Miten varmistan sektion saamisen / Tampere ?

Minulle itselleni riittää vilkaisu taaksepäin. Miten miljardit esiäidit ovat synnyttäneet ennen meitä. Näillä samoilla lihaksilla. Se voima, jolla he ovat lapset synnyttäneet on meissäkin. Tämän päivän ihmisen pitää valitettavasti etsiä sitä syvemmältä, koska erityisesti viimeinen kulunut vuosisata on tehokkaasti halunnut vaimentaa naisessa itsessään piilevän voiman ja taidon synnyttää.

Muuta toisaalta, ne synnyttämään kykenemättömät esiäidit ovat aikanaan karsiutuneet "epäkelpoina" pois, nykyään tällaisetkin naiset pääsevät lisääntymään ja osittain myös periyttävät "huonon synnyttäjän" ominaisuuksia lapsilleen. On aivan ymmärrettävää etteivät synnytykset suju ihan suitsait vaan tänä päivänä. Ja vauvojakin kuolee nykyään synnytyksessä ihan eri määrä kuin esiäitiemme aikaan, kiitos nykyaikaisen lääketieteen.

 

Otsikkokin kertoo. Miten varmistan sektion saamisen/tampere?? Hetkinen, meneekö nyt vähän jo aiheen vierestä?? Kannattaisiko nyt kirjoitella jo jossain muualla? Koska ei varmaankaan ap odottanut ihan tätä!!! :kieh: Itse sitä mieltä, että hän joka sektion haluaa, myös saa sitä haluta!! Ja se myös minun mielestä hänelle toiv. suodaan!! alatiesynnytys on ns. se oikea ja minun mielestä turvallisempi ja muutenkin periaatteessa se oikea!! Mutta murto-osalle meistä sektio on se oikea!! Riskit OVAT suuremmat sektiossa jonka kaikki varmaan tietävät!! Ei jaksaisi vääntää tästä. Ja ainahan on tietenkin poikkeuksia!!!

 

Aubrieta - nyt kyllä ihmetyttää KOVASTI TULKINTASI Halmesmäki et. al artikkelin riskeistä, etenkin jos olet lääketieteen opiskelija kuten kerroit...???

1. Nostit esiin artikkelista, kysymykseeni vastataksesi, viikolla 39. elektiivisellä keisarinleikkauksella syntyneen kuusinkertaisen (tällä viikollahan vauvaa pidetään täysaikaisena) riskin hengitysvaikeuksiin. KYSYMYS KUULUI KUITENKIN MITKÄ OVAT ELEKTIIVISEN KEISARINLEIKKAUKSEN RISKIT VERRATTUNA ALATIESYNNYTYKSEEN ELI SIIS TÄSSÄ TAPAUKSESSA VASTAUS SISÄLTÄISI INFORMAATION SIITÄ MITÄ PYSYVIÄ VAIKUTUKSIA VAUVAN TERVEYTEEN hengitysvaikeuksilla on TAI ONKO KYSEESSÄ PERÄTI KUOLEMANVAARA?

Ymmärtääkseni ei, minulle lääkärit kertoivat, että puoliso tai tukihenkilö seuraa yhdessä kätilön kanssa vauvan hengitystä muutaman tunnin ajan vauvan syntymän jälkeen äidin ollessa tarkkaamossa ja joskus, mutta erittäin harvoin vauva laitetaan keskoskaappiin saamaan lisähappea, mutta jo seuraavana päivänä hänet viimeistään saa viereensä. Ja myös jos hengitysvaikeuksien riski ja sen seuraukset olisivat todella kohtalokkaat, kai sitä sentään otettaisiin järeämmät keinot avuksi kuin tukihenkilön tarkkailu...

Tässä kohtaa sitten rinnalle tulisikin mielestäni ottaa nopeasti vertailuun mm. ALATIESYNNYTYKSESSÄ ESIM. NAPANUORAN KIERTYMINEN KAULAN YMPÄRILLE TAI PITKITTYNEESSÄ PONNISTUSVAIHEESSA SYNTYNYT HAPENPUUTE - ELI MILLAISTA PYSYVÄÄ HAITTAA NÄIDEN AIHEUTTAMILLA VAMMOILLA ON ? CP-VAMMAT? MUUT LAAJA-ALAISET KEHITYSHÄIRIÖT (kuten serkkuni 4-vuotiaalla tyttärellä on pitkittyneessä ponnistusvaiheessa syntyneen hapenpuutteen seurauksena)? ONKO JOPA KUOLEMANVAARA?

ELI yksinkertaistettuna montako prosenttia täysaikaisista elektiivisen keisarinleikkauksen läpikäyneistä vauvoista saa hengitysvaikeuksiensa seurauksena esim. CP-vamman tai muun laaja-alaisen kehityshäiriön tai jopa kuolee näiden hengitysvaikeuksien seurauksena syntymätapansa vuoksi verrattuna alateitse syntyneisiin?

Kyllä näistä varmasti on tilastoitua vertailutietoa jossakin olemassa... tai jos ei, niin miksei? Miksi sitä piiloteltaisiin?

2. Perinataalikuolleisuus on 8. kertaa suurempi kohturuptuurariskin vuoksi... (2002. Smith) SIIS MITEN IHMEESSÄ TULKITSET LÄÄKETIETEELLISTÄ TEKSTIÄ, joka kuitenkaan ei ole munkkilatinaa, NOIN VÄÄRIN, JOS ITSE OPISKELET ALAA? MINUSTA TÄMÄ ON JO PELOTTAVAA SIKÄLI JOS ITSE AIOT LÄÄKÄRIKSI - TÄSSÄHÄN PUHUTAAN SEURAAVASTA, KEISARINLEIKKAUKSEN JÄLKEISESTÄ RASKAUDESTA... Vai olitko jättänyt tieten tahtoen artikkelin kappaleen ensimmäisen lauseen pois - kappelahan alkaa "Keisarinleikkauksen jälkeisiin synnytyksiin liittyy vaaroja, kuten..." Juu eli sikäli ei ole pysäyttävä luku, kun olet tulkinnut tekstiä väärin tai jättänyt ensimmäisen lauseen lukematta... Sitäpaitsi tämä kohturuptuaaririskihän on suurempi naisilla, joilla on takanaan lapsen tai äidin tai molempien hengen pelastamiseksi tehty hätäsektio, jolloin viilto joudutaan tekemään pystysuunnassa ja laajemalle alueelle. Elektiivisestä eli suunnittellusta sektiostahan ei siirrytä hätäsektioon, kuten alatiesyynnytyksestä, joten itse asiassa tämäkin riski pitäisi kirjata ainakin vähintään MYÖS alatiesynnytyksen riskeihin.

3. IMUKUPIN ja LASERAATION vaarojen vertailusta. Ensinnäkin vedätkö yhtäläisyysmerkit imukupin aiheuttaman mustelman, pahkan ja hematoman välille? Mustelmahan katoaa muutamassa päivässä, sen tiedämme kaikki ja pahkakin lähes aina jonkin ajan kuluessa, mutta hematomahan aiheutuu verisuonen ratkeamasta päässä ja saattaa siis aiheuttaa aivoverenvuodon, joka on seurauksineen kyllä aika eri juttu kuin mustelma, vai...? Hmmm...kummanlaisessa sektiossa ajattelelet laseraatioriskin (vauvalle leikkausveitsestä syntyneen haavan) olevan korkeampi sunnitellussa vai hätäsektiossa, jossa on kyse äidin tai lapsen tai molempien hengen pelastamisesta sekunneissa, eli näin ollen tämäkin riski pitäisi kirjata ja itse asiassa SUUREMPANA alatiesynnytyksen riskeihin, koska suunnitellusta sektiostahan ei tähän sektiotyyppiin siirrytä.

4. Edelleenkään ei vastausta siihen, miksi artikkeli sitten päättyy sanoihin MYÖSKÄÄN LAPSELLE ELEKTIIVINEN SEKTIO EI SITEN YKSISELITTEISESTI OLE HELPPO JA TURVALLISEMPI TAPA SYNTYÄ KUIN ALATIESYNNYTYS - ELI MITEN NIIN EI YKSISELITTEISESTI TURVALLISEMPI, JOS SE TÄLLÄ ARTIKKELILLA PYRITÄÄN OSOTTAMAAN TURVATTOMAMPANA...?

Luennot yliopistolla lienevät alkamassa, joten toivottavasti saamme vastauksia ainakin näihin em. kysymyksiin ja mietteisiin välitykselläsi alan professorilta, kuten lupailit.

 

Paveli - aivan sama kai millä kysymyksellä mielenkiintoinen keskustelu lähtee käyntiin? Tästä asiasta kun ei ainakaan faktoja vertailemalla ole Suomessa lieemmin keskusteltu ja vaikeaahan se näyttää olevan yhä, ainakin näiden faktapohjaisten vertailutietojen löytäminen kuten olemme havainneet... Minusta tämä olisi olennaista, jotta päästäisiin eroon niin mantroista, mutuista kuin uskomuksistakin...

Se kuka Suomessa saa sektion pelkkään toiveeseen perustuen (tai edes synnytyspelkoon) ei ole ihan noin yksinkertainen juttu, vaikka sitä toivoisitkin. Riippuu paljolti sairaanhoitopiiristä lue henkilön asuinpaikasta miten asiaan suhtaudutaan, joten täysin tasapuolista tämä ei Suomessakan ole. Olisi kovin sinisilmäistä ajatella etteikö raha ratkaise suurta osaa hoitopäätöksistä, ihan kuten muussakin terveydenhuollosamme.

 

Oplaa.. Hienoa Hiirenvirna ja meitä ennen synnyttäneet miljoonat esiäidit - Maailmassa kuolee tänään joka minuutti nainen synnytykseen tai sitä seuranneisiin kompikaatioihin, tiesithän kuitenkin tämän? (Lähde: Unicef) Lääketieteen kehityksen ja varallisuuden ansiosta, jolla tätä kehitystä voidaan hyödyntää on tilanne kehittyneissä länsimaissa tietenkin toista ja yhtenä syynä siihen ovat kylläkin sairaalasynnytykset ja valmiudet tehdä nopeasti sektiopäätös, jos komplikaatioita esiintyy (mutta tässähän ei ole kyseessä sitten elektiivinen sektio, josta nyt on lähinnä keskusteltu ja hätäsektiohan on huomattavasti suurempi riski sekä äidille että lapselle kuin elektiivinen sektio - tästä aiheesta vertailutietoa löytyy helposti).

 

Minä itse olin päättänyt että haluan sektion ja sen myös sain Tampereella. Neuvolassa kerroin asiasta ja terkkari teki lähetteen äippäpolille vkolla 35 tai jotain ja kävin siellä. Ekalla kerralla halusivat minun vielä miettivän asiaa mutta sanoin etten päätöstäni muuta ja seuraavallakerralla päätettiin asia samantien ja olin kuitenkin ylilääkärin vastaanotolla. Olin pumpannut itseni niin täyteen adrenaliinia ja taistelutahtoa mutta ei tarvinnut edes neuvotella. Pelkopolia en edes miettinyt eikä sinne tarvitse mennä jos ei halua. Odotan toista lastani ja päätös on sama eli sektio. Toivuin ihan samalla tavalla kuin normisynnyttäjätkin eli kotiuduin 3 päivänä. Tiedän että on ihmisiä jotka jaksaa ihmetellä sektion haluamista ym mutta tämä on minun kroppani ja elämäni ja muut saa pitää mielipiteensä ja synnyttää niinkuin haluaa. Eli ei muuta kuin pidät kiinni siitä mitä haluat ja äläkä piittaa muiden sanoista.

 

Mitzy: Olet muuten ihan oikeassa! Tulipa idioottifiilis; olen lukenut artikkelin useaan kertaan ja jotenkin "sivuuttanut" koko lauseen sektion jälkeisestä synnytyksestä. Joka
kerralla.. :ashamed: Eli en todellakaan jättänyt lausetta tieten tahtoen pois.

Niin paljon alkoi oma "taitavuus" ärsyttää, että yritän vielä lisää kaivella noita artikkeleja ja tutkimuksia aiheesta. Proffalta en muistanut maanantaina kysyä, kun oli kiireinen hetki ja pakollinen opiskeluasia hoidettavana.

Minun on edelleen kamalan vaikea uskoa että sektio olisi lapselle turvallisempi tapa syntyä kuin normaali alatiesynnytys. Otetaan selvää.

Ja juu, en vedä mitään yhtäläisyysmerkkejä minnekään imukuppien ja laseraatioiden välille.

Mustelma on yhdensortin hematooma, aiheutuu myös verisuonien katkeilusta kuten vakavammatkin hemattomat. Tekstissä johon aiemmin vastasin ei muistaakseni mainittu mitään aivojen sisäisestä hematoomasta, joka on marginaalisen harvinainen verrattuna imukupin aiheuttamiin harmittomampiin hematoomiin joita tulee käytännöllisesti katsoen jokaisessa imukuppisynnytyksessä. Aika lailla harvinaisia on ne aivoverenvuodot joita imukupin käytöstä aiheutuu.. Toki sektioissahan ei imukuppia käytetä, joten onhan kaikki imukupin riskit rajattavissa alatiesynnytyksiin.

Minä en ala tähän pohtimaan missä sektioissa minä henkilökohtaisesti ajattelen laseraatioriskin olevan korkeampi tai matalampi. Itse en olisi osannutvarmaan koko laseraatioriskiä edes artikkelia lukematta ottaa esimerkiksi. Se nyt olisi sitä täyttä mututuntumaa jos alkaisin..

Ja sinänsä, sektiossahan potilaina ovat sekä äiti että lapsi. Äidin riskit suunnitelluissa sektioissahan ovat varmaan kiistattomasti suuremmat kaikkien mielestä verrattuna keskivertoon alatiesynnytykseen. Vai yleistänkö nyt liikaa? Harva lääkäri suostuu miettimään sektiomahdollisuutta vain sillä perusteella että äiti ei halua altistaa lastaan alatiesynnytykselle; myös äidin mahdolliset komplikaatiot ja riskit ovat väkisinkin lääkärin vastuulla ja harkinnan pohjana. Vaikka äiti itse olisi valmis ottamaan osakseen alatiesynnytystä suuremmat riskit ja mahdolliset vaivat leikkauksen jälkeen. Toki se ei nyt ollut tämän keskustelun pääpointti, vaan nimen omaan lapsen riskit. Mutta todellista elämää ja suunniteltujen sektioiden päätöksiä ajatellen erittäin olennainen osa kuitenkin.

Ja se,että elektiivisiä sektioita niinkin paljon tehdään psyykkisten syiden perusteella tarkoittanee sitä, että kaiken kaikkiaan myös elektiivisten sektioiden riskejä sekä äidille että lapselle lääkärikunta pitää varsin pieninä. Mutta yritetään selvittää numerotietoa, luulisi että sitä taulukoituna jostakin löytyy.

Mitzy: väitätkö, että Suomessa synnytyspelkosektion saaminen riippuu asuinpaikasta? Vai vain että suhtautuminen pelkosektiota toivovaan äitiin riippuu asuinalueesta? Mihin väitteesi perustuu?
Minä olen edelleen siinä uskossa, että mikäli äidillä on voimakas synnytyspelko, saa hän sen perusteella kyllä suunnitellun sektion. Ja tämä siis Suomessa, asuinalueesta riippumatta. Ja täytyy nyt siis korostaa että uskon näin, käsitykseni perustuu tässä kohdin ainoastaan kokemukseen ja kahden eri sairaanhoitopiirin synnytysyksiköissä opiskelijana näkemiini tapauksiin.

Laku: ihanko todella neuvot toiselle synnyttäjälle että "älä piittaa muiden sanoista" kun hän toivoo pelkosektiota??!! Kyllä minä sekä lääketieteen kandidaattina että suunnitellun sektion kokeneena äitinä ennemmin neuvoisin piittaamaan myös ainakin synnytyslääkärin sanoista sektioon liittyen. Kyllä niitäkin ihmeitä tapahtuu, ja varsin usein itse asiassa, että synnytystä kovasti pelännyt äiti pääsee keskustelujen myötä pelkonsa herraksi ja synnyttää hyvällä menestyksellä alateitse.

 

Kiitos Aubrieta pikaisesta vastauksesta, jos mahdollista printtaa vaikka kysymykseni proffalle, jos hänellä olisi aikaa vastata... sen verran kommervenkkisiä varmaan ovat, että niitä on hankala ihan tismalleen suusanallisesti muistaa ja esittää...

Tuosta imukupista syntyneestä mustelmaa siis asteeltaan vakavammasta hematoomasta oli puhetta viime viikon synnytysvalmennuksessa, kun ihmiset halusivat tietää imukupin vaaroista. Parikymmentä vuotta synnytyskätilönä toiminut vetäjä kertoi, että yksi vaara on imukupin aiheuttamasta hematoomasta syntynyt aivoverenvuoto. Nämä tapaukset ovat hyvin harvinaisia, kuten totesitkin marginaalisia, mutta riski on sikäli suuri sille jonka kohdalle se sattuu, koska tällöin läsnä ovat pahoin vammautumisen tai jopa kuoleman vaara. Siksi toivoin, että tätäkin vaaraa verrattaisiin sektion vaaroihin, onko suunnitellussa sektiossa olemassa yhtäläinen, mutta jonkin muun välineen kuin imukupin käytöstä syntynyt vaara, joka aiheuttaa kuitenkin saman lopputuloksen?

Tuosta laseraatioriskistä verrattaessa suunniteltua ( hitaammin etenevää ) sektiota hätäsektioon ( tehdään nopealla pystyviillolla hätätilanteessa lapsen ulosauttamiseksi ) on muuten muistaakseni olemassa vertailutietoa. Saattaa löytyä Ylikorkalan Naistentaudit ja synnytykset tai Haukkamaa et. al Obstetriikka -kirjoista. Voithan kysäistä tästäkin proffalta, jos hän muistaa. Mutta ihan vähän maalaisjärkeäkin käyttämällä tuntuisi, että jos vetäiset esim. vedellä täytetyn ilmapallon jonka sisälle et näe nopeasti ylhäältä alas puhki ja jossa sisällä on pehmeää lihamassaa on riski suurempi, että veitsesi osuu lihamassaan helpommin kuin jos voit aloittaa hitaasti ilmapallon tyvestä lyhyellä poikkiviillolla ja vetää ilman hätää lihamassan ulos pienestä aukosta. Anteeksi kovin ällö vertaus...

Pelkosektion saamisesta asuinalueesta riippuen: Vastaukseni kysymykseesi sekä - että! Eli juuri tuota tarkoitin, että suhtautuminen synnytyspelkoisiin ja pelkopoleille lähetteen antamiseen vaihtelee paikkakunnittain. Ja sitä kautta tietenkin itse sektioon pääsy pelkosyistä ei näin ollen ole tasavertaista. Tämähän ei koske meitä helsinkiläisiä, ei tamperelaisia tai turkulaisiakaan, mutta kun mennään pienille paikkakunnille esim. Kainuussa tai Lapissa alkaa tilanne muuttua. Kun kunnilla on käytettävissä terveydenhuoltoon vähemmän rahaa aletaan ns. ei-välttämättömistä kuluista karsia. Synnytyksen pelko ei ole tällöin listan alkupäässä. Kun yhtälöön otetaan vielä pitkät välimatkat, lähin pelkopoli saattaa olla 300 - 400 km päässä, missä on lähin synnytyssairaalakin, on kai itsestään selvää, ettei lähetteen antamiseen ole samanlaista hanakkuutta kuin pääkaupunkiseudulla, koska myös matkasta tulee kuluja ja sairaala/pelkopoli laskuttaa kuntaa.

Itse perustan näkemykseni yleiseen tietoon suomalaisen terveydenhuollon epätasa-arvoisesta tilasta (jota myös työssäni käsittelen) sekä mm. ihmisten henkilökohtasiin kertomuksiin syyskuussa synnyttävien pinossa. En osaa tältä istumalta kertoa syyskuun pinosta kuukauden ja sivun numeroita, joilta ihmisten omakohtaisia kokemuksia löytyy, koska sivuja on satoja, mutta jos jaksaa kaivaa mm. siellä niitä on. Pyydettäessä pelkopolille pääsyä, neuvolalääkärien asenteissa on ollut vastauksia alkaen tyypistä: "No kyllä se sieltä tulee, ei sinne kukaan ole jäänyt." Varmaankin lääkäri tämän tapaisilla kommenteilla ajattelee rauhoittavansa potilasta, mutta nyt tullaankin siihen toiseen kohtaan, joka aiheuttaa epätasa-arvoa terveydenhuollossa eli ihmisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Rohkeampi, verbaalisesti ja/tai kirjallisesti lahjakas, usein korkeasti koulutettu ihminen pärjää valitettavasti terveydenhuollon(kin) viidakossa arkaa, alhaisesti koulutettua tai muutoin tietämykseltään heikkotasoista paremmin, koska hänellä on paremmat mahdollisuudet ottaa itse asioista ennalta selvää, esittää hyvin perusteltuja näkemyksiä sekä enemmän itseluottamausta vaatia asioita sivuuttaen joissakin tapauksissa lääkärin auktoriteettiaseman.

Raskausajan seurannassa ei siis muuten ainoastaan pelkopolille pääsyn suhteen esiinny epätasa-arvoa. Tässä vain muutama esimerkki syyskuisten pinosta: muistaakseni ainakin KYS:n piirissä jopa synnytystapa-arvioon pääsemiseen ei lähetettä ole pikkukunnassa herunut aneluista huolimatta, vaikka taustalla aiempi vaikea synnytys ja tulossa kokoarvion mukaan iso lapsi. Tasa-arvoa ei liene myöskään se, että esim. K-Suomen sairaanhoitopiirissä saa valita joko niskaturvotus- tai rakenneultran, ei molempia. Tässä sairaanhoitopiirissä myös ilokaasun anto kivun lievityksenä on lopetettu. No itse asiassa onpa viittaus tämänkin päivän tekstissä jopa HUS:n naistenklinikkaan, jossa perätilassa olevan lapsen sektiosta on saanut vääntää kättä... ei meilläkään siis ihan täydellistä... Itselläni sektiopäätös KOS:sta on myös, sen aikaansaamiseksi vaadittiin yksi käynti pelkopolilla, kaksi kädenvääntöä lääkärien kanssa, kaksi täyttä A4:sta perustelutekstiä, siitäkin huolimatta että taustalla on tammikuisen häntäluumurtuman seurauksena röntgenkuvien perusteella sisäänpäin kääntynyt häntäluu, joka jo sinällään saattaa olla synnytyseste. Kukaan lääkäri ei tätä suoraan sanonut, alan oppikirjoista luin, muttei toisaalta voinut luvata etteikö sen takia hätäsektioon lopulta alatiesynnytyksessä päädyttäisi, joten aika hyvä oli jälleen asioista itse olla perillä. Minun tapauksessani kun epäonnistunut alatiesynnytys, joka saattaisi vammauttaa vauvaa ja joka kuitenkin päätyisi lopulta huomattavasti elektiivistä sektiota riskirikkaampaan hätäsektioon on se pahin mahdollinen skenaario jota saatan ajatella.

Se miksi olin jo aiemmin joutunut perehtymään tämän lääketieteen saran osa-alueseen ja oppikirjoihin, johtuu siitä, että tätä tietämystä vaadittiin maaliskuussa kun aluksi yritin saada oikeanlaista hoitoa ja myöhemmin valmisteltiin hoitovirhevalitusta tilanteesta, jossa myös minut sikiön ohella asettiin hengenvaaraan useiden lääkärien tekemien virheellisten diagnoosien, virheellisten hoitotapa-arvioiden ja jälkikontrollien puutteen vuoksi. Tietenkään tämä kokemus ei ole ollut omiaan kasvattamaan luottamustani hoitohenkilökuntaan ja koko terveydenhuoltosysteemiimme, johon aiemmin luotin täysin sokeasti.

Tässä tilanteessa kun jouduin ottamaan täyden vastuun itse siitä, että sain lopulta oikeanlaisen diagnoosin ja sen seurauksena oikeata hoitoa kovan taistelun jälkeen, vaikka jo alkumetreiltä oma ( pelkkiin alan oppikirjoihin ja ulkomaisiin lääketieteellisiin teksteihin perustuva ) diagnoosini oli oikea ja lääkärien väärä. Jouduin siten ennalta odottamattomalla tavalla kyseenalaistamaan minua hoitaneen henkilökunnan osaamisen, kiinnostuksen ja arvovallan. Lopulta lääkäritkin myönsivät, että on enää 24 tuntia aikaa saada tilanne kääntymään tai omakin henkeni alkaa olla vaarassa. Tilanteeni vakavuuden havainnut lääkäri oli siis kolmas, jonka puoleen käännyin saman vuorokauden aikana ja kuudes saman viikon aikana, että ihan helpolla ei heille auennut... Tasa-arvoa? Mahdollisuus hakeutua ( tunkea itsensä ) näin monen eri lääkärin pakeille viikon aikana - napapiirin tuolla puolen pikkukunnissa myös? Ottaa itse laillani selvää asioista netin, kirjastoista löytyvän materiaalin ym. turvin lääketieteellisiä tekstejä lukemalla? Uskaltaa kyseenalaistaa kerta toisensa jälkeen lääkärien päätökset?