkin 2,5-vuotias on sen ikäinen, että on oikeasti ihan yksilökohtaista, miten päivähoidon kokisi. Tuo pienryhmä nimenomaan on varmaan se oleellisen tärkeä juttu. Jossain 15 lapsen ryhmässä tilanne olisi aivan toinen.

Näin

 

No mun tytölle teki hyvää mennä päiväkotiin 2,5 vuotiaana! Sanot sä tai muut mitä tahansa!

Ok. Miten se ilmeni?

Esim meni puheen viivästymän takia.

Ja nyt on pienryhmässä tuon takia ja edistystä on asiaan tullut. puheterapia on jäissä koska täällä ei ole mistä saada sitä.

No se on hyvä juttu tietty =) Muutenkin 2,5-vuotias on sen ikäinen, että on oikeasti ihan yksilökohtaista, miten päivähoidon kokisi. Tuo pienryhmä nimenomaan on varmaan se oleellisen tärkeä juttu. Jossain 15 lapsen ryhmässä tilanne olisi aivan toinen.

Näin

Niin ja aluksi oli vain 3 kertaa viikossa 4 tuntia hoidossa kun oli alle 3 v.

 

Miks ihmeessä ihmiset jaksaa keskustella tästä.. Ite hoidan ainakin toistaisesti lastani kotona, mutta ei mulle tulis mieleenkään alkaa inttää tuollasta joltain kaverilta joka vie lapsensa hoitoon. Ennemminkin yrittäisin olla syyllistämättä, kun tiedän että ihmisillä on erilaisia tilanteita eikä kyse varmastikaan oo siitä, ettei rakastaisi lastaan. Ja minäkään en ymmärrä mikä niissä päiväkodeissa niin hirveää on.. Ellei lapsi sitten joka päivä tuu itkien ja verissä päin sieltä kotiin.

No minua kiinnostaa, useasta syystä. Itse en oikeastaan ymmärrä juuri tuota asennetta, että "tehkää te mitä tykkäätte, ei kuulu mulle". Minun mielestäni yleiset yhteiskunnalliset asiat kuuluvat kaikille, ja tämä on sellainen. Kun päiväkodit ovat joka päivä tupaten täynnä lapsia, joilla olisi parempi olla jossakin muualla, se tosiaan kuuluu vähän kaikille. Se on silloin yhteiskunnallinen ongelma. Ja itse koen tosi turhauttavana tuon syyllistämis -kortin. Ihan hyvin sanoi Eronen siinä blogissaan, eipähän todella tarvitse syyllistyä (eikä syyllisty), jos kokee tehneensä oikein.

Minusta syyllistäminen on huonoa käytöstä - johti se kohteen syyllistymiseen tai ei. Vaikka minä en tunnekaan syyllisyyttä lapseni hoitoon viemisestä, enkä koe tehneeni siinä mitään väärää, on mielestäni epäkohteliasta kenenkään väittää, että välitän lapsestani vähemmän kuin työstäni tai muuta sen suuntaista. Vaikken siitä syyllistyisikään, on se silti syyllistämistä.

Ylipäänsä syyllisten etsiminen ei mielestäni ole mikään esimerkillinen tapa hoitaa ongelmia.

On helppo sanoa, että lapsen etu on olla hoidossa kotona. Jos lapsia on vain yksi, on helppo arvottaa lapsen etu muiden (esim. materiaalisten) arvojen edelle. Mutta kun perheessä on jo useampi lapsi, täytyy pohtia sitä, mikä on kunkin lapsen etu ja miten sen toteuttaminen vaikuttaa muiden lasten elämään.

Meillä nuorimman lapsen etu olisi varmasti ollut olla kotona äidin tai isän kanssa. Tämä olisi onnistunut tietyin järjestelyin. Valitettavasti näiden järjestelyiden toteuttaminen ei ollut perheemme kahden muun lapsen edun mukaista. Piti päästä siis kompromissiin - kaikki joustavat. Nykyinen ratkaisu on perheellemme paras mahdollinen.

On aika kapeakatseista olettaa, että jokaisen perheen olisi mahdollista ajatella vain yhden perheenjäsenen parasta, kun pohditaan näinkin isoja ratkaisuja. Vai onko vain alle 3-vuotiaan lapsen etu tärkeä? Vanhempien lasten etu onkin sitten toisarvoinen asia.