Miten voin iloita raskaudesta, kun koko ajan pelottaa keskenmeno/tuulimuna`?

["Titta"]

Plussasin viikonloppuna ja odotettu ja iloinen plussa olikin, mutta kuitenkin koko ajan pelottaa että raskaus on tuulimuna tai menee kesken? Koin tuulimunan joku aika sitten. Mitkä ovat mahdollisuudet saada kaks tuulimunaa peräkkäin? tai keskenmenoa?

 

["vieras"]

Älä iloitse. you has mad officers?

 

["Äiti"]

Älä iloitse!! Unoha koko raskaus, paitsi älä juo viinaa jne. Elä vaan eteenpäin ja sit jossain vaiheessa toivottavasti huomaat olevas jo neljännellä kuulla!! =) Onnea odotukseen!

 

[hr]

mahdollisuudet on ihan yhtä pienet kuin jos et olisi saanut aiemmin keskenmenoa/tuulimunaa.. ehdotan että unohdat kokonaan olevasi raskaana, jolloin et ajattele koko asiaa ja sit kun kriittiset viikot on ohi, niin voit alkaa miettiä..

 

["vieras"]

No sitten kun sinä saat sen lapsen syliisi niin alat pelätä sitä ja tätä ja tuota... eiköhän se ole ihan normaalia, mutta ei se ole normaalia että ei muuta teekään kuin mieti mitä saattaa sattua.

 

[Orion-]

Pelkoon ei oo mitään syytä. Sä olet raskaana, ja se on iloinen asia. Jos jotain on tapahtuakseen ni se tapahtuu, et voi siihen vaikuttaa joten ihan turhaa sitä on murehtia. Ole kiitollinen jokaisesta päivästä jonka saat olla raskaana! Uskalla ajatella että teille tulee vauva. Älä anna pelolle valtaa, heitä se ikkunasta ulos.

Iloitseminen ei voi aiheuttaa keskenmenoa tai tuulimunaa, ja vaikka km/tm tuliskin, et olis siltikään turhaan iloinnut, koska ilo on aina hyväksi!

Ota päivä kerrallaan.

 

["vieras"]

Mulla oli keskenmeno ja ajattelin kun ei sit natsannu etten voi sada enää lapsia no tulin raskaaksi ja kaikki meni hyvin vaikka vuotelin toisen raskauden aikana vähän...no siihen ei voi vaikuttaa mutta jos kaiken aikaa suret niin ei sekään ole hyvä juttu..iloitse raskaudesta ja jos jotain käy niin sitten käy siihen et voi vaikuttaa..se on luonnonlaki että toisinaan menee kesken eli tulokkaalla ei ollutkaan kaikki ok..mutta miksi näitä miettii jos on tullakseen niin tulee...kaikki on otettava vastaan...onnea kuiteskin pikkuisesta...

 

[jvh]

Minä olen nyt raskaana ja takana keskenmeno myöhäisillä viikoilla. Olen alusta asti pelännyt kovasti ja stressannut raskauden puolesta. Alussa kohdunulkoista ja tuulimunaa, sitten kun ultrassa selvisi että kaikki on hyvin, keskenmenoa tai sitä että lapsessa on jotain vikaa. Nyt on menossa rv16+ ja pelkäään että vauva ei ole kasvanut normaalisti kun en tunne vielä liikkeitä..
Uskon että tulen pelkäämään jotain koko raskauden ajan koska olen vain sellainen. Pahimmat pelot yritän selättää ajattelemalla että teen sen minkä pystyn (elän terveellisesti, en juo, en tupakoi ym) ja jos se ei riitä, en voi sitä peloillani muuttaa.
Minulla nuo pelot ovat aina loppuneet synnytykseen eli en kyllä sitten enää vauvan synnyttyä ole hysteerinen panikoija, tämä raskausaika on minulla jostain syystä vain henkisesti raskasta.
Tämä saakin jäädä viimeiseksi raskaudeksi, en kestä enää tällaista stressiä.