Miten varmistan sektion saamisen / Tampere ?

Tästä aiheesta on ollut juttua siellä täällä, mutta nostaisin nyt vielä kerran kissan pöydälle, koska asia aivan tosiaan vaivaa mieltäni... joka päivä, aamusta iltaan. Tässä vaiheessa kaikki sektiota vastustavat moralistit ja "tuskalla ja hiellä on sinun synnyttämän" -vouhottajat voivat poistua, kiitos!

Eli suunnitelmissa on lapsi, mutta ennenkuin edes uskallan "raskautua" haluan olla varma, että tulen saamaan sektion. Jos tätä ei minulle valmiiiksi taata, homma saa jäädä. Kauhukuvani on, että olen jo pitkällä raskaana ja joudun siinä tilanteessa vääntämään kättä jonkun paikallisen puoskarin kanssa, joka sitten loppuviimeksi pakottaa synnyttämään alateitse. En kertakaikkiaan pysty - en henkisesti enkä fyysisesti - siihen ja tiedän, että mistään käynneistä kallonkutistajilla tai pelkoklinikoilla ei ole minuun vaikutusta.

Asumme Tampereen suunnalla ja haluaisin nyt saada vinkkejä paikallisilta äideiltä, miten olette asiassa toimineet? Jos ja kun tuollaista vakuutusta ei varmaan etukäteen mistään saa, niin missä vaiheessa sitä voi alkaa vaatimaan? Olisiko yksityinen äitiysneuvola parempi (onko niitä edes Tampereen seudulla?) tässä mielessä kuin kunnallinen?

Kaikki asialliset vinkit, neuvot ja kokemukset otetaan kiitollisuudella vastaan!

 

Tuota noin, en ole kuullut että sellaista lupaa etukäteen olisi annettu mutta kannattaisko sun ottaa yhteys vaikka äitiysneuvolaan, pyytää aika keskustelua varten ja kertoa näistä peloistasi? Siellä he varmastikin osaavat neuvoa sinua asiassasi eteenpäin.
Onko sulla kyseessä esikoinen vai oletko kokenut tramaattisen synnytyksen alateitse? Sopiiko kysyä, miksi niin kovin pelkäät alatiesynnytystä jos et ennen ole synnyttänyt? Onko lähipiiristä kerrottu kauhutarinoita?

 

Hei, mallura! En ole synnyttänyt. Pyörryn tosi helposti kivusta ja pelkään, että olen taju kankaalla heti ensimmäisestä supistuksesta alkaen. Pyörtyminen vetää aivan holtittomaksi - ei sen jälkeen jaksa ihan oikeasti enää mitään ns. normaalissa elämässäkään. Mahdollisuus siitä, että synnytys voi venyä ja venyä ja veynä ja jatkuvasti pitää kestää järjetöntä kipua, tuntuu aivan mahdottomalta. Mitä sitten tapahtuu, jos ei enää kertakaikkiaan jaksa punnertaa? Pelkään, että repeän pahasti enkä parane koskaan. Pelkään alapään leikkelyä saksilla. Pelkään, että synnytyksessä jotain menee pieleen... lapsi ei saa happea, siltä murtuu / katkeaa paikat tai jotain muuta menee pieleen. Pelkään HÄTÄsektioon joutumista. Pelkään alatiesynnytystä sen takia, että se on niin ennalta-arvaamaton. Ehkä tässä sepustuksessa ei ollut kenenkään mielestä mitään tolkkua, mutta ns. normaalisynnytys vain tuntuu kertakaikkiaan mahdottomalta ajatukselta.

Voisi ehkä ottaakin yhteyttä äitiysneuvolaan... kun vaan tietäisin, missä asiaan suhtauduttaisiin edes jotenkuten asiallisesti. Käsitykseni näistä normi-neuvoloista ja niiden paikkojen henkilökunnan empatiasta on aika karu sen perusteella, mitä kaverini ovat kertoneet.

 

kyllä ihan ymmärsin sepustuksesi. on totta, että kaikki eivät ehkä ymmärrä kivunpelkoasi jne ja ehdotankin, että tsemppaat itsesi vastaanottamaan hiukan ikävääkin palautetta asiasta mutta siltikin suosittelen että soitat sinne äitiysneuvolaan ja pyydät päästä keskustelemaan asioista.

 

Pelot nyt harvoin on järjellä ymmärrettävissä. Jos pelottaa niin sitten pelottaa.
Nykyään ei kai ole enää mahdollista varmistaa ennen raskautta sektiota.nne äitiysneuvolaan ja pitää mieli avoinna myös sen pelkopolin suhteen.

 

Hei Nefernefer!

Pelot ovat pelkoja ja niitä on usein itse mahdoton selittää tai purkaa, mutta hävetä niitä ei tarvitse. Eiköhän ihmiluonteeseen kuulu yhtenä osana pelko: varmasti kaikki pelkäävät jotakin, toisilla pelkoja vaan on enemmän tai ne ovat kovempia kuin toisilla, ihan inhimillisestä asiasta siis on kyse, kuuluu ihmisyyteen eli samalla viivalla olemme kaikki siinä mielessä.

Suosittelen, varaa aika äitiysneuvolaan ja sen lisäksi mene yksityiselle puolelle psykologin juttusille. Psykologilla kannattaa käydä useamman kerran. Itse olen elämäni aikana kärsinyt kovasta lentopelosta ja käynyt siihen liittyvän kurssin sekä kurssimatkoja psykologi ja lentäjä vieressäni istuen ja mitä lentopelkoni käsittelystä olen oppinut, pelkoon kannattaa tarttua. Kun edes hetkeksi voittaa pelkonsa, on aikamoinen voittajaolo.

Edesmenneessä avioliitossani minulla oli samanlainen todella suuri synnytyspelko, mutta sitä ei sitten tarvinnut sen kummemmin pureskella, kun avioliitto osoittautui huonoksi vaihtoehdoksi minun ja ex:ni välillä. Avioliitossani olin välillä (en aina, mutta toisinaan itseasiassa hyvinkin usein....) tiukasti sitäkin mieltä, että lapsia en suostu synnyttämään, koska pelko tuntui niin suurelta. Jälkikäteen ajatellen huomasin tämän jättipelon johtuneen epävarmasti olosta avioliitossani. Nyt elämäni ensimmäistä kertaa raskaana olevana olen jälleen törmännyt synnytyspelkooni, mutta, uskomatonta kyllä, luonto näyttää tekevän tehtäväänsä: raskauden selvittyä ja kovien pahoinvointiviikkojen jälkeen en ole enää hysteerisen pelokas, kun ajattelen sanaa ja tapahtumaa synnytys. Oikeastaan tällä hetkellä on hyvinkin rauhallinen olo, koska tänään taas huomasin, että kyllä keho omastaan huolen pitää. Olin tänään gastroskopiassa ja viimeksi kolme vuotta sitten menin tuossa lyhyessä tutkimuksessa ihan paniikkiin: vedin letkun pari kertaa ruokatorvestani pois ennenkuin sain rauhoittavaa lääkettä ja käsistäni pidettiin kiinni, etten yllä tutkimusletkuun. Tästä edellisestä kerrasta johtuen minua tietenkin jännitti tämänpäiväinen tutkimus, mutta kumma kyllä ei niin paljon kuin olin etukäteen pelännyt. Kaiketikin senkin vuoksi, että en mennyt tutkimukseen ainoastaan itseni vuoksi vaan vastuullani on jotakin vieläkin avuttomampaa kuin minä itse. Rauhoittavaa ei ollut mahdollista saada ja se tuntui hyvältä, koska sairaanhoitohenkilökunta ajatteli minun ja maha-asukkini parasta siinä tilanteessa. Sitäpaitsi, kaikki sairaanhoitajat ja lääkäri, joka tutkimuksen tänään teki, olivat niiiiiiiiiiiiin rauhallisia, ihanan sydämellisiä ja sellaisia enkelimäisiä vierelläni, kehuivat kesken tutkimuksenkin kuin pientä lasta, että kuinka hienosti tsemppaan ja jo tutkimuksen aikana olin onnellinen, etten rauhoittavaa saanutkaan. Sain nimittäin aika lailla itsevarmuutta ja -kunnioitusta, teinhän tsemppauksen itse, en kemiallisten aineiden avustuksella.

Syy, miksi kerroin tämän omanapaisen, ei synnytykseen liittyvän tutkimustarinani, on se, että minä, joka jo lentokoneeseen mentäessä olen alkanut itkeä hysteerisesti ja toisaalta pelännyt synnytystä muutamia vuosia sitten niin, että olin jo sitä mieltä, etten omia lapsia ole valmis yrittämäänkään, olen huomannut, että pelko ei välttämättä pysykään aina samana ja minulla muutoskatalysaattoreina ovat olleet elämänkokemus + se, että olen puhunut peloistani ihmisille + että olen huomannut, että ihmiset eivät halveksikaan minua pelkojeni vuoksi vaan ovat olleet hyvinkin sydämellisiä minua kohtaan, kun ovat kuulleet + se, että olen hakenut ammattiapua.


Tsemppiä ja voimia itsetuntemuksen tiellä, se kannattaa.

-akkamänty-

 

Ehkä kaikkein konkreettisimmin synnytyspelkoja voidaan auttaa vasta siinä vaiheessa kun on jo hoitosuhteessa äitiysneuvolaan, eli raskautunut. Terveydenhoitaja voi kirjoittaa lähetteen pelkopoliklinikalle, jossa terapialuontoiset käynnit voidaan aloittaa jo heti alkuraskaudesta. Pelkäänpä, että vasta raskautta suunnittelevan pelkoihin ei suhtauduta yhtä vakavasti kuin odottajan. Ja voi myös olla, että pelkopolikäynnit tuntuvat lähinnä aivopesulta, sillä sen tavoite todennäköisimmin on mielen valmistelu ja kypsyttely siihen että normaalia synnytystä yritetään jos äidin fysiikka siihen on sopiva. Sehän tietenkin jokaiselta odottajalta varmistetaan.

 

Hei NeferNefer!

Suomessa ketään ei pakoteta synnyttämään alateitse, synnytyspelko on oikea diagnoosi joka oikeuttaa sektioon. Voit siis olla varma saavasi sektion jos pelko ei raskauden aikana vähene siedettävälle tasolle. Tosin tämä vaatii sen, että suostut käymään pelkopolikinikalla ainakin muutaman kerran.

Itsekin pelkään paniikinomaisesti/hysteerisesti synnytystä ja minulla menossa rv 29. Taustalla paniikkihäiriö ja minulla kivut laukaisevat aina paniikkikohtauksen jolloin joko menen ihan kylmänhikiseksi ja tunnen kuin olisin jossain muualla ja katsoisin itseäni kauempaa tai pyörryn. Ymmärrän siis hyvin pelkoasi. Kävin pelkopoliklinikan järjestämässä synnytyspelkoisille tarkoitetussa ryhmässä ja muutaman viikon päästä edessä kätilön kanssa keskustelu pelkopolilla. Tämän jälkeen noin kuukauden päästä vielä käynti lääkärillä samalla pelkopolilla jossa sitten tehdään synnytystpa-arvio ja luulatvasti päätetään synnytystapa. Olen tällä hetkellä valmis kokeilemaan alatiesynnytystä, sillä ehdolla että minulle "luvataan" sektio siinä tapauksessa jos kipulääkkeet eivät tehoa tai paniikkioireet käyvät sietämättömiksi. Alatiesynnytykseen suhtaudun positiivisin mielin, koska uskon sen olevan turvallisempi vaihtoehto äidin ja vauvan terveyttä ajatellen. Luotan myös henkilökunnan sanaan siitä, että sektio voidaan tehdä tarvittaessa synnytyksen alettua jos siltä näyttää.

Toivon sinullekin voimia ja rohkeutta pelkojesi hyväksymiseksi/voittamiseksi ja oikein onnellista odotusta kun tulet raskaaksi

 

Hei,

En ole tampereella, enkä tiedä käytäntöä siellä, mutta varaa jo raskautta suunniteltaessa aika äitiysneuvolasta. Voit jutella asiasta siellä ja sieltä mahdollisesti ohjaavat pelkopolillekin. Mutta sielläkin kannattaa käydä silti asioista juttelemassa. Psykologillakaan käyminen ei ole yhtään hullumpi ajatus, siellä saa rauhassa purkaa ajatuksiaan, eikä tarvitse silti kokea tulleensa aivopestyksi. Ainakin itse koin hankalien pelkopoli käyntien aikana, että ainoa ihminen joka teki töitä minun eteeni oli psykologi plus, että omaa oloa auttoi asian purkaminen.
Vaikka tuossa joku jo aiemmin mainitse, ettei suomessa ketään pakoteta synnyttämään alakautta, niin todellisuus on hiukan toista. Itse olisin joutunut toisen synnyttämään ns normaalisti, sillä lääkärin mielestä en "tarvinnut" sektiota. (vaikka siihen oli todellakin syyt )
Pelko on yksi syy saada sektio, täysin pätevä sellainen, mutta valitettavasti kaikki eivät siihen silti suhtaudu ymmärtäväisesti. Taistelua voi olla edessä paljon, ennen kuin sen päätöksen lopulta saa. Jos saa.

Itse sain sektion lopulta yksityisen kautta, erityismaksuluokka potilaana, en tiedä onko toiminnassa vielä, mutta jo raskautta suunnitellessa kannattaa selvittää tämäkin mahdollisuus. Hiukan siitä tulee itselle enemmän kustannuksia (lääkäripalkkioita ) mutta, lopputulos on sitäkin parempi. Ja silloin asian kanssa ei tarvitsisi joutua taistelemaan yhtään.

Hyvä kun olet ajoissa liikkeelllä, ja asian voit todella selvittää loppuun ennen raskautumistasi Oikein paljon voimia tulevaan, toivottavasti kaikki asiat selviävät vielä!

 

Hei,



Itse sain sektion lopulta yksityisen kautta, erityismaksuluokka potilaana, en tiedä onko toiminnassa vielä, mutta jo raskautta suunnitellessa kannattaa selvittää tämäkin mahdollisuus. Hiukan siitä tulee itselle enemmän kustannuksia (lääkäripalkkioita ) mutta, lopputulos on sitäkin parempi. Ja silloin asian kanssa ei tarvitsisi joutua taistelemaan yhtään.

Erityismaksuluokat on poistettu käytöstä tämän vuoden alussa, joten sitä kautta ei sektiota enää saa.

 

Itsekin tuota erityismaksuluokan kaipailleena toivoisin sen pikaista palauttamista!!! Koska minulla on ollut raskauden aikana muutakin häikkää, olen tavannut jo 16 eri HUS-lääkäriä ja variaatioita on ollut sekä hyvässä että pahassa. Terveydenhuoltohenkilökunnan toimien tai lähinnä väärien arvioiden vuoksi oli hengenvaarassa 4:llä raskauskuukaudella, joten tältäkään pohjalta ei luottamus kovin korkealla ole. Lisäksi minulla on muutama melko vahva lääketiet. peruste sektiolle, mutta vaikkei olisikaan en kokemusteni perusteella voisi luottaa muuhun kuin hyvin edeltä suunniteltuun toimenpiteeseen ja yritän vaatia, että saan tavata myös leikkaavan lääkärin jo etukäteen. (Esim kollegani, joka meni päiväkirurgiseen sappikivenpoistoon sai etukäteen tavata sekä kirurgin että anestesialääkärin, joten yritän vedota siihen että nyt kyseessä on isompi operaatio).

NeferNefer samalla tavoin kuin ilmeisesti sinä en koskaan ole voinut nähdä itseäni synnyttämässä. Olen käynyt neuvolapsykologilla juttelemassa asiasta ilman minkäänlaista muutosta. Myöskään raskauden eteneminen ei mitenkään ainakaan ole helpottanut pelkoa. Pikemminkin päinvastoin, mutta siihen on varmasti osasyynä huono hoitokokemus maaliskuussa. En osaa eritellä syitä synnytyspelkoon yhtä tarkasti kuin sinä, mutta jo terveystiedon tunnilla koulussa kun piti katsoa synnytysvideota minun piti poistua iljetyksestä luokasta. En voi katsoa edes sairaalasarjojen synnytyskohtauksia. Viime vuosina ajatukseni on entisetään saanut vahvistusta mm. siitä syystä, että sukulaiseni sai kehityshäiriöisen lapsen synnytyksen pitkittymisen aiheuttaman hapenpuutteen vuoksi. Myös tieto siitä että suunnitellusta sektiosta ei siirrytä kuin ääritapauksessa HÄTÄsektioon, mutta normaalisynnytyksestä usein vaikuttaa mielipiteeseeni toipumisasjan vuoksi. Toki suunnitellun sektionkin haava on kipeä ja riskit äidille suuremmat kuin oppikirja-alatiesynnytyksen. Mutta koska tätä oppikirjamaista synnytystä ei voida taata, en halua altistaa itseäni enkä lastani enää yhdellekään tarpeettomalle riskille, jollainen mielestäni päivystys- eli hätäsektio suhteessa suunniteltuun on jo pelkän henkilökuntamäärän vuoksi. Minulle on vain kertakaikkisen mahdoton ajatus nähdä itseni synnyttämässä ja luotan vaistooni, että jokin syy siihen on. [/b](Samalla tavalla vaistoni varassa hakeuduin maaliskuussa yhä uudelleen lääkäriin, vaikka minua pidettiin vainoharhaisena vaikeana asiakkaana. Kuitenkin lopputulos oli se, että kun hoito kovan taisteluni jälkeen aloitettiin, todettiin että ellei tilannetta 24h aikaa saada kääntymään parempaan on edessä raskausdenkeskeytys ja minä tehohoidossa.)

Muutenkin raskaana olevia ihmisiä ja ystäviäni kohtaan olen tuntenut lähinnä sääliä etenkin raskauden loppuvaiheessa. Nyt tiedostan itse, että hormooneilla on suuri siihen, miksi tämä tila onkin ennakoimaani helpompi henkisesti kestää. Mikäli niin moni tuttavani ei olisi saanut sektiota pelkosyistä en olisi koskaan hankkiutunut raskaaksi. Tosin tällöin en vielä tiennyt erikoismaksuluokan poistumisesta, jota minulle vielä neuvolassa virheellisesti ehdotettiin.

Kävin itse Kättärin pelkopolilla pari viikkoa sitten, tässä yhteydessä minulle ei edes esitelty muita synnytystapoja kuin sektiota. Muita kuin yksi käynti ei tarvita - tai sitten se on rahan säästöä? Olin kirjoittanut pari liuskaa pelon syistä, jotta keskustelevan kätilön olisi helpompi hahmottaa tilanteeni ja uskon siitä olleen apua, koska kun näin hänen kirjoittamansa lausunnon myöhemmin näytöllä, oli siinä käytetty useita suoria lainauksia tekstistäni. Siitä huolimatta lopullinen synnytystapa-arvio on vasta vko:lla 36. Tai olisi - mutta minulla on viikolla 32 sairaalalääkäri (perinatalogi) ja aion ilmoittaa, että siitä penkistä en persettäni nosta ennen kuin synnytystapa-arvio on laadittu, vaikka sairaalabyrokratia miten vaatisi odottamista viikolle 36. Jouduin pari päivää sitten sairaalaan tarkkailuun hetkeksi korkean verenpaineen syyksi, ja kun mitään muuta syytä ei sille löytynyt toin henkisen stressiasian esille. Tässä yhteydessä lääkäri vakuutti, että ketään ei Suomessa pakoteta synnyttämään ja että sitä, että saako sektion vai ei on turha miettiä, koska sen saa. Itse en kuitenkaan luota edelleenkään näihin rohkaiseviin lausuntoihin 100 %:sti ennen kuin sektiopäätös on kirjoissa ja kansissa, koska erilaisilla kannoilla varustettuja lääkäreitä tulee randomilla vastaan. Myös potilasasiamies, johon olin yhteydessä kun muistutusta maaliskuisesta hoitokokemuksestani laadittiin, painotti että tuo synnytyssuunnitelma on laadittava ajoissa, jos jotakin ennakoimatonta tapahtuu.

Tsemppiä, kyllä sen sektion varmasti saat, mutta oma kehotukseni on, että alusta saakka kannattaa olla tarpeeksi tiukka ja varma omista mielipiteistään ja perustella asiat selkeästi. Ihanaa kuiten saada vauva, kun kaikesta tästä alustustouhusta on selvitty :flower:

 

En halua mitenkään vähätellä pelkojasi tai syyllistää muutenkaan sekstiota haluavia naisia. Mutta haluaisin tuoda esille muutamia faktoja sektiosta. Toivon että pääsisit juttelemaan pelostasi esim. äitiysneuvolaan.
Sektio ei ole helppo tapa synnyttää. Itse varsinaisessa leikkausvaiheessa et kipuja tunne, mutta suuren avoleikkauksen jälkeen kipuja on aina. Myöskin sektion jälkeen kuten myös alatiesynnytyksen jälkeen tulevat jälkisupistukset, jotka joillakin naisilla voivat olla kovia.
Sektio (suunniteltu) tehdään yleensä spinaalipuudutuksessa, joka tarkoittaa sitä että leikkauksen jälkeen äiti on heräämössä toipumassa ja heräämöön ei vauvelia oteta. Lisäksi sektion jälkeen on nostorajoituksia jottei haava repeäisi. Lisäksi on olemassa riski että leikkaushaava tulehtuu. Useat äidit, jotka ovat synnyttäneet sektiolla ovat kertoneet että arven kohdalla esiintyy eri asteisia tuntopuutoksia, jotka voivat jäädä pysyviksi. Sektio myös lisää riskiä kiinnikkeiden kehittymiselle vatsaan, jotka voivat tulevaisuudessa aiheuttaa kipuja.
En halua ketään peloitella, mutta halusin vain tuoda ilmi että sektiolla on huonojakin puolia. Toivon todella että pääsisit keskustelemaan peloistasi.
Ei muuta kuin pikkuisia tekemään, kyllä se oikea synnytystapakin löytyy.. =)

 

Sektio (suunniteltu) tehdään yleensä spinaalipuudutuksessa, joka tarkoittaa sitä että leikkauksen jälkeen äiti on heräämössä toipumassa ja heräämöön ei vauvelia oteta.

Tähän vain halusin kommentoida, että TAYSissa vauvan saa heräämöön.

 

NeferNefer, ennen raskaaksi tuloa sinun pitää ottaa yhteys neuvolan lääkäriin jota kautta saat lähetteen pelkopoliin. Sitäkautta myönnetään sektiot Suomessa.
Raskauden aikana sinua seurataan ja käyt tutkimuksissa. Pitäähän sinun olla perusterve ja muuten ihan ok jotta voivat niin ison leikkauksen toteuttaa ilman ennakoituja riskejä.
Sektiopäätökseen menee aikaa mutta sen saa. Suomessa pelko on lääketieteellinen syy saada sektio, jos olet terve.

Itse tiedän nämä kuviot ne vuosi sitten läpikäyneenä!

ps. Olen kokenut molemmat synnytystavat ja jos olisin tiennyt mitä sektio ihan aikuisten oikeesti on ja miten iso toimenpide se oli. ( enpä uskonut lääkäreitä kun päätin haluavani sektion raskauen alussa niin mun päätä ei käännetty )olisin synnyttänyt alakautta, vaikka pelkäsinkin sitä aivan kauheesti.
Muista fakta: sektio ei ole ratkaisu pelkoon. Kaikkee hyvää silti...

 

HUS/KOS:ssa vauva on äidin ja tukihenkilön/isän kanssa koko ajan, paitsi jos vauva tarvitsee erikoishoitoa.

Aiemmista epäilyistäni huolimatta sain sittenkin sen sektiopäätöksen ja päivämääränkin lyötyä lukkoon jo RV:lla 31 sairaalalääkärin toimesta ja se vaati vain sen yhden pelkopolilla kätilön kanssa juttelukerran. Mutta siis normaalisti HUS:ssa vasta RV:lla 36. Sen jälkeen on ollut todella iloinen ja huojentunut olo. Ei tietenkään se sektio ole mikään helppo juttu sekään, mutta sen avulla voidaan välttää hätäsektion pitkä toipumisaika ja toisaalta taata, ettei vauva kärsi synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta. Nuo jälkikipuilut ja ongelmat ovat ilmiselviä sektiossa, myös suunnitellussa, mutta niin useimmiten alatiessäkin - mm. tulehtuneet repeämisessä syntyneet haavat, alapään tunnottomuus ompeleiden jättämien arpien vuoksi, elinikäiset lantio-lonkkakivut, kts. myös esim. 21.7. HS yleisönosasto kirjoitus.

 

En halua mitenkään vähätellä pelkojasi tai syyllistää muutenkaan sekstiota haluavia naisia. Mutta haluaisin tuoda esille muutamia faktoja sektiosta. Toivon että pääsisit juttelemaan pelostasi esim. äitiysneuvolaan.
Sektio ei ole helppo tapa synnyttää. Itse varsinaisessa leikkausvaiheessa et kipuja tunne, mutta suuren avoleikkauksen jälkeen kipuja on aina. Myöskin sektion jälkeen kuten myös alatiesynnytyksen jälkeen tulevat jälkisupistukset, jotka joillakin naisilla voivat olla kovia.
Sektio (suunniteltu) tehdään yleensä spinaalipuudutuksessa, joka tarkoittaa sitä että leikkauksen jälkeen äiti on heräämössä toipumassa ja heräämöön ei vauvelia oteta. Lisäksi sektion jälkeen on nostorajoituksia jottei haava repeäisi. Lisäksi on olemassa riski että leikkaushaava tulehtuu. Useat äidit, jotka ovat synnyttäneet sektiolla ovat kertoneet että arven kohdalla esiintyy eri asteisia tuntopuutoksia, jotka voivat jäädä pysyviksi. Sektio myös lisää riskiä kiinnikkeiden kehittymiselle vatsaan, jotka voivat tulevaisuudessa aiheuttaa kipuja.
En halua ketään peloitella, mutta halusin vain tuoda ilmi että sektiolla on huonojakin puolia. Toivon todella että pääsisit keskustelemaan peloistasi.
Ei muuta kuin pikkuisia tekemään, kyllä se oikea synnytystapakin löytyy.. =)

Haluaisin tähän vielä lisätä erään ystävän kokemuksen. Hänellä on kaksi lasta, ensimmäinen syntyi alakautta itsestään käynnityvällä synnytyksellä, toinen leikattii koska alatiesynnytys oli lääketieteellisten seikkojen takia täysin mahdoton. Ystävä on kertonut jälkeenpäin, että tämä toinen lapsi ei selvästikään ollut läheskään valmis syntymään vielä leikkaus päivänä. Lapsi oli tärisevä eikä päässyt osastolle äidin kanssa ja jäi vielä sairaala hoitoon äidin kotiuduttua.

Aina sektio ei ole paras vaihtoehto lapsellekaan.

 

NeferNefer: Haluaisin vielä uteliaisuuttani kysellä, että mitä pelkäät synnytyksessä?

Kerroinkin tuossa aiemmin oman tarinani sinulle ja minulla on siis voimakas kivun ja kontrollin menettämisen pelko+paniikkikohtauksen pelko (sairastan paniikkihäiriötä). Pelkopolilla vajaa viikko sitten käytyäni kätilö lupasi minulle erittäin tehokkaan kivunlievityksen ja, että saisin tulla sairaalaan jo supistusten alettua. Eli minun ei tarvitse kotona odottaa niiden säännöllistymistä, koska kotona saisin helposti paniikkikohtauksen. Minut siis otetaan halutessani osastolle jo varhaisessa vaiheessa ja kipuja lääkitään jo silloin. Kivunlievitykseksi luvattiin lihakseen pistettäviä lääkkeitä, tarvittaessa rauhoittava, spinaali-epiduraali yhdistelmä, ilokaasua ja pudendaalipuudutus (jos paikalla on sen laittava lääkäri). Kivun suhteen kätilö sanoi, että lopussa voi tuntua hetkellisesti kipua kun vauvan pää tulee ulos, mutta muuten synnytyksen pitäisi olla lähes kivuton. Tämäkin loppuvaiheen kipu saadaan pois jos paikalla on pudendaalipuudutuksen antava lääkäri (kaikki NKL:n lääkärit eivät tätä osaa laittaa). Käynnin jälkeen itselleni tuli erittäin luottavainen olo ja uskon alatiesynnytyksen olevan mahdollinen. Varmistin vielä, että onhan kesken synnytyksen mahdollisuus keisarinleikkaukseen jos kipulääkkeet eivät toimi tai paniikkohtaus tulee. Kätilö kertoi sen olevan mahdollista minun ja vauvan turvallisuuden takia, koska eihän paniikissa oleva nainen ole yhteistyökykyinen ja tilanne voi olla vaarallinen.

Toivottavasti tämä kirjoitus auttaa sinua jos pelkäät kipua niinkuin minäkin

 

onpa kivoja vastauksia tullut sinulle paljon. Minun lisäykseni "keittoon" on se, että koska varmasti tiedät jo paljon sektion riskeistäkin, niin saisitko mitenkään tsempattua itsesi sellaiseen fiilikseen että menisit mahdollisimman avoimin mielin käymään pelkopolilla? Selväähän on että voimakkaan synnytyspelon takia saa sektion kyllä. Mutta jos ajattelisit että menet juttelemaan, kuuntelemaan asiaa kivunlievityksestä ja muusta ja ja olisit avoin myös ajattelemaan synnytystä vaihtoehtona. Jota sinun ei ole PAKKO valita mutta jonka saat valita jos pystyt. Polilla kannattaa käydä useampaan kertaan, ihan senkin vuoksi että ehdit ajatella asioita jajutella miehesi kanssa esille tulleista vaihtoehdoista ym. Kuten tuossa yleempänä joku sanoikin, niin myös kesken synnytyksen voidaan mennä sektioon jos tuntuu ettei synnyttäjä pärjää. Vauvan kannalta varmasti riskittömin vaihtoehto ainakin näin yleisellä tasolla ajatellen on kuitenkin tavallinen alatiesynnytys, joten varmaan mielelläsi sitä kokeilisit jos vaan saat pelottavat ajatukkset hallintaan?

Tsemppiä =) Synnytys on lopulta niin pieni osa äitiyttä, että älä anna sen pelon kasvvaa liian suureksi. Olet ajoissa liikkeellä, joten varmasti ehdit saada kaiken mahdollisen avun!

 

Suunnitellussakin sektiossa on omat haittansa mm. keuhkojen kypsymättömyyden vuoksi voi lapsi joutua tarkkailuun, synnytyksen aikainen stressitila jää kokematta ja samanlaista bakteeristoa ei lapsi saa suojakseen kuin alatiesynnytyksessä, mutta normaaliaikaisen suunnitellussa sektiossa EI OLE LÄSNÄ KUOLEMANVAARAA KUTEN ALATIESYNNYTYKSESSÄ.

Te jotka kykenette, käykää lukemassa heinäkuisten pinosta 24.7. Qnsilta -nimimerkille syntyneen 6 tuntia eläneen pojan tarina, jossa alatiesynnytys alkoi aivan normaalisti ja päättyi katastrofiin, pitkän ponnistuksen aikaisen hapenpuutteen ja päähän syntyneen hematooman seurauksena. Osanotot Qnsillalle!

Itse vietin juuri viikonlopun serkkuni kahden lapsen kanssa, joista vanhemmalla, 4-vuotiaalla on alatiesynnytyksen aikaisen hapenpuutteen vuoksi laaja-alainen kehityshäiriö. 2-vuotias pikkusisar on jo puheessa, asioiden ymmärtämisessä ja liikkumisessa vanhempaansa roimasti edellä. Mitään ennustetta kehityksen suhteen ei voida antaa, koska kyseessä ei ole esim. geneettinen kehityshäiriö. Em. välttämiseksi oma sektiopäätökseni on entistä vakaampi!

 

Mitzy onhan tuo aivan hirvittävä tragedia, josta lämpimät osanotot pikkuruisen perheelle.

Mutta vähän kyllä nopea ajatus on syyttää siitä alatiesynnytystä synnytystapana. Lapsen äitikin mainitsee seuraavassa kirjoituksessaan jo hoitovirheen. Joka kyllä voi johtaa sekä äidin että lapsen kuolemaan myös sektion yhteydessä. Edelleen alatiesynnytys on kuitenkin ehdottomasti turvallisempi ja riskittömämpi tapa synnyttää, se kannattaa itse kunkin pitää mielessä. Jos ei olisi, niin sektiotahan meille tarjottaisiin agressiivisesti itse kullekin.

 

Olen Aubrieta kanssasi samaa mieltä siitä, että alatiesynnytys on turvallisempi ja riskittömänpi tapa synnyttää (äidille). Mutta jos pelkästään vauvaa ajattelisi, niin taitaa sektio olla riskittömämpi vaihtoehto. Itsekin asiaa NKL:ltä kyselin ja näinhän se on, ettei lapselle sektiossa juuri henkeä uhkaavia riskejä ole, mutta äiti palautuu yleensä nopeammin alatiesynnytyksestä.

Olin muutenkin ihan hämmästynyt pelkopoliklinikan keskustelusta kun luulin, että siellä suunnilleen syyllistetään sektion haluavia ja korostetaan alatiesynnytyksen paremmuutta. Näin ei kuitenkaan ollut vaan kun kysyin kätilöltä kumpi tapa synnyttää olisi esim minun tapauksessani (paniikkihäiriö) turvallisempi niin hän vastasi vain, että kumpikin tapa on yhtä hyvä ja yleensä äidit toipuvat molemista hyvin. Kehotti itse miettimään asiaa ja orosti, että päätöksen teen itse.

Itse nyt kuitenkin olen asennoitumassa alatiesynnytykseen, mutta sovittin että synnytyksen yhteydessä voidaan tehdä sektiokin jos minusta siltä tuntuu.

 

"Edelleen alatiesynnytys on kuitenkin ehdottomasti turvallisempi ja riskittömämpi tapa synnyttää, se kannattaa itse kunkin pitää mielessä. Jos ei olisi, niin sektiotahan meille tarjottaisiin agressiivisesti itse kullekin."

Aubrieta - hiukan ehkä sinisilmäinen kommentti - Sektio on sen verran kalliimpi operaatio, että tähän agressiiviseen tarjoamiseen ei varmasti Suomen verorahoilla kustannetussa systeemissä mennä, koska itse operaatio sitoo vähintään tunniksi noin 6-7 hengen tiimin, jossa mukana leikkaava ja avustava lääkäri sekä anestesialääkäri ja hoitajat ja äidin toipumisajan vuoksi sairaalassa oloaika yleensä tuplaantuu alatiesynnytykseen verrattuna. Ja joka tapauksessahan valtaosa alatiesynnytyksistä ei jätä pysyviä vammoja lapselle eikä äidille. Mutta kuten Miuku79 toteaa vauvan kannalta suunniteltu täysiaikaisen sektio on riskittömämpi vaihtoehto, tätä ei ole yksikään lääkäri vielä kieltänyt sitä kysyttäessä, mutta eivät taatusti sitä lähde mainostamaanakaan. Kyseleppä seuraavan kerran lääkäriltäsi montako suunnitellussa täysaikaisen sektiossa menehtynyttä tai pysyvästi sen seurauksena vammautunutta lasta hän tietää...!

Eli toistan kantani: "Suunnitellussakin sektiossa on omat haittansa mm. keuhkojen kypsymättömyyden vuoksi voi lapsi joutua tarkkailuun, synnytyksen aikainen stressitila jää kokematta ja samanlaista bakteeristoa ei lapsi saa suojakseen kuin alatiesynnytyksessä, mutta normaaliaikaisen suunnitellussa sektiossa EI OLE LÄSNÄ LAPSEN KUOLEMANVAARAA KUTEN ALATIESYNNYTYKSESSÄ. "

 

Oukei.. Tämä lääketieteen kandidaatti/ neuvolalääkärinäkin oppirahojaan tienaillut palaa sitten koulun penkille viikon päästä eikä tule tähän ketjuun enää väittämään =)

En kuitenkaan todellakaan allekirjoita asennetta ja käsitystä jonka mukaan sektio olisi todellisuudessa lapselle parempi tapa syntyä kuin alatiesynnytys, mutta verorahojen vuoksi sitä vaan ei markkinoitaisi. Mielestäni on myös kurjaa tulla lietsomaan toisen synnytyspelkoa, olkoonkin että ketjun aloittaja nimen omaan sektiota toivoo. Mutta annetaan tämän ketjun nyt sitten olla alatesynnytysmyönteisyysvapaa keskustelu, ja pidetään silmälaput silmillä ja suunta suoraan kohti pelkosektioita.

 

Allekirjoituksista viis ja faktat peliin! Entäpä jos silmälappujen sijaan kysäisisit proffaltasi, päästyäsi takaisin koulun penkille, montako suunnitellussa täysaikaisen sektiossa sen vuoksi menehtynyttä tai pysyvästi sen seurauksena vammautunutta lasta hän tietää...?!

Tottahan toki asioista pitää pystyä Suomen kaltaisessa maassa puhumaan niiden oikeilla nimillä faktojen kera, ilman hyssyttelyjä! Älätön väite synnytyspelkojen lietsomiseksi kirjoittamisesta, nopean gallupin perusteella työpaikallani läsnä olevasta 9:stä naisesta, totean, että heistä useampi pelkäisi sektioon joutumista enemmän kuin alatiesynnytystä.

 

Allekirjoituksista viis ja faktat peliin! Entäpä jos silmälappujen sijaan kysäisisit proffaltasi, päästyäsi takaisin koulun penkille, montako suunnitellussa täysaikaisen sektiossa sen vuoksi menehtynyttä tai pysyvästi sen seurauksena vammautunutta lasta hän tietää...?!

Tottahan toki asioista pitää pystyä Suomen kaltaisessa maassa puhumaan niiden oikeilla nimillä faktojen kera, ilman hyssyttelyjä! Älätön väite synnytyspelkojen lietsomiseksi kirjoittamisesta, nopean gallupin perusteella työpaikallani läsnä olevasta 9:stä naisesta, totean, että heistä useampi pelkäisi sektioon joutumista enemmän kuin alatiesynnytystä.

Tuskalla ja hiellä ei kukaan halua synnyttää, mutta monille se sektion läpi käyminen on raskaampaa. Ehkä itse synnytys "helpompi" mutta toipuminen on monilla hidasta ja kivuliasta. Eikä tähän tarvitse kenenkään kommentoida, että "minulle tehtiin sektio ja mitään kipuja sen jälkeen ei ollut.." Itselläni on sektiokammo ja sitä vahvisti synnytyksen jälkeen synnärillä nähdä, miten huonekaveri ei sängystä päässyt ylös sektion jälkeen. Ehkä mulla oli kivuliaampaa se vauvan puskeminen ulos ja varmasti olikin, mutta kyllä sillä hetkellä olin enemmän kuin tyytyväinen siihen että sain synnyttää alateitse.

Ja ap, sä et tällaista kommenttia kaivannut mutta kirjoitin kuitenkin siksi, koska tiedän tasan millaiset fiilikset sulla on koska aiemmin olin itse sitä mieltä että en synnytä koska en halua alateitse synnyttää mutta faktoja ja tilastoja lukeneena olen nykyään paheksuttu "luomusynnytyksen" kannattaja