miten voi olla varma erosta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

...

Vieras
tuntuu että haluan erota miehestäni.yht.eloa takana 12v ja pari lastakin on. tämä tunne ollut pitkään ja aina tulee uudestaan esiin. nyt kun erosta todella puhuttu ja mies etsii asuntoa niin kuitenkin tuntuu tosi vaikealta..siis minusta,joka siis alunperin halusin erota.. pelkään että myöh.alkaa kaduttamaan ja voinko nyt viedä lapsilta isän.kun hän on sitä mieltä että eron jälkeen hänellä ei mitään tekemistä meidän kanssa.ei siis lastenkaan..
 
Lueppa viimenen lauseesi.
Eikö tuolla perusteella jo voi olla aika varma asiasta jos ei omat lapsetkaan kiinnosta enää sen jälkeen että eipä ole kovin kummoinen mies kyseessä.
 
on todella paljon ollut lasten kanssa ja sen vuoksi tuntuukin tosi kohtuuttomalta lapsia kohtaan että kokonaan sanoutuisi heistä irti. mutta hän on sitä mieltä että jos erotaan niin sitten hänellä alkaa uusi elämä mihin me emme sitten millään tavalla kuulu.ei siis aio mitään elareitakaan maksella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Lueppa viimenen lauseesi.
Eikö tuolla perusteella jo voi olla aika varma asiasta jos ei omat lapsetkaan kiinnosta enää sen jälkeen että eipä ole kovin kummoinen mies kyseessä.

Ei ihan näinkään voi sanoa.

Monet miehet ovat sellaisia, joko ottavat ns. 'vastuun'' kokonaisuudessaan tai sitten ei ollenkaan.
Ollaan paikalla tai sitten ei olla.

Jotenkin tuntuu oudolta että nykyään naiset voivat ykskantaan määritellä että mitä tarkoittaa vastuun ottaminen ja jos sitä ei tehdä heidän ehdoillaan niin mies ei ollut kovin "kummoinen" ensinnäkään.

 
En eroaisi ellei suhteessa ole väkivaltaa, alkoholismia tai muita isoja ja lapsia vahingoittavia asioita, joita vanhemmat eivät onnistu selvittämään.

Esim. puolisoon kyllästymisen takia ei ole oikeutta rikkoa lapselta perhettä.
Tai on toki oikeuus, mutta se on todella itsekästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En eroaisi ellei suhteessa ole väkivaltaa, alkoholismia tai muita isoja ja lapsia vahingoittavia asioita, joita vanhemmat eivät onnistu selvittämään.

Esim. puolisoon kyllästymisen takia ei ole oikeutta rikkoa lapselta perhettä.
Tai on toki oikeuus, mutta se on todella itsekästä.

No, entäpä sitten se vastuu ihmisen mallina olosta?
Onko oikein lasta kohtaan näyttää perheen mallia, miehen ja naisen mallia kun ei kaikki ole oikein ja hyvin?
Onko oikein kasvattaa lasta liitossa missä ei ole rakkautta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Esim. puolisoon kyllästymisen takia ei ole oikeutta rikkoa lapselta perhettä.
Tai on toki oikeuus, mutta se on todella itsekästä.

Tätä on tukittu paljon ja valitettavasti olet väärässä mitä tulee lapsen psyykkeen kehitykseen näissä tilanteissa.
Eli parempi lapselle eronneet vanhemmat kuin toisiaan vihaavat tai muuten karttelevat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja maritu:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En eroaisi ellei suhteessa ole väkivaltaa, alkoholismia tai muita isoja ja lapsia vahingoittavia asioita, joita vanhemmat eivät onnistu selvittämään.

Esim. puolisoon kyllästymisen takia ei ole oikeutta rikkoa lapselta perhettä.
Tai on toki oikeuus, mutta se on todella itsekästä.

No, entäpä sitten se vastuu ihmisen mallina olosta?
Onko oikein lasta kohtaan näyttää perheen mallia, miehen ja naisen mallia kun ei kaikki ole oikein ja hyvin?
Onko oikein kasvattaa lasta liitossa missä ei ole rakkautta?

Aiheesta on olemassa tutkimuksia.
Lapselle riittää se, että vanhemmat kunnioittavat toisiaan, kotona on rauhallinen ja turvallinen ilmapiiri.
Oleellista on molempien vanhempien läsnöolo = perhettä ei jätetä. Siinä vasta hyvä malli lapsille. Vastuuntuntoisuus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja gg:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Esim. puolisoon kyllästymisen takia ei ole oikeutta rikkoa lapselta perhettä.
Tai on toki oikeuus, mutta se on todella itsekästä.

Tätä on tukittu paljon ja valitettavasti olet väärässä mitä tulee lapsen psyykkeen kehitykseen näissä tilanteissa.
Eli parempi lapselle eronneet vanhemmat kuin toisiaan vihaavat tai muuten karttelevat.

Vanhempien tulisikin olla sen varran kypsiä, että kykenisivät elämään sovussa myls ilman intohimoista rakkautta. Se EI vahingoita lapsia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja maritu:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En eroaisi ellei suhteessa ole väkivaltaa, alkoholismia tai muita isoja ja lapsia vahingoittavia asioita, joita vanhemmat eivät onnistu selvittämään.

Esim. puolisoon kyllästymisen takia ei ole oikeutta rikkoa lapselta perhettä.
Tai on toki oikeuus, mutta se on todella itsekästä.

No, entäpä sitten se vastuu ihmisen mallina olosta?
Onko oikein lasta kohtaan näyttää perheen mallia, miehen ja naisen mallia kun ei kaikki ole oikein ja hyvin?
Onko oikein kasvattaa lasta liitossa missä ei ole rakkautta?

Aiheesta on olemassa tutkimuksia.
Lapselle riittää se, että vanhemmat kunnioittavat toisiaan, kotona on rauhallinen ja turvallinen ilmapiiri.
Oleellista on molempien vanhempien läsnöolo = perhettä ei jätetä. Siinä vasta hyvä malli lapsille. Vastuuntuntoisuus.

Menee mielipidekysymykseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jaska-:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Lueppa viimenen lauseesi.
Eikö tuolla perusteella jo voi olla aika varma asiasta jos ei omat lapsetkaan kiinnosta enää sen jälkeen että eipä ole kovin kummoinen mies kyseessä.

Ei ihan näinkään voi sanoa.

Monet miehet ovat sellaisia, joko ottavat ns. 'vastuun'' kokonaisuudessaan tai sitten ei ollenkaan.
Ollaan paikalla tai sitten ei olla.

Jotenkin tuntuu oudolta että nykyään naiset voivat ykskantaan määritellä että mitä tarkoittaa vastuun ottaminen ja jos sitä ei tehdä heidän ehdoillaan niin mies ei ollut kovin "kummoinen" ensinnäkään.

No tässähän oli vaan kyse siitä, että aikooko mies olla lapsilleen isä edelleen eron jälkeen? Eihän äiti ole määritellyt mitenkään miten miehen tulisi tämä vastuu ottaa, ainoastaan sanoi että mies ei eron mahdollisesti tullessa halua enää olla missään tekemisissä. Ja tuo "ei ollut kovin kummoinen ensinnäkään" tuli vaan siitä että aika onnetonta jos tosiaan hylkää lapset kokonaan.

Onko tuo sitten sinusta kohtuullista isän osalta? Se oli muistaakseni se paljon puhuttu lasten oikeus vanhempiin ja jotain sellaista. Eli vaikka puolisosta otetaan ero, niin ei se tarkoita että saman tein voi ottaa eron niistä lapsistakin.

Ei tässä kaiketi alettu määrittämään mitään sen kummemmin huoltajuuksien määriä jne. Kyllä sitä huoltajuuden varjolla tapahtuu kyykytystä puolin ja toisin. Ei tämän ap:n kirjottamisen perusteella mielestäni ole aihetta alkaa tehdä kovin suuria johtopäätöksiä näistä "valtapeleistä".
 
Alkuperäinen kirjoittaja Swinging Tail:
Luuletko että se on helppoa tapailla lapsiaan ja erota niistä aina vaan uudestaan jatkuvasti?

Tämä roolihan om yleensä isällä. Erosta kärsivät sekä isä että lapset.
Vielä kun tulee uudet kumppanit ja lapset mukaan kuvioihin, on sekasotku valmis! Tunnen useita erolapsia, jotka vielä vuosien päästä haaveilevat vanhempiensa yhteenpaluusta. Todella surullista lapsen kannalta :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Aiheesta on olemassa tutkimuksia.
Lapselle riittää se, että vanhemmat kunnioittavat toisiaan, kotona on rauhallinen ja turvallinen ilmapiiri.
Oleellista on molempien vanhempien läsnöolo = perhettä ei jätetä. Siinä vasta hyvä malli lapsille. Vastuuntuntoisuus.

Linkitäpä yksikin tutkimus? Jos et nimeä löydä niin kerropa tutkimuksen nimi? Tai kuka tutki, koska, missä?

Missä tutkimuksessa todetaan että kulissiliitto on lapselle parempi kun sopuisakin ero?
 
Alkuperäinen kirjoittaja niinpä:
Alkuperäinen kirjoittaja Swinging Tail:
Luuletko että se on helppoa tapailla lapsiaan ja erota niistä aina vaan uudestaan jatkuvasti?

Tämä roolihan om yleensä isällä. Erosta kärsivät sekä isä että lapset.

Isän näkökulmaa juuri tarkoitinkin, että aloittaja ymmärtäisi miksi isä haluaa katkaista välit kokonaan. Sellainen jojoilu voi olla henkisesti tosi raskasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Swinging Tail:
Alkuperäinen kirjoittaja niinpä:
Alkuperäinen kirjoittaja Swinging Tail:
Luuletko että se on helppoa tapailla lapsiaan ja erota niistä aina vaan uudestaan jatkuvasti?

Tämä roolihan om yleensä isällä. Erosta kärsivät sekä isä että lapset.

Isän näkökulmaa juuri tarkoitinkin, että aloittaja ymmärtäisi miksi isä haluaa katkaista välit kokonaan. Sellainen jojoilu voi olla henkisesti tosi raskasta.

Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En eroaisi ellei suhteessa ole väkivaltaa, alkoholismia tai muita isoja ja lapsia vahingoittavia asioita, joita vanhemmat eivät onnistu selvittämään.

Esim. puolisoon kyllästymisen takia ei ole oikeutta rikkoa lapselta perhettä.
Tai on toki oikeuus, mutta se on todella itsekästä.

Lapset ovat mieluummin rikkinäisestä kodista, kuin elävät sellaisessa. Jos isä ja äiti vain ovat, eivät kauheasti keskustele yms, niin en minä ainakaan sellaisessa kodissa haluaisi elää. Todella ikävää kyllä tuo, että mies ei sitten halua olla missään yhteydessä lapsiinsa, en usko että rakastaa heitä kovinkaan paljoa, jos noin pystyy tekemään. Ja elareita ei todellakaan kysytä mieheltä, kuten maritu jo tuolla sanoikin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Swinging Tail:
Alkuperäinen kirjoittaja niinpä:
Alkuperäinen kirjoittaja Swinging Tail:
Luuletko että se on helppoa tapailla lapsiaan ja erota niistä aina vaan uudestaan jatkuvasti?

Tämä roolihan om yleensä isällä. Erosta kärsivät sekä isä että lapset.

Isän näkökulmaa juuri tarkoitinkin, että aloittaja ymmärtäisi miksi isä haluaa katkaista välit kokonaan. Sellainen jojoilu voi olla henkisesti tosi raskasta.

Kyllä, sellainen jojoilu voi olla ja onkin todella raskasta.
Mutta ei niin raskasta että sen takia pitäisi irtisanoutua lapsista kokonaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja myy:
Alkuperäinen kirjoittaja Jaska-:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Lueppa viimenen lauseesi.
Eikö tuolla perusteella jo voi olla aika varma asiasta jos ei omat lapsetkaan kiinnosta enää sen jälkeen että eipä ole kovin kummoinen mies kyseessä.

Ei ihan näinkään voi sanoa.

Monet miehet ovat sellaisia, joko ottavat ns. 'vastuun'' kokonaisuudessaan tai sitten ei ollenkaan.
Ollaan paikalla tai sitten ei olla.

Jotenkin tuntuu oudolta että nykyään naiset voivat ykskantaan määritellä että mitä tarkoittaa vastuun ottaminen ja jos sitä ei tehdä heidän ehdoillaan niin mies ei ollut kovin "kummoinen" ensinnäkään.

No tässähän oli vaan kyse siitä, että aikooko mies olla lapsilleen isä edelleen eron jälkeen? Eihän äiti ole määritellyt mitenkään miten miehen tulisi tämä vastuu ottaa, ainoastaan sanoi että mies ei eron mahdollisesti tullessa halua enää olla missään tekemisissä. Ja tuo "ei ollut kovin kummoinen ensinnäkään" tuli vaan siitä että aika onnetonta jos tosiaan hylkää lapset kokonaan.

Onko tuo sitten sinusta kohtuullista isän osalta? Se oli muistaakseni se paljon puhuttu lasten oikeus vanhempiin ja jotain sellaista. Eli vaikka puolisosta otetaan ero, niin ei se tarkoita että saman tein voi ottaa eron niistä lapsistakin.

Ei tässä kaiketi alettu määrittämään mitään sen kummemmin huoltajuuksien määriä jne. Kyllä sitä huoltajuuden varjolla tapahtuu kyykytystä puolin ja toisin. Ei tämän ap:n kirjottamisen perusteella mielestäni ole aihetta alkaa tehdä kovin suuria johtopäätöksiä näistä "valtapeleistä".

Oikeassa olet, eli sanoit saman minkä minäkin.
Nimenomaan tässä tapauksessa nainen määrittelee sen vastuun ottamisen.

Nainen: Ottaa eron ja sanoo että voit tapailla lapsia, ai et tapaa? noh et ole kovin kummoinen isä.

Mies: Minä vietän lasten kanssa aikaa ja olen perheessä läsnä, minä joko otan sen vastuun tai sitten en ota.

Ei ole mitenkään tuntematonta että miehet ovat varustettu on/off kytkimellä, mitenkä se näissä asioissa pääsee unohtumaan sitten ?



Koko sinun kirjoituksesi määrittelee sitä tapaa jolla miehen on otettava vastuuta, erikoista että sinä et näe sitä itse.
Rationalisoit asiaa puhumalla "erosta lapsista" , aika näppärää mutta siitä ei ole kysymys edelleenkään. Nainen saattaa nähdä asian niin ja yrittää pakottaa saman näkökulman miehelle, miehen perspektiivista se perhe joko on olemassa tai sitten se ei ole olemassa.

Ei ole mitään eroa lapsista tai naisesta erikseen on vain ero perheestä.

En tiedä onko tässä kysymys mistään valtapeleistä, kysymys on mielestäni edelleen siitä että joku on päättänyt että siitä että kuinka vastuu jaetaan, millä perusteella se jaetaan ja mitä johtopäätöksiä voidaan vetää siitä jos juuri sen kaltaista vastuuta ei suostu kantamaan.


Itse toki, kuten varmaan sinäkin, haluaisi että näin ei kävisi ja että lapsilla olisi vanhemmat eronkin jälkeen. Mutta todellisuus on mitä on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiina:
Alkuperäinen kirjoittaja Swinging Tail:
Alkuperäinen kirjoittaja niinpä:
Alkuperäinen kirjoittaja Swinging Tail:
Luuletko että se on helppoa tapailla lapsiaan ja erota niistä aina vaan uudestaan jatkuvasti?

Tämä roolihan om yleensä isällä. Erosta kärsivät sekä isä että lapset.

Isän näkökulmaa juuri tarkoitinkin, että aloittaja ymmärtäisi miksi isä haluaa katkaista välit kokonaan. Sellainen jojoilu voi olla henkisesti tosi raskasta.

Kyllä, sellainen jojoilu voi olla ja onkin todella raskasta.
Mutta ei niin raskasta että sen takia pitäisi irtisanoutua lapsista kokonaan.

Joskus on helpointa luopua kokonaan jostakin. Paitsi jos ei vaan välitä mistään, niin sittenhän voi tehdä mitä vaan, eikä tunnu missään. Kaipa se onnistuukin aika monilta. Ilmeisesti sultakin?
 

Yhteistyössä