Miten voit viedä pienen lapsesi päivähoitoon?

Miks ihmeessä ihmiset jaksaa keskustella tästä.. Ite hoidan ainakin toistaisesti lastani kotona, mutta ei mulle tulis mieleenkään alkaa inttää tuollasta joltain kaverilta joka vie lapsensa hoitoon. Ennemminkin yrittäisin olla syyllistämättä, kun tiedän että ihmisillä on erilaisia tilanteita eikä kyse varmastikaan oo siitä, ettei rakastaisi lastaan. Ja minäkään en ymmärrä mikä niissä päiväkodeissa niin hirveää on.. Ellei lapsi sitten joka päivä tuu itkien ja verissä päin sieltä kotiin.

No minua kiinnostaa, useasta syystä. Itse en oikeastaan ymmärrä juuri tuota asennetta, että "tehkää te mitä tykkäätte, ei kuulu mulle". Minun mielestäni yleiset yhteiskunnalliset asiat kuuluvat kaikille, ja tämä on sellainen. Kun päiväkodit ovat joka päivä tupaten täynnä lapsia, joilla olisi parempi olla jossakin muualla, se tosiaan kuuluu vähän kaikille. Se on silloin yhteiskunnallinen ongelma. Ja itse koen tosi turhauttavana tuon syyllistämis -kortin. Ihan hyvin sanoi Eronen siinä blogissaan, eipähän todella tarvitse syyllistyä (eikä syyllisty), jos kokee tehneensä oikein.

Minusta syyllistäminen on huonoa käytöstä - johti se kohteen syyllistymiseen tai ei. Vaikka minä en tunnekaan syyllisyyttä lapseni hoitoon viemisestä, enkä koe tehneeni siinä mitään väärää, on mielestäni epäkohteliasta kenenkään väittää, että välitän lapsestani vähemmän kuin työstäni tai muuta sen suuntaista. Vaikken siitä syyllistyisikään, on se silti syyllistämistä.

Ylipäänsä syyllisten etsiminen ei mielestäni ole mikään esimerkillinen tapa hoitaa ongelmia.

On helppo sanoa, että lapsen etu on olla hoidossa kotona. Jos lapsia on vain yksi, on helppo arvottaa lapsen etu muiden (esim. materiaalisten) arvojen edelle. Mutta kun perheessä on jo useampi lapsi, täytyy pohtia sitä, mikä on kunkin lapsen etu ja miten sen toteuttaminen vaikuttaa muiden lasten elämään.

Meillä nuorimman lapsen etu olisi varmasti ollut olla kotona äidin tai isän kanssa. Tämä olisi onnistunut tietyin järjestelyin. Valitettavasti näiden järjestelyiden toteuttaminen ei ollut perheemme kahden muun lapsen edun mukaista. Piti päästä siis kompromissiin - kaikki joustavat. Nykyinen ratkaisu on perheellemme paras mahdollinen.

On aika kapeakatseista olettaa, että jokaisen perheen olisi mahdollista ajatella vain yhden perheenjäsenen parasta, kun pohditaan näinkin isoja ratkaisuja. Vai onko vain alle 3-vuotiaan lapsen etu tärkeä? Vanhempien lasten etu onkin sitten toisarvoinen asia.

Joo, toki todellisuus on aina monimutkaisempaa kuin teoria. Mutta kyllä itse näen nimenomaan niin, että se alle 3-vuotias on kaikista kykenemättömin joustamaan. Tavallaan hyvin pienen lapsen kanssa ei voi tehdä komromisseja, koska hän on kokonaan vasta muotoutumassa itsekseen. Tulevan elämän perusta luodaan varhaislapsuudessa. Klisee, mutta totta. En tiedä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta mitä vanhempi lapsi on, sitä enemmän hänen kanssaan voi keskustella, voi perustella asioita, lapsikin kykenee joustamaan. Ei varmastikaan sentään ole niin, että jos alle 3-vuotias hoidetaan kotona, kaikki muut joutuvat luopumaan kaikesta muusta?

 

Tosi helposti! Ja ensi syksynä vien niitä oikein kaksin kappalein!

 

Meidän lasten pk on yksinkertaisesti IHANA. Ja ei siitä sen enempää. Ja vien lapset 5v ja 6v kyllä hoitoon tulevaisuudessa kun vauva syntyy ja kesälomat lusittu. Enempi sen ikäiset saavat hoidossa kun äitin ja sinappitykin kanssa kotona. Ja vauva menee samaan hoitoon kun on 2v, itse meen sit takas töihin!Kauempaa en kotona jaksas ees olla.

 

Vein lapsen 1-vuotiaana hoitoon päiväkotiin, koska halusin töihin. Kotiarki ei vaan riittänyt, halusin takaisin haaveammattiini. Olisimme ehkä pärjänneet vain mieheni tuloilla, jos olisimme todella halunneet.

Paljon olen itkenyt itsekästä päätöstäni. Olenko nyt pilannut lapseni elämän? Miksi piti tehdä lapsi, jos ei pysty sitä kotona kasvattamaan? Olenko huono äiti? Paljon olen näitä miettinyt. Eipä nämä palstahurskastelijat pysty millään sellaisella lyömään, mistä en jo olisi itseäni syyttänyt.

 

Määrittele päivähoito. Meillä palkattiin toisen perheen kanssa yhteinen hoitaja, poikani oli hoidon aloittaessaan 10 kk vanha. Meillä toinen vanhemmista vuorotyössä joten kokonaisia hoitopäiviä tuli todella vähän. Hoitaja oli aivan superihana ammattilainen ja poikani sai olla pienessä ryhmässä - oppi valtavasti uusia asioita hieman isommilta hoitokavereiltaan. Nyt hoito loppuu kun jään uudestaan äitiyslomalle ja vähän jopa haikealta tuntuu, kun pojasta näkee miten paljon tykkää hoitajasta, toisista lapsista ja leikeistä siellä hoidossa.

Itse olen myös sitä mieltä, että alle 2-vuotiaiden paikka ei ole päiväkodissa. Päättäjien ja kuntien pitäisi pikaisesti miettiä systeemit uusiksi niiden perheiden osalta, joissa vanhempien on palattava töihin vanhempainloman jälkeen. Kaikille pitäisi avata mahdollisuus käyttää muita, pienille lapsille soveltuvampia ja joustavampia hoitomalleja.

 

Mua kiinnostais kuulla näiden päivähoitoeksperttien näkemys siitä, miten meissä 70- ja 80-luvun lapsissa näkyy tuo hirmuinen päivähoito ja sen aiheuttamat vauriot. Itse olen mennyt päivähoitoon 2 kk:n iässä, siskoni oli kuukauden "vanhempi". Entäs sitten suuret ikäluokat, joiden vanhemmat paiskivat ympäripyöreää päivää esim. maatilan töissä? Miten heistä on tullut täyspäistä porukkaa ollenkaan, kun heitä ei ole hoitanut kukaan aikuinen, vaan vähän vanhemmat sisarukset?

ps. Olen hoitovapaalla, ja kannatan kotihoitoa ihan pienille lapsille. Silti tahtoisin kuulla jotain perusteluja tämän äitien syyllistämisen tueksi.

 

Omat lapseni olivat päiväkodissa eskarilaisina, ennen sitä oli hoitaja.

 

Hei Nimetta. Sulla kun tuntuu olevan intoa ja tarmoa, niin mitäpä jos keskittäisit ne vaikkapa sellaiseen yhteiskunnalliseen toimintaan, jonka tavoitteena on parantaa päivähoidon laatua.

 

En voikaan.

Esikoinen aloitti p.kodissa 4-vuotiaana. On dysfaattista häikkää puheenkehityksessä. Puheterapian, neuropsykologin ja päiväkodin avulla kehittynyt paljon ja tietty iän karttuminenkin vaikuttanut, nyt siis 5v.

Kotona on 3v ja kohta 2-vuotiaat kaksoset, enkä vielä laita heitä p.kotiin, koska ei ole syytä. Kenties ensi vuonna sitten.

 

en ole pk vastustaja mutta joka tapauksessa olen valinnut yksityisen hoitajan lapselleni hoitajaksi. Kerhossa hän näkee muita lapsia ym.
Jos muksu pitää viedä päiväkotiin sen takia, että siellä tulee sosiaalisemmaksi niin se on pelkkä tekosyy.
Mielestäni pk järjestelmä on ollut jo pitkään mätä. En tosiaankaan ala maksamaan huonosta hoidosta 200 ?/kk

 

Vauvan kanssa olen kotona, 4 vuotiasta en pidä kotona. Sen ikäisen ei kuulu minusta istua vauvan ja äidin kanssa neljän seinän sisällä katsoen kotitöiden tekoa eikä ole lähistöllä kavereita. Alle 2.5-3 vuotiasta en veisi hoitoon. 3v on pakko koska loppuu kh-tuki ja työkkäri lykkää karenssin jos ei tee mitään.

no on sulla tylsä elämä kun et pihalla käy ja nyypötät vaan kotona!

 

Ja taas yksi keskustelu, jossa ap kuvittelee, että sinä hetkenä kun vanhemmat sulkevat ensimmäisen kerran päiväkodin oven takanaan, he muuttuvat hirviöiksi: lakkaavat rakastamasta lastaan, jättävät heitteille fyysisesti ja psyykkisesti, eivät ole kiinnostuneita omasta lapsestaan eivätkä halua viettää tämän kanssa aikaansa.

 

suomen päiväkoti on hyvä ja pidän paljon. Aikuiset on leikkii lasten kanssa ja ei ole kamala paikka. On sääntöt mutta ei sama kun army Poika on oppinut hyvin kieli ja hän pitää mennä joka päivä.

 

Helposti. Lapseni oli 1-3 v ihanassa pikku ryhmiksessä jossa tädeillä oli aikaa halailla ja jopa pusittaa. No tuo ihanuus kyllä säästösyistä lopetettiin että kuopuksella tulee 1v hoitoon mennessään olemaan aika erilaista jos en saa kotiin hoitajaa hankittua.

 

Ah vielä... Hän menee myös kun vauva syntyy kun sitten on esikoulu alkaa

 

suomen päiväkoti on hyvä ja pidän paljon. Aikuiset on leikkii lasten kanssa ja ei ole kamala paikka. On sääntöt mutta ei sama kun army Poika on oppinut hyvin kieli ja hän pitää mennä joka päivä.

onko tämä paikka suomessa?

 

Meillä lapset käyvät ryhmiksessä, jossa on 12 lasta ja 3 hoitajaa + 1 harjoittelija. Molemmat lapset ovat samassa ryhmässä, joten heille on myös tukea ja turvaa toisistaan siellä.

Uskon kyllä lapsieni siellä viihtyvän. Isompi ei joskus haluaisi mennä, mutta siltikin viihtyy siellä ikäistensä seurassa. Pienemmällä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia ja hän on aloittanut siellä 11kk iässä. Lapset ovat nyt siis 2v. ja kohta 5v.

Isomman kanssa ollaan kokeiltu kaikki hoitomuodot (pph, ryhmis ja pk) ja tykkään ehdottomasti tästä eniten. En koe ryhmän olevan liian suuri, mutta kuitenkin tarpeeksi iso jotta ikäistänsä seuraa löytyy ja lapsi oppii ryhmässä olemista.

Joskus toki mietin, että jos jäisinkin heidän kanssaan vielä kotiin. En koe sitä kuitenkaan järkeväksi ratkaisuksi, sillä lapset ovat sopeutuneet hoitoon todella hyvin ja heillä on myös siellä tärkeitä kavereita ja aikuisia. Kotona olisimme vain me kolme.

Ja asumme siis maalla ja sen verran syrjässä, että täällä ei kaveria ole ihan lähellä. Ainoastaan naapurissa olisi saman ikäiset tyttö ja poika, mutta olemme huomanneet, että tämän pojan seura ei sovi meidän pojalle. Valitettavaa, mutta en pysty vaikuttamaan tähän. Täällä ei myöskään ole mitään leikkipuistoja tai vastaavia, jossa tapaisi muita ikäisiään.

Joten olen sitä mieltä, että meidän lapsille juuri heidän hoitopaikkansa on ehdottomasti se paras ratkaisu.

 

suomen päiväkoti on hyvä ja pidän paljon. Aikuiset on leikkii lasten kanssa ja ei ole kamala paikka. On sääntöt mutta ei sama kun army Poika on oppinut hyvin kieli ja hän pitää mennä joka päivä.

onko tämä paikka suomessa?

On on ja pidän paljon. Ihanat tädit =)

 

Hei Nimetta. Sulla kun tuntuu olevan intoa ja tarmoa, niin mitäpä jos keskittäisit ne vaikkapa sellaiseen yhteiskunnalliseen toimintaan, jonka tavoitteena on parantaa päivähoidon laatua.

Tätä mäkin ehdottaisin. Tässä tämä pätkä Turun Sanomista, missä mun mielestä on enemmän järkeä, kuin tässä toisten henk.koht. valintojen kritisoimisessa:

Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen seuraa näitä jupakoita turhautuneena - jos lainkaan.

- Niin kauan kuin uraäidit ja kotiäidit ovat toistensa niskassa, saavat poliitikot nukkua yönsä rauhassa.

Keltikangas-Järvinen painottaa, että päivähoidon ratkaisut ovat yhteiskunnan ratkaisuja. Hyökkäilyt toisia vanhempia vastaan tulisi lopettaa ja suunnata keskustelu päivähoidon laadun parantamiseen. Nykyisellään laatu on kehno, koska laadun perusmittarit lasten kannalta eli hoitoryhmän koko, hoitajien pysyvyys ja hoitopäivän pituus näyttävät monin paikoin punaista.

Ryhmäkoot ja hoitajien määrät ovat poliitikkojen päätettävissä. Näiden vajauksia ei voi korvata henkilökunnan pätevyydellä, eikä vajauksista pidä henkilökuntaa syyllistää.

Professori ehdottaa, että koti- ja uraäidit ja vielä lastentarhanopettajatkin yhdistäisivät voimansa lapsen parhaaksi.


(Lähde: http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2009-02-22,104:12:594967,1:0:0:0:0:0: )

 

Miten te, joilla pienet (0-2(3)v) lapset, ovat päivähoidossa, perustelette valintanne? Tunnetteko jatkuvasti syyllisyyttä vai näettekö oikeasti, että juuri teidän lapsenne viihtyy hoidossa?

En tunne pätkääkään syyllisyyttä, koska TIEDÄN lapseni viihtyvän pphoidossa. On ollut pienestä pitäen erittäin sosiaalinen tapaus, ei ujostele/vierasta ja itse en tykännyt/osaa käydä missään avoimilla päiväkodeilla ym mammahömpissä ja koska ainokaiseksi lapseksi jää, niin toki tarvitsee seuraa.
Olen niin huono leikkimäänkin, lienenkö koskaan oikein mitään leikkiäkään leikinyt lapseni kanssa...

 

En ole tuntennut syyllisyyttä kun lapseni olen hoitoon viennyt. Vaikka nyt olenkin kotona lapsieni kanssa ja taidan olla aikas pitkään sillä ei kannata mennä töihin laskettiin mihen kanssa että palkasta jää pelkkä - käteen. Joten meidän valinta on tämä ainakin nytten.

Olen vaan tyytyväinen että keskustelua on näistä päiväkodin ryhmistä sillä ei tästä kauaa ole aikaa kun päiväkoteja lakautettiin kun oli lapsia liian vähän.
Mutta tämä tilanne on kyllä ollut jo päiväkoti henkilökunnan tiedossa että lapset lisääntyvät "räjähdysmäisesti" ei ole uusi asia ei.
Mutta päättäjät ovat jossain norsunluu torneissaan ja ei huomioi kentältä kuuluvia asioita. Neuvo on venyttäkää ja venyttäkää joustkaa ja joustakaa.
Loputtomastiko ?

Koska asia on näin että päiväkoti henkilöstöä ei kuunella vaan VANHEMMAT ovat niitä jotka voivat vaikuttaa ryhmien kokoon ja päiväkoti lasten turvallisuuteen ja tilaan olla hoidossa.
Toivonkin että te vanhemmat nousette parrikaadeille lastenne puolesta sillä teitä kuullaan ja kuunnellaan.

En ole koskaan työssäni syyllistännyt yhtään vanhempaa heidän valinnasta vaan jokaista lasta olen hoitannut niinkuin omaani toivon hoidettavan. Mutta ikävä tosiasia on että nämä säästö päätökset ovat tuonneet tullessaan sijais pulan tai sitten sijaiseksi pääsee ihan ketä vaan kun siinäkin säästetään kun on ei pätevä hoitaja niin ei tarvitse täyttä palkkaa maksaa.

Neuvoni onkin kuunnelkaan ja katselkaa. Kyseenalaistakaa ja vaatikaa lapsellenne parasta mahdollista ja ammatti taitoista hoito henkilökuntaa.

 

Olen vaan tyytyväinen että keskustelua on näistä päiväkodin ryhmistä sillä ei tästä kauaa ole aikaa kun päiväkoteja lakautettiin kun oli lapsia liian vähän.
Mutta tämä tilanne on kyllä ollut jo päiväkoti henkilökunnan tiedossa että lapset lisääntyvät "räjähdysmäisesti" ei ole uusi asia ei.
Mutta päättäjät ovat jossain norsunluu torneissaan ja ei huomioi kentältä kuuluvia asioita. Neuvo on venyttäkää ja venyttäkää joustkaa ja joustakaa.
Loputtomastiko ?

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Mutta taitaa tulla päiväkodeille taas vähän väljemmät ajat, kun taantuma alkaa tosissaan purra työpaikkoja. Nythän suuri tekijä kasvaneille päivähoitotarpeille on ollut se, että naistenkin työmarkkinat ovat vetäneet.

 

Pakkaan lapsen aamulla autoon ja ajan päivähoitopaikalle. Niin helppoa se on. Ja sama sitten illasta, ajetaan päivähoitoon ja haetaan lapsi kotiin. Ei luulis olevan kovin vaikeaa.
Ja teille vielä kauhistltavaksi, meidän neiti meni hoitoon 1v1kk ikäisenä =O

 

Ihan hyvin enkä tunne syyllisyyttä. Esikoinen (down-lapsi) aloitti päiväkodin 1v10kk iässä 3h hoitopäivillä. Hänellä oma hoitaja jonka kanssa käyvät päivien aikana mm. uimaryhmässä ja laulu- & viittomaryhmässä kaksin (tai ryhmän toisen erityislapsen ja tämän hoitajan kanssa) sekä tapaamassa logopedia, sairasvoimistelijaa, erityispedagogia jne. 2v4kk iässä hoitopäivät pitenivät 6h mittaisiksi ja tuossa vajaa 3v iässä siirtyi täyspäiväpaikalle. Käytännössä hoitopäiviä nykyään n. 3-4/ viikko ja päivien pituudet 6-8h.

Pikkusiskonsa aloitti päivähoidossa 1,5v iässä kun miehen koti-isyys loppui. Hänellekin ihan hyvä ratkaisu sillä tytöllä on ongelmia niin motorisessa kuin puheenkin kehityksessä eli hyvä että saa olla välillä normaalin lapsiryhmän mukana. =) Ainoa mikä tällä hetkellä vähän harmittaa on tuo hoitoryhmän koko kun sinne on otettu väliaikaisesti ylimääräisiä lapsia ennen kuin saadaan uusia päiväkoteja pystyyn. Kun pienten ryhmässä on paljon noita pienimpiä niin tietty se sitoo hoitajia. Mutta toisaalta onneksi mukana on myös näitä virikelapsia eli käytännössä monet lapsista ovat lyhyitä hoitopäiviä ja pitävät vapaita eli harvemmin siellä edes tuota 14 lasta on yhtäaikaa.

Mutta jos täytyy jotain kauhistella ja ihmetellä niin itse voisin kummastella miten ihmiset pystyvät viemään -edes ne yli 3v:t päiväkotiin joka päivä 8-10h hoitopäiviksi. Eikö se herätä syyllisyyden tunteita vanhemmissa? :xmas: Meidän muksut ovat nyt 4v ja 2v9kk enkä voisi kuvietllakaan heitä noin pitkille hoitoajoille! Ja jos ei ihmeitä tapahdu niin eivät ikinä tule sellaisia hoidossa olemaankaan, itseasiassa kesällä meidän perheen päivähoidon tarve tulee pienenemään entisestään. Ja tosissaan tälläkin viikoilla nuo ovat päiväkodissa kokokaista 2 päivää ja ensi viikolla sen saman.

muoks. niin ja se tärkein, eli meidän lapset kyllä viihtyvät päiväkodissa. =)

 

Minä en vie.. Meillä on 1,5v lapsi ja 2 isompaa eikä tulisi mieleenkään viedä vielä pitkään aikaan näin pientä hoitoon. 3v sitten eri asia, kun tuet loppuu ja pakko mennä.