Miten voi vedota Jumalan tahtoon ja suunnitelmaan?

[Aamuäree]

Tämmöistä filosofiaa aamuun...


Mietin tossa että jokainen tuppaa tulkita raamattuakin tavallaan- toiset tiukemmin kuin toiset. Miten kukaan voi sanoa että juuri TÄMÄ on Jumalan tahto- näin sen asian pitää mennä? Ei kai mitään tuskittelua asian kanssa olisi, jos olisi se yksi ja yhtenäinen säännöstö?
Ja miksi juuri minun Jumalani on se oikea?

Moniko on tavannut Jumalan?

 

[Lunatic]

 

[Phoebsi]

Jos Jumalan tahtoa voi jokainen tulkita, kuka on sitten se oikea henkilö ilmoittamaan siitä? Kristinuskon Jumala on salattu mutta ilmoitettu hahmo, kätevää, eikö? Siten jokainen voi nähdä Jumalan vaikka puiden oksissa, ja uskoa mitä tämä haluaa.

 

[joo]

kun suomen lakikin perustuu kymmeneen käskyyn, huomiois tää

 

[ss]

Jumalan tahtoon ja suunnitelmaan vetoaminen on joko vallan väline tai osoitus kyvyttömyydestä kantaa vastuu omista asioistaan.

 

[Aamuäree]

kun suomen lakikin perustuu kymmeneen käskyyn, huomiois tää

Ja jonkun toisen maan laki sitten taas johonkin muuhun. Ilmankos tulee ristiriitoja.

 

[Hjalmarska]

Toivottavasti tämä ketju ei muutu uskovien ja Jumalan pilkkaamiseksi, niinkuin monesti vastaavilla aloituksilla on tapana..

Usko Jumalaan on henkilökohtainen asia. Jokainen uskoo tavallaan.
Sitten, jos aletaan puhua yhtenäisestä säännöstöstä, mitä ap:kin peräsi, silloin ei puhuta enää uskosta, vaan uskonnosta.
Ja usko ja uskonto, ne ovat kaksi eri asiaa.
Esim. nimitys uskonsota, joita ainakin entisaikaan on käyty, ne eivät ole oikeasti uskoon liittyviä, vaan puhtaasti uskonnon pakkolevitystä.

 

[Phoebsi]

Jumalan tahtoon ja suunnitelmaan vetoaminen on joko vallan väline tai osoitus kyvyttömyydestä kantaa vastuu omista asioistaan.

Entä jos tekee Jumalansa tahdon nimissä jotain hyvää?

 

[Aamuäree]

Toivottavasti tämä ketju ei muutu uskovien ja Jumalan pilkkaamiseksi, niinkuin monesti vastaavilla aloituksilla on tapana..

Usko Jumalaan on henkilökohtainen asia. Jokainen uskoo tavallaan.
Sitten, jos aletaan puhua yhtenäisestä säännöstöstä, mitä ap:kin peräsi, silloin ei puhuta enää uskosta, vaan uskonnosta.
Ja usko ja uskonto, ne ovat kaksi eri asiaa.
Esim. nimitys uskonsota, joita ainakin entisaikaan on käyty, ne eivät ole oikeasti uskoon liittyviä, vaan puhtaasti uskonnon pakkolevitystä.

Pilkka ei tosiaan ole tarkoitukseni :attn:

Aloin vain miettiä kun eilen katoin yhtä ohjelmaa jossa asioista vängättiin käyttäen Jumalan tahtoa kiistakapulana.
Toinen hoki että kun raamatussa sitä ja tätä ja toinen oli sitä mieltä että kun kerran aivot on Jumala luonut, niin miksi niitä ei voisi tieteeseen ja teknologiaan käyttää ja testata rajoja.

Molemmat puolsi Jumalaa mutta eri näkökulmista ja kauhee taistelu päällä.

 

[LisaMarie]

Sitten, jos aletaan puhua yhtenäisestä säännöstöstä, mitä ap:kin peräsi, silloin ei puhuta enää uskosta, vaan uskonnosta.
Ja usko ja uskonto, ne ovat kaksi eri asiaa.
Esim. nimitys uskonsota, joita ainakin entisaikaan on käyty, ne eivät ole oikeasti uskoon liittyviä, vaan puhtaasti uskonnon pakkolevitystä.

Tässä on asian ydin. Ja uskontoa piti pakkolevittää, koska uskonto ja politiikka on aina ja kaikkialla nivottu vahvasti yhteen.

 

[Aamuäree]

Ja useilta Jumalaansa uskovilta tuntuu kuitenkin unohtuvan se tärkein mun mielestä, asia joka ei olis edes riippuvainen mistään uskonnosta ja se on se, että hyväksyy toiset kanssaeläjät samanarvoisina kuin itse on. Ottaa kaikki huomioon ja niin päin pois.

Tuli vaan mieleen.

 

[LisaMarie]

Jumalan tahtoon ja suunnitelmaan vetoaminen on joko vallan väline tai osoitus kyvyttömyydestä kantaa vastuu omista asioistaan.

Entä jos tekee Jumalansa tahdon nimissä jotain hyvää?

Sillon ei tarvi kamalasti mainostaa, etä se on Jumalan tahto. Silloin se kumpuaa omasta sisäisestä rauhasta, omasta sisimmästä eikä ulkokultaisista käyttäytymis säännöstöistä.
Vetoan edelleen tuohon "usko ja uskonto on eri asia" Kommenttiin.

 

[Aamuäree]

Sitten, jos aletaan puhua yhtenäisestä säännöstöstä, mitä ap:kin peräsi, silloin ei puhuta enää uskosta, vaan uskonnosta.
Ja usko ja uskonto, ne ovat kaksi eri asiaa.
Esim. nimitys uskonsota, joita ainakin entisaikaan on käyty, ne eivät ole oikeasti uskoon liittyviä, vaan puhtaasti uskonnon pakkolevitystä.

Tässä on asian ydin. Ja uskontoa piti pakkolevittää, koska uskonto ja politiikka on aina ja kaikkialla nivottu vahvasti yhteen.

Juuri tämä!
Miekan avulla on pakotettu 'oikeaan' uskoon koska se on Jumalan tahto. Kuitenkin sama Jumala on sanonut että älä tapa.... :/

 

[Rukoilijasirkka]

No mua ainakin kiinnostaa se raamattu siten, että haluan tietää ihan oikeesti, mitä siinä tarkotetaan milläkin. Silleen tutkimalla kai pitäs Jumalan tahto selvitä. Ja omatunto on kanssa semmonen mittari.Tietty toivon, et sekin toimis, ettei tulis tehtyä tyhmiä juttuja sokeesti. (niinkun nyt vaikka noi sodat on semmosta sokeeta ja tavallaan ei palvele mitenkään Jumalaa)

 

[Phoebsi]

Jumalan tahtoon ja suunnitelmaan vetoaminen on joko vallan väline tai osoitus kyvyttömyydestä kantaa vastuu omista asioistaan.

Entä jos tekee Jumalansa tahdon nimissä jotain hyvää?

Sillon ei tarvi kamalasti mainostaa, etä se on Jumalan tahto. Silloin se kumpuaa omasta sisäisestä rauhasta, omasta sisimmästä eikä ulkokultaisista käyttäytymis säännöstöistä.
Vetoan edelleen tuohon "usko ja uskonto on eri asia" Kommenttiin.

Mutta jos tekijä uskoo tekevänsä hyvää? Esim. lähetyskäskyä noudattava uskoo tekevänsä Jumalansa tahtoa ja hyvää.

 

[LisaMarie]

Ja useilta Jumalaansa uskovilta tuntuu kuitenkin unohtuvan se tärkein mun mielestä, asia joka ei olis edes riippuvainen mistään uskonnosta ja se on se, että hyväksyy toiset kanssaeläjät samanarvoisina kuin itse on. Ottaa kaikki huomioon ja niin päin pois.

Tuli vaan mieleen.

Uskonnot eivät sali tuota ajatusta. Ja ihmisillä on tarve kuulua johonkin laumaan, eli löytää uskolleenkin ilmaisukanavaksi joku uskonto, joka taas lähtökohtaisesti opettaa, että on syntejä ja synnintekijöitä.

 

[Jehnny Tightlips]

Ja useilta Jumalaansa uskovilta tuntuu kuitenkin unohtuvan se tärkein mun mielestä, asia joka ei olis edes riippuvainen mistään uskonnosta ja se on se, että hyväksyy toiset kanssaeläjät samanarvoisina kuin itse on. Ottaa kaikki huomioon ja niin päin pois.

Tuli vaan mieleen.

Kaikkien pitäminen samanarvoisina on tietysti tavoite, mutta en ole koskaan tavannut henkilöä, uskovaista tai uskomatonta, joka siihen täysin pystyisi. Se ei toki oikeuta yrittämisen puutetta.

 

[Phoebsi]

Sitten, jos aletaan puhua yhtenäisestä säännöstöstä, mitä ap:kin peräsi, silloin ei puhuta enää uskosta, vaan uskonnosta.
Ja usko ja uskonto, ne ovat kaksi eri asiaa.
Esim. nimitys uskonsota, joita ainakin entisaikaan on käyty, ne eivät ole oikeasti uskoon liittyviä, vaan puhtaasti uskonnon pakkolevitystä.

Tässä on asian ydin. Ja uskontoa piti pakkolevittää, koska uskonto ja politiikka on aina ja kaikkialla nivottu vahvasti yhteen.

Juuri tämä!
Miekan avulla on pakotettu 'oikeaan' uskoon koska se on Jumalan tahto. Kuitenkin sama Jumala on sanonut että älä tapa.... :/

Miekalla toteutettiin politiikkaa, uskoisin näin. Ja erään mielipiteen mukaan kristinuskon ristiretken pyhään maahan oli enemmän puolustusta kuin hyökkäystä.

 

[Jehnny Tightlips]

Uskonnot eivät sali tuota ajatusta. Ja ihmisillä on tarve kuulua johonkin laumaan, eli löytää uskolleenkin ilmaisukanavaksi joku uskonto, joka taas lähtökohtaisesti opettaa, että on syntejä ja synnintekijöitä.

Ihmisillä on kyllä useimmiten tarve kuulua laumaan. Mutta tunnen ihan livenä ihmisiä, jotka ovat kristittyjä, mutta eivät pätkääkään laumaihmisiä.

 

[Hjalmarska]

Jumalan tahtoon ja suunnitelmaan vetoaminen on joko vallan väline tai osoitus kyvyttömyydestä kantaa vastuu omista asioistaan.

Sä sitten yleistät kaikki uskovaiset diktaattoreiksi tai tahdotomiksi marioneteiksi?

Minä uskon Jumalan suunnitelmaan, huolenpitoon ja Jumalan tahtoon.
En silti käytä sitä missään vallan välineenä, miten voisin?
Ja kannan silti vastuun omista asioistani, en elä tyyliin; kaikki Herran haltuun ja makailisin työttömänä kotona odottaen, että korppi kantaa ruuan suuhun.
Jumala on antanut ihmiselle oman tahdon ja vallan käyttää sitä omaa tahtoaan.
Jos Jumala pakottaisi kaikki tekemään tahtonsa mukaan, kaikki ihmiset olisivat Jumalaan uskovia! Miksi sitten on ateisteja ja monia muita ei Jumalaan uskovia uskontoja? Siksi, että vaikka Jumalan tahto ja suunnitelma on, että kaikki ihmiset pelastuisivat, Jumala ei kuitenkaan pakota ketään, vaan antaa ihmisen valita, keneen uskoo tai on uskomatta.


Jumalan tahto on, että tietoa Hänestä levitetään, koska Jumala todellakin haluaisi pelastaa kaikki. Siksi ihmiset "tuputtavat" uskoaan. Siksi Jumalan sanaa on aikanaan levitetty sotimallakin. Mutta sota ja miekalla uhkaaminen ei todellakaan ole Jumalan tahto, siinä on vain väärä tulkinta. On otettu kirjaimellisesti lause tai sana tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni...
Jumalan sanaa pitää levittää, että kaikki olisivat tietoisia vaihtoehdoista, mutta väkisin ei saa eikä voi ketään pakottaa uskomaan tai liittymään uskontokuntaan!

 

[Aamuäree]

:flower: hienosti sanottu Mii.

Mä luulen kuitenkin että tuo kommentti 'vallan välineenä' viittaa enemmänkin tuohon politiikka osastoon ja siihen että joku tahtoessaan voi vedota siihen hyvinkin kyseenalaisessa jutussa. En mä ainakaan ajattelisi niin mustavalkoisesti että koskee kaikkia.

 

[ss]

Jumalan tahtoon ja suunnitelmaan vetoaminen on joko vallan väline tai osoitus kyvyttömyydestä kantaa vastuu omista asioistaan.

Sä sitten yleistät kaikki uskovaiset diktaattoreiksi tai tahdotomiksi marioneteiksi?

En tietenkään. Useimmat ovat vain hieman hölmöjä. Luterilaisen käsityksen mukaan maailmassa on tälläkin hetkellä noin 6640 000 000 vääräuskoista. On siinä hiililapiolle töitä.

Alkuperäinen kysymys koski jumalan tahtoon vetoamista. Kun jumalan tahto tai raamatun sana otetaan argumentiksi, niin silloin ollaan aika heikoilla eväillä liikkeellä puolin tai toisin.

Hengellisyys on kaunista ja hiljentyminen olisi paikallaan useimmille meistä. Parhaimmillaan usko on oiva apuväline siihen. Hillityimmilläkin tapauskovaisilla kuitenkin tahtoo olla taipumus ajatella että ihminen olisi kykenemätön hyvään ihan sellaisenaan. Tämä on minusta surullista.

 

[Jehnny Tightlips]

En tietenkään. Useimmat ovat vain hieman hölmöjä. Luterilaisen käsityksen mukaan maailmassa on tälläkin hetkellä noin 6640 000 000 vääräuskoista. On siinä hiililapiolle töitä.

Alkuperäinen kysymys koski jumalan tahtoon vetoamista. Kun jumalan tahto tai raamatun sana otetaan argumentiksi, niin silloin ollaan aika heikoilla eväillä liikkeellä puolin tai toisin.

Hengellisyys on kaunista ja hiljentyminen olisi paikallaan useimmille meistä. Parhaimmillaan usko on oiva apuväline siihen. Hillityimmilläkin tapauskovaisilla kuitenkin tahtoo olla taipumus ajatella että ihminen olisi kykenemätön hyvään ihan sellaisenaan. Tämä on minusta surullista.

Luterilaiset pitävät kristittyinä muitakin, he hyväksyvät muidenkin kirkkokuntien kasteet eivätkä ala kastamaan uudestaan tms. joten arvioisi luterilaisten käsittämästä vääräuskoisten määrästä on hieman yläkanttiin.

Raamattu voidaan ottaa kyllä ihan hyvin argumentiksi, jos molemmat osapuolet ovat asiasta yksimielisiä. Mutta jos eivät ole, siihen vetoaminen auktoriteettina ei tietenkään toimi.

 

[Hjalmarska]

Hillityimmilläkin tapauskovaisilla kuitenkin tahtoo olla taipumus ajatella että ihminen olisi kykenemätön hyvään ihan sellaisenaan. Tämä on minusta surullista.

Miksi susta on surullista, että joku luottaa Jumalaan ja tahtoo toteuttaa hänen tahtoaan?
Enemmän minusta on surullista se, että ihmiset porskuttavat vain omin voimin eteenpäin, eivätkä ikinä hiljenny miettimään, onko suuntakaan edes oikea.
Täällä maassa eletään vain lyhyt aika verrattuna siihen, mitä on kuoleman jälkeen. Ikuisuus on pitkä aika, kaikkien kannattaisi miettiä, missä sen viettää. Ja tämä on siis ajatuksena siitä, että ollaan kristittyjä, en ala mitään oppikiistoja tässä käymään. Itse uskon kuolemanjälkeiseen elämään, enkä halua tässä ketjussa asiasta tappelua.

Mutta se, miksi lainasin tätä viestiä, on tuo hillitty tapauskovainen.
Tapauskovainen tarkoittaa uskonnollista ihmistä, joka harjoittaa uskontoa vain tavan vuoksi. Tapauskovaisuus ei pelasta ketään, se on ulkokultaista. Pitää olla sydämen usko. JA jos tapauskovainen ei usko, että pelkät tavat eivät itsessään riitä, hän on ihan oikeilla jäljillä. Pelkät tavat eivät riitäkään, ellei oikeasti usko Jumalan pelastavaan voimaan.
Tavoilla ei ole mitään merkitystä, jos sydämestä puuttuu usko ja Jumalan antama rauha.
Ja jos sydämestä löytyy usko Jumalaan ja Jeesukseen ja Jumalan antama rauha, niin yleensä ne tavatkin muuttuu vastaamaan sisäistä olotilaa ihan itsestään.

 

[ss]

Hillityimmilläkin tapauskovaisilla kuitenkin tahtoo olla taipumus ajatella että ihminen olisi kykenemätön hyvään ihan sellaisenaan. Tämä on minusta surullista.

Miksi susta on surullista, että joku luottaa Jumalaan ja tahtoo toteuttaa hänen tahtoaan?
Enemmän minusta on surullista se, että ihmiset porskuttavat vain omin voimin eteenpäin, eivätkä ikinä hiljenny miettimään, onko suuntakaan edes oikea.

Huomaatko tässä mitään hauskaa?